Pahoinvointi kasautuu
Nuorten pahoinvointi on jälleen noussut otsikoihin Keravan surmatyön yhteydessä. On vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä, että nuorten pahoinvointi purkautuu näin karmivalla tavalla.
Impulsiivista väkivaltaa on aina. Sitä ei pystytä kokonaan kitkemään. Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma muistuttaa (Ilta-Sanomat 23.7.), että yhä suurempi osa nuorista on lainkuuliaisempia kuin koskaan. He myös voivat paremmin kuin edelliset sukupolvet.
Pieni osa nuorista voi kuitenkin todella huonosti. Heillä voi olla myös pahoja mielenterveysongelmia. Kuilu näiden kahden ryhmän välillä näyttää kasvavan.
Avainasemassa ovat kodit. Lapsen pahaa oloa eivät vanhemmat kuitenkaan välttämättä huomaa. Siksi myös lasten ja nuorten kanssa tekemisissä olevien perheen ulkopuolisten pitäisi uskaltaa tarvittaessa ottaa asia esille.
Usein huono-osaisuus kasaantuu. Jos perheessä on työttömyyttä, köyhyyttä ja päihdeongelmia, eivät vanhemmat aina jaksa kiinnittää lapsiin riittävää huomiota.
Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtajan Timo Peltovuoren mukaan 60 prosentilla lapsista, joiden vanhemmilla on psyykkisiä sairauksia, ilmenee mielenterveyden ongelmia ennen 25 ikävuotta. Liiton kuntoutusjohtajan Tiina Johanssonin mukaan pulmat näkyvät nyt jo kolmannessa sukupolvessa (Yle 24.7.).
Kyse ei ole perinnöllisyydestä, vaan pitkälti huono-osaisuuden ja syrjäytymisen jatkumisesta sukupolvesta toiseen ja kolmanteen. Tämä kierre pitäisi pystyä katkaisemaan.
Siihen eivät välttämättä riitä terveydenhuollon toimet, tarvitaan laajempia yhteiskunnallisia muutoksia.
Aiemmin lapsiperheet saivat kotiapua. Nyt se on käytännössä lähes mahdotonta. Pienikin ulkopuolinen apu voisi helpottaa perheiden pahaa oloa, ja samalla voitaisiin päästä ongelmiin käsiksi jo ennen niiden puhkeamista tai pahenemista.
Myös mielenterveyspalvelujen saatavuutta on parannettava. Viikkojen, jopa kuukausien odotus hoitoon pääsemiseksi on aivan liian pitkä.
