Pääkirjoitus

Alkuperäiskansat
ansaitsevat anteeksipyynnön

EPA EPA-PHOTO / ALL OVER PRESS<br />Australian pääministeri Kevin Rudd (vas.), paavi Benedictus XVI ja Ruddin vaimo Therese Rein Sydneyssä heinäkuussa.
EPA EPA-PHOTO / ALL OVER PRESS
Australian pääministeri Kevin Rudd (vas.), paavi Benedictus XVI ja Ruddin vaimo Therese Rein Sydneyssä heinäkuussa.

Kulunut vuosi on ollut anteeksipyyntöjen aikaa kahdelle suurelle alkuperäiskansoja omaavalle maalle, Australialle ja Kanadalle. Ensimmäinen pyyntö kuultiin jo helmikuussa Australiassa. Tällöin uusi pääministeri Kevin Rudd pahoitteli niitä lakeja ja sitä useiden hallitusten ja parlamenttien toistuvasti harjoittamaa politiikkaa, joka toi jatkuvaa surua, kärsimystä ja menetyksiä maan alkuperäisväestölle.

Rudd pyysi erityisesti anteeksi 1800-luvun lopulta 1960-luvun lopulle jatkunutta lasten pakkohuostaanottoa, jossa aboriginaalilapsia sijoitettiin vastoin heidän vanhempiensa tahtoa valkoisiin perheisiin sulauttamispolitiikan seurauksena. Heitä kutsutaan varastetuiksi sukupolviksi. Nykyään Australian 20,7-miljoonaisesta kansasta alkuperäisväestön osuus on 2,6 prosenttia.

Pahoittelujen ketju sai jatkoa heinäkuun puolessavälissä, jolloin paavi Benedictus XVI pyysi Sydneyssä anteeksi lasten ja nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä, jota katolilaispapit olivat harjoittaneet vuosikausia australialaisissa sisäoppilaitoksissa. Lisäksi paavi toisti vierailullaan jo edeltäjänsä esittämät pahoittelut siitä, kuinka lähetystyöntekijät kohtelivat alkuperäisväestöä. Katolinen kirkko oli mukana tekemässä pakkohuostaanottoja, ja myös aboriginaaleja sijoitettiin sisäoppilaitoksiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Myös Kanadassa alkuperäiskansojen pitkäaikaiset odotukset palkittiin, kun pääministeri Stephen Harper pahoitteli kesäkuussa noin 150 000 lapsen pakottamista sisäoppilaitoksiin. Niissä pyrittiin sulauttamaan alkuperäiskansat väkisin valtaväestöön.

Kouluissa lapsilta vietiin oma kieli ja kulttuuri. Useat entiset oppilaat ovat kertoneet opettajien kohdelleen heitä väkivaltaisesti. Suurin osa pahamaineisista sisäoppilaitoksista suljettiin 1970-luvulla, mutta viimeinen oli toiminnassa jopa vuoteen 1996 asti. Pääministeri pahoitteli poliittisten päätösten taustalla ollutta oletusta siitä, että alkuperäisväestön kulttuuri ja hengelliset näkemykset olisivat alempiarvoisia. Hän myönsi, että sisäoppilaitokset olivat huonosti ohjattuja ja mahdollistivat lasten hyväksikäytön ja heitteillejätön.

Toisin kuin Australiassa, Kanadassa myönnetään myös korvauksia. Julkinen pahoittelu liittyy 80 000 entisen oppilaan kanssa toissa vuonna solmittuun sopimukseen, jossa jaetaan korvauksia yhteensä 1,2 miljardin euron summasta.

Lisäksi Kanadassa perustettiin totuuskomissio, joka pyrkii selvittämään sisäoppilaitoksissa tapahtuneet väärinkäytökset. Kanadan 33 miljoonasta asukkaasta 1,3 miljoonaa kuuluu alkuperäisväestöön.

Vuosikymmeniä kestäneen eriarvoisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden jälkeen anteeksipyyntö on laiha lohtu. Molemmissa maissa pyynnöillä on kuitenkin symbolista merkitystä. Vaikka menneitä vääryyksiä ei voidakaan tehdä tekemättömäksi, valtiontasolla tapahtuvalla anteeksipyynnöllä on muutakin kuin retorista merkitystä. Kun valtio tunnistaa ja tunnustaa menneisyydessä tehdyt virheet, voi edellyttää, että jatkossa alkuperäisväestöä koskevassa politiikassa ollaan erityisen huolellisia.