Aliot

Eri sukupolviin kuuluvista uutisoidaan eri tavoin

Lehtikuva<br />32-vuotiaan Jutta Urpilaisen valinta Sdp:n puheenjohtajaksi on jälleen herättänyt mediassa keskustelua iän merkityksestä politiikassa toimimiseen. Aikoinaan myös Jyrki Kataisen valitseminen 33-vuotiaana kokoomuksen puheenjohtajaksi puhutti.
Lehtikuva
32-vuotiaan Jutta Urpilaisen valinta Sdp:n puheenjohtajaksi on jälleen herättänyt mediassa keskustelua iän merkityksestä politiikassa toimimiseen. Aikoinaan myös Jyrki Kataisen valitseminen 33-vuotiaana kokoomuksen puheenjohtajaksi puhutti.

Sdp:n entinen puoluejohtaja Paavo Lipponen otti huhtikuun lopulla julkisesti kantaa puolueensa puheenjohtajataistoon. Hän esitti Helsingin Sanomissa huolensa puolueen johdon ikärakenteesta ja jäsenistön vanhenemisesta ja toivoi, että puheenjohtajaksi valittaisiin 30-50-vuotias henkilö, joka voisi olla nainen.

Erkki Tuomiojan valintaa vastustavaksi tulkitulla kommentillaan Lipponen herätteli keskustelua puheenjohtajan iästä ja sukupuolesta. Etelä-Suomen Sanomat ihmetteli ehdotusta: "Lipposen kriteereillä luovuttaisiin suosiolla poliittisesta kokemuksesta ja korvattaisiin se nuoruudella ja naiseudella. Sekö on politiikan suunta?"

Kesäkuun 2008 puoluekokouksessaan Sdp valitsi itselleen historiansa ensimmäisen naispuheenjohtajan. Valituksi tullut 32-vuotias Jutta Urpilainen oli ehdokkaista nuorin, mikä herätti mediassa keskustelua iän merkityksestä politiikassa toimimiseen.

Tässä keskustelussa ovat toistuneet osin stereotyyppiset näkemykset siitä, että tiettyyn ikäluokkaan kuuluminen kertoisi myös henkilön muista ominaisuuksista. Tällainen ajattelu on tuttua muustakin politiikan julkisuudesta, esimerkiksi vaaliuutisoinnista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Nuoren polven poliitikot nähdään usein uudistushaluisina ja vilpittöminä. Pidempään politiikassa toimineisiin, vanhempaa sukupolvea edustaviin taas liitetään usein ammattitaitoisuus. Toisaalta esimerkiksi heidän ahkeruutensa ja moraalinsa kyseenalaistetaan herkemmin.

Kokeneiden poliitikkojen rehellisyys arveluttaa

Yleisesti ottaen politiikan toimittajien kriittisyys kohdistuu terävimmin kokeneisiin ammattipoliitikkoihin. He saavat valtaosan julkisuudesta, mutta heihin myös suhtaudutaan lähtökohtaisesti epäilevämmin kuin nuoriin, uraansa aloitteleviin poliitikkoihin.

Vaikka politiikan ammattilaisten tarkoitusperiin suhtaudutaan ajoittain avoimen kriittisesti, ei heidän osaamistaan samassa mitassa epäillä. Vanhemman sukupolven poliitikkojen arvovaltaa ja asiantuntijuutta korostavat jo uutisrutiinit. Keskeisistä politiikan kysymyksistä pääsevät tavallisesti puhumaan asemansa vakiinnuttaneet ja muodollisesti merkittävissä asemissa olevat poliitikot, mikä luo heidän ympärilleen asiantuntijuuden auraa.

Lähtökohtaisena olettamana esimerkiksi vaaliuutisoinnissa näyttää olevan, että kokeneet poliitikot kyllä hallitsevat asiansa, kunhan vain ovat liikkeellä vilpittömin aikein. Oman edun tavoittelu, ahneus, itsekeskeisyys, juonittelu, pelaaminen ja laiskuus ovat piirteitä, joita arvostelevassa arkipuheessa usein kuulee poliitikkoihin liitettävän.

Ne ovat myös ominaisuuksia, joita eduskuntaa ja poliitikkoja käsittelevässä kriittisessä kirjoittelussa tuodaan esiin. Etenkin iltapäivälehdistö on listannut kansanedustajien poissaoloja, valiokuntamatkoihin käytettyjä varoja, etuisuuksia, palkankorotuksia ja puheidenpitomääriä.

Poliitikkoihin liitetyt kielteiset ominaisuudet tekee sukupolvinäkökulmasta kiintoisaksi se, että tällaisille tulkinnoille altistuminen näyttää olevan poliitikkona työskentelystä maksettava hinta. Näitä piirteitä kun ei niinkään liitetä politiikkaan vasta pyrkiviin nuoriin vaan politiikassa jo pidempään toimineisiin.

Nuoria halutaan kannustaa

Vaaliuutisoinnissa toimittajia näyttää kiehtovan erityisesti idea nuoresta ehdokkaasta. Esimerkiksi Euroopan parlamentin vaalien (2004) uutisoinnissa juttujen kärkenä eivät niinkään olleet nuorten ehdokkaiden näkemykset vaan se, millaista on olla nuori ehdokas.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tämä näkyi nuorista laadittujen juttujen näkökulmissa: esiteltiin esimerkiksi kaikkein nuorin ehdokas tai listattiin kaikki alle 30-vuotiaat ehdokkaat.

Monesti lähtökohtainen olettama nuorista näyttää olevan se, että he ovat ehdokkaina vaarattomia. Koska heidän valituksi tulemisensa ei ole kovin todennäköistä, heitä voidaan huoletta kannustaa ja tukea. Nuorista kirjoitetuissa lehtiartikkeleissa korostuvat usein koulutuksella hankitut ansiot, kuten kielitaito, sekä olemukseen ja elämäntapaan liittyvät piirteet, esimerkiksi kansainvälisyys ja edustavuus.

Nuorten politiikkaan hakeutumista ei tulkita vallan haluksi vaan toiveeksi päästä vaikuttamaan asioihin ja yritykseksi saada nuorten ääni kuuluviin. Myönteisellä uutisoinnilla voidaan osoittaa, että nuoret ovat politiikkaan tervetulleita. Nuorten ehdokkaiden kautta on myös mahdollista viestiä äänestysikäisille nuorille politiikan vaikuttavan heidänkin elämäänsä.

Urpilainen profiloitui uudistajaksi

Uutuuden ja tuoreuden lisäksi Sdp:n vastavalitun puheenjohtajan Jutta Urpilaisen valtti oli nuoruus, joka etenkin naisen ominaisuutena kiehtoo mediaa. Kannatuksensa nostamiseksi kamppaileva puolue halusi saada läpi vahvan uudistusviestin, ja puoluejohdon nuorentaminen ja nuoren naisen nostaminen johtopaikalle tukivat tätä sanomaa.

Nuoruuteen on perinteisesti liitetty mielikuva uudistushalusta ja totuttujen tapojen kyseenalaistamisesta. Ilmeistä on, että Urpilaisen poliittiseksi johtajaksi nuori ikä ja lyhyehkö politiikassa vietetty aika helpottivat uudistusviestin perille menoa.

Ajatus nuoren sukupolven lähtökohtaisesta uudistusmielisyydestä ei kuitenkaan ole aivan pitävä. Yksinomaan nuori ikä ei tarkoita sitä, että henkilö edustaisi pysyvyyden sijaan uudistuksia - tai kykenisi viemään niitä läpi. Kokenutkin poliitikko voisi olla uudistusten airut. Kyse on poliittisista tavoitteista, jotka eivät määräydy henkilön iän perusteella.

Lähtökohtaiset olettamat tiettyyn sukupolveen kuuluvien ihmisten tietynlaisista ominaisuuksista luovat ja ylläpitävät stereotyyppisiä käsityksiä, jolloin henkilöitä ei tarkastella yksilöinä kykyineen ja puutteineen.

Mikäli tiedotusvälineet haluaisivat osoittaa suhtautuvansa myös uuden sukupolven edustajiin vakavasti, myös heitä ja heidän tavoitteitaan tulisi voida tarkastella kriittisesti. Nuoriltakin voisi kysyä vaikeita kysymyksiä. Vastaavasti kokeneiden poliitikkojen tekemisessä olisi mahdollista useammin nähdä vilpittömyyttä ja todellista pyrkimystä vaikuttaa asioihin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kiinnostava kysymys on, miten pitkän uran politiikassa voi tehdä, ennen kuin aidon vaikuttamishalun ja ihailtavan innokkuuden tulkitaan muuttuneen vallanhaluksi ja oman edun tavoitteluksi. Miten kauan politiikassa saa hankkia kokemusta, missä vaiheessa siitä tulee rasite?

Kokemuksen merkitys vähentynyt

Poliittinen toiminta on Suomessa monilta osin järjestetty senioriteettiperiaatteen mukaan, mikä näkyy esimerkiksi useissa eduskunnan käytännöissä istumapaikkojen määräytymisestä valiokuntapaikkojen jakoon.

Politiikkaan kuuluva traditio on, että valta ja vastuu tavallisesti kasvavat vähitellen. Sdp:n puoluekokouksen alla nuorten tai muuten vain poliittisesti kokemattomien ehdokkaiden noste herättikin ihastelun lisäksi myös närkästynyttä ihmettelyä.

Itsekin ehdolla ollut Kimmo Kiljunen kummasteli julkisesti, onko kokemuksesta tullut politiikassa kirosana, kun lyhyt politiikassa vietetty aika näyttää suorastaan avaavan tien keskeisiin tehtäviin. Kiljusen tunnistaman suuntauksen voimasta kertoo, että myös Sdp:n ensimmäiseksi ja toiseksi varapuheenjohtajaksi nousivat poliittisesti varsin kokemattomat kansanedustajat Ilkka Kantola ja Maria Guzenina-Richardson .

Poliittiselle johtajuudelle asetettujen kriteerien muuttuminen näkyy siinä, että kokemuksen ja koetellun osaamisen kustannuksella ollaan valmiita valitsemaan myös poliittisiin johtotehtäviin niin sanotusti "hyviä tyyppejä". Tällaisia ovat kehityskelpoisiksi arvioidut, persoonaltaan mielenkiintoiset, kansalaisiin vetoavat, dynaamiset ja mediataitoiset henkilöt.

Tämä suuntaus todennäköisesti jatkossakin parantaa nuorten ja muiden vielä suhteellisen kokemattomien henkilöiden mahdollisuuksia päästä näkyviin poliittisiin tehtäviin. Sen sijaan nähtäväksi jää, siirtyykö myös todellinen valta puolueissa nuoren polven käsiin.

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Helsingin Sanomain säätiön rahoittamassa Politiikan journalismin tila ja tulevaisuus -hankkeessa.

MARI K. NIEMI

TS/Riitta Salmi<br />Mari K. Niemi
TS/Riitta Salmi
Mari K. Niemi