Aliot

Turkissa uusi vuosi tuonee uuden perustuslain

LK/REUTERS<br />Pääministeri Tayyip Erdogan vahvisti lehdistötilaisuudessa Ankarassa 10. tammikuuta, että Turkki tavoittelee edelleen Euroopan unionin jäsenyyttä. Samalla hän kumosi väitteet viivyttelystä uudistuksissa.
LK/REUTERS
Pääministeri Tayyip Erdogan vahvisti lehdistötilaisuudessa Ankarassa 10. tammikuuta, että Turkki tavoittelee edelleen Euroopan unionin jäsenyyttä. Samalla hän kumosi väitteet viivyttelystä uudistuksissa.

Turkissa vuoden 2007 poliittista päiväjärjestystä hallitsivat syksyyn asti parlamenttivaalien tuloksen hämmästely ja uuden presidentin valinta. Oikeus- ja Kehityspuolueen suuri vaalivoitto ja samaa puoluetta edustavan Abdullah Gülin nouseminen Turkin tasavallan yhdenneksitoista presidentiksi olivat turkkilaisen sanomalehdistön laajan kolumnistikunnan suosikkiaihe siihen saakka kunnes taistelu kurdien separatistijärjestöä eli PKK:ta vastaan Irakin rajan pinnassa vei kirjoittajien huomion loppuvuodesta.

Uuden vuoden kynnyksellä turkkilaiset kolumnistit tuntuvat kuin yhteisestä sopimuksesta ennakoivan vuoden 2008 tärkeimmäksi teemaksi uuden perustuslain voimaansaattamisen. Tämä johdattaa katseen väistämättä Turkin epävakaaseen lähihistoriaan, ennen muuta vuoden 1980 armeijan vallankaappaukseen, jonka perua nyt voimassa oleva perustuslaki on.

Turkin nykyinen perustuslaki on vuodelta 1982. Se kirjoitettiin vuonna 1980 tapahtuneen armeijan vallankaappauksen jälkimainingeissa ja on tasavallan neljäs perustuslaki. Perustuslain sisällön sanelivat käytännössä sotilaat, ja se hyväksytettiin kansanäänestyksessä tiukkojen äänestyssääntöjen turvaamana.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vuoden 1980 vallankaappaus oli armeijan reaktio Turkin täydelliseen sisäpoliittiseen kriisiin 1970-luvun lopulla. Maa oli tuolloin väkivaltaisen poliittisen terrorin, taloudellisen romahduksen ja lukkiutuneen poliittisen järjestelmän pihdeissä. Armeija reagoi väliintulollaan myös 1970-luvulla voimistuneeseen islamistiseen liikehdintään, joka armeijan silmissä on aina näyttäytynyt sekulaarin, Mustafa Kemal Atatürkiltä perityn valtion suurimpana uhkaajana.

Armeijan sanelemassa vuoden 1982 perustuslaissa sananvapauden ja lehdistönvapauden kaltaisten kansalaisyhteiskunnan tukipilareiden toimintaa rajoitettiin kovalla kädellä, minkä lisäksi muun muassa yliopistot tulivat tarkan kontrollin kohteeksi.

Prosessiin kuului myös vanhojen poliittisten puolueiden lakkauttaminen ja koko turkkilaisen yhteiskunnan arvomaailman uudelleen määrittely, mukaan lukien kontrolloitu uskonnollis-nationalistinen kasvatus vasemmistolaisten suuntausten kitkemiseksi maasta.

Uudistamispyrkimykset osana lähihistoriaa

Uuden perustuslain kirjoittaminen täytyy nähdä osana Oikeus- ja Kehityspuolueen julkista sitoutumista Turkin demokratisoimiseen. Tässä mielessä maltilliseksi islamistiseksi tai keskusta-oikeistolaiseksi määritellyn AK-puolueen ajama uusi demokraattinen perustuslaki tuo mielenkiintoisella tavalla esille Turkin 1900-luvun poliittiseen historiaan kiinnittyvän syklin, jossa repressiiviseksi ja epädemokraattiseksi koettu perustuslaki ja virkavaltainen hallinto halutaan korvata liberaalimmalla, yksilön oikeuksia korostavalla perustuslailla.

Samanlainen kehityskulku on nähty Turkissa aiemminkin. Ensin Turkin tasavaltaa edeltävän osmanivaltion loppukauden nuorturkkilainen reformiliike hyökkäsi sortovallaksi luonnehdittua yksinvaltaista sulttaania vastaan, jota seurasi vapaa poliittisesti kirjava ajanjakso, kunnes nuorturkkilainen liike ajautui itse yksinvaltaiseksi sortohallinnoksi.

Sama kehä toistui Kemal Atatürkin kaudella. Ensin Atatürkin johtama liike oli pluralistinen ja pyrki saamaan taakseen kaikki etniset ja poliittiset ryhmittymät Turkin itsenäisyyden turvaamiseksi. Valtaan päästyään Atatürk kuitenkin tulkitsi, ettei aika ollut kypsä monipuoluejärjestelmälle, perustellen yksipuoluejärjestelmää ennen muuta islamistisen vastavallankumouksen uhkakuvalla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Toisen maailmasodan jälkeinen monipuoluekehitys alkoi puolestaan Demokratiapuolueen ajamilla liberalisointipyrkimyksillä, mutta päätyi syytöksiin vallan keskityksestä sekä flirttailusta islamin kanssa ja lopulta armeijan väliintuloon vuonna 1960. Vuoden 1960 perustuslaki oli paljon vapaamielisempi kuin vuoden 1982 vastaava, ja armeijan piirissä ilmeisesti laskettiin, että vuoden 1960 perustuslaki oli osaltaan johtanut 1970-luvun kaoottiseen tilanteeseen.

Nyt kun AK-puolue pyrkii uuden perustuslain kirjoittamiseen näyttäytyy tämä taas yhtenä uutena osana poliittista sykliä, jossa keskeistä on kysymys siitä, voivatko demokratia ja Turkin valtion virallinen kemalistinen ideologia asua saman katon alla. Kysymys on myös siitä, luottaako valtion virkamieskunnan kemalistinen eliitti kansakunnan täysi-ikäisyyteen, jota demokratian voimistaminen heidän mielestään edellyttää.

Uuden perustuslain lisäksi Turkin rikoslakia ollaan uudistamassa. Tunnetuksi on tullut nykyisen rikoslain artikla 301, joka määrää vankeustuomion "turkkilaisuuden loukkaamisesta". Muun muassa Euroopan unioni ja useat ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet pykälän poistamista tai radikaalia muuttamista, sillä se rikkoo sanan- ja ilmaisuvapautta. Kyseinen artikla sinällään on varsin tuore, se tuli voimaan vasta 1.6.2005.

Paljon perustavanlaatuisempaa on nykyisen perustuslain maininnat Turkin kansan yhtenäisyydestä ja loukkaamattomuudesta. Ne heijastelevat käsitystä Turkin tasavallasta turkkilaisten valtiona ja määrittelevät turkinkielen tasavallan ainoaksi viralliseksi kieleksi.

Tämä sinällään ei ole ehkä ongelma, mutta perustuslain henki ja kirjoitustapa antavat pontta virkavaltaiselle ja äärikansalliselle mentaliteetille, jolloin "turkkilaisuuden loukkaamisen" kaltaiset syytökset ovat jatkossakin mahdollisia yksittäisistä lakimuutoksista huolimatta.

AK-puolue onkin suuren haasteen edessä pyrkiessään uudistamaan Turkkia osana puolueen vahvaa sitoutumista EU-jäsenyysprojektiin. Uuden perustuslain kirjoittaminen tulee olemaan hyvin herkkä aihe yhteiskunnallisessa keskustelussa, sillä pääoppositiopuolue, sekularismin linnake eli Tasavaltalainen kansanpuolue tulee varmasti tarkkaan vaalimaan perustuslain ydinkohtien säilymistä kirjaimellisesti entisen kaltaisina.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Länsimaissa ei aina täysin ymmärretä, että Turkissa sekularistinen Tasavaltalainen kansanpuolue ja laajemmin koko länsimaalaistamiseen traditionsa kautta sitoutunut kemalistinen eliitti eivät enää nykypäivänä edusta reformeja tai valistusta, vaan ovat monesti virkavaltaisuuteen ja valtion ensisijaisuuteen uskova konservatiivinen ryhmittymä.

Atatürkin perintö demokratian esteenä

Juuri Atatürkin perintönä käsitetty sekulaari ideologia muodostaa tällä hetkellä merkittävän demokratian leviämisen esteen Turkissa. Turkin tasavalta ei syntyessään perustunut länsimaisen liberalismin traditiolle, vaan sen ideologisena lähtökohtana ovat korporatismi ja tästä johdettu turkkilainen muunnelma eli halkçilik , käsitys Turkin kansasta luokattomana kollektiivina, jossa yksilön etu ei voi nousta valtion edun edelle. Oppia ei tule nähdä fasistisena, mutta se ei myöskään edusta liberalismia.

Kemalistisen ideologian osana tämä turkkilainen korporatismin muunnelma voidaan nähdä peräti demokratian esteenä tai ainakin hidastajana. AK-puolue joutuukin ottamaan huomioon monta tekijää uutta perustuslakia luonnosteltaessa. Sen on saatava lain taakse myös parlamentissa oleva sekularistinen Tasavaltalainen kansanpuolue. Tämän lisäksi armeijan johto tuonee näkemyksensä esille useaan otteeseen uutta perustuslakia luonnosteltaessa.

AK-puolue on myös samassa tilanteessa, jossa kaikki islamistisia suuntauksia lähellä olevat puolueet ovat koko ajan olleet Turkissa: sen täytyy saada läpivietyä hallituksen tekemät päätökset valtion ja kuntien virkamieskunnassa, joka on aina suhtautunut epäröivästi islamistisiin puolueisiin.

Sama virkamieskunta tuntuu suhtautuvan epäilevästi myös omien kansalaisten kykyyn tehdä vaaleissa tai muussa poliittisessa toiminnassa "kypsiä" päätöksiä. Ongelma juontaa juurensa jo Kemal Atatürkin ajoilta. Maata ei voida länsimaalaistaa niin pitkälle, että läntinen demokratia toimii kaikessa voimassaan, sillä tuolloin ihmiset äänestävät väärin ja kääntävät selkänsä länsimaalaistamiselle.

Tämä elitistinen traditio on yksi Turkin demokratian laajentamiseen liittyvä keskeinen haaste, joka tulee olemaan osa AK-puolueen johtamaa uuden perustuslain kirjoittamisprosessia vuoden 2008 kuluessa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjoittaja on filosofian maisteri, joka valmistelee väitöskirjaa Turkin historiaan liittyen Turun yliopiston yleisen historian oppiaineessa.

TS/<br />TONI ALARANTA
TS/
TONI ALARANTA