Aliot

Atatürkin ristiriitainen perintö elää Turkissa

Lehtikuva<br />Turkin parlamentin puhemieheksi valittiin torstaina maltillinen konservatiivi Koksal Toptan (edessä). Taustalla keskellä pääministeri Recep Tayyip Erdogan ja ulkoministerin Abdüllah Gül (oik.), josta on kaavailtu seuraavaa presidenttiä.
Lehtikuva
Turkin parlamentin puhemieheksi valittiin torstaina maltillinen konservatiivi Koksal Toptan (edessä). Taustalla keskellä pääministeri Recep Tayyip Erdogan ja ulkoministerin Abdüllah Gül (oik.), josta on kaavailtu seuraavaa presidenttiä.

Turkin parlamenttivaalit ovat ohi ja Oikeus- ja kehityspuolue AKP jatkaa hallitusvallassa. Uusi presidentti on kuitenkin vielä valitsematta ja tähän liittyvät spekulaatiot AKP-puolueen ehdokkaan ja nykyisen ulkoministerin Abdüllah Gülin sopivuudesta tehtävään käyvät Turkissa kiivaana.

Ennen heinäkuun parlamenttivaaleja moni turkkilainen ja vielä useampi ulkomainen kommentoija kuvasi vaalitaiston kaksinkamppailuksi maallisen ja islamisoituvan Turkin välillä. Tähän muutama maan asioita syvemmin tarkkailut muisti huomauttaa, että moinen on karkea yksinkertaistus, ellei jopa suoranainen virhetulkinta. AKP-puolue ei nimittäin ole se fundamentalistinen ääriliike, joka pyrkisi tuomaan islamin osaksi Turkin valtiollisia instituutioita.

Tällainenkin puolue Turkista löytyy. Kyseessä on Saadet Partisi, jonka johtajien ajatuksenjuoksusta kertoo eniten se, että puolueen päävastustajana ei pidetä sekularistista CHP:tä vaan maltilliseksi islamistiseksi puolueeksi leimattua AKP-puoluetta. Saadet-puolueen piirissä AKP-puolue koetaan siis aivan liian neutraalina yleispuolueena, joka ei kykene tai halua muuttaa Turkin sekulaaria järjestelmää.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Parlamenttivaaleja edeltänyt kommentointi antoi käsityksen, että on olemassa kaksi Turkkia, sekularistinen ja islamistinen. Näiden suuntien kannattajat haluavat kehittää Turkkia vastakkaisiin suuntiin, ajautuen näin yhä jyrkemmin erilleen.

Ensimmäisen ryhmän katsotaan kannattavan tasavallan perustajan Mustafa Kemal Atatürkin jyrkkää erotusta uskonnon ja valtion välillä. Ajatuksena on, että vain uskollisuus tälle periaatteelle voi varmistaa sen, että Turkki ei ajaudu vanhoillisiksi käsitettyjen uskonnollisten voimien valtaan.

Toisen ryhmän ajatellaan edustavan kansan luontaisen islamiin kiinnittyvän kulttuurin vapaampaa näkymistä julkisuudessa. Tälle ryhmälle Kemalin perintö edustaa valtion liian suurta otetta kansalaisten ja yhteiskunnan toiminnoista sekä uskonnon alistamista pakolla.

Tähän voisi todeta, että on epäilemättä olemassa vähintäänkin kaksi Turkkia, sillä maa on juuri näinä vuosina niin suuren murroksen kourissa, että monen erilaisen Turkin olettaminen auttaa paremmin ymmärtämään Turkin todellisuutta.

Jako sekularismin ja islamin välillä on tärkeä, mutta ei ainut. On olemassa suuria maantieteellisiä, sosiaalisia, sukupolvien välisiä ja kulttuurisia eroja sekä kurdien ja Turkin valtion ikuiselta tuntuva yhteenotto. Näiden prosessien ja niihin liittyvien erilaisten kehitysvauhtien vuoksi turkkilaisen yhteiskunnan nykytila on vaikeasti kiteytettävissä. On siis olemassa vähintään kaksi Turkkia.

Turkkilaisten isä tai diktaattori

Mutta on myös syytä sanoa, että on olemassa kaksi Mustafa Kemalia. Ensimmäinen on turkkilaisten isä, rakastettu ja kunnioitettu Atatürk. Tätä ensimmäistä Mustafa Kemalia ei tule milloinkaan vähätellä tai unohtaa Turkin poliittista kulttuuria analysoitaessa.

Toinen Mustafa Kemal on diktaattori, vallanhimoinen ja itsensä kaiken ja kaikkien yläpuolelle asettanut yksinvallan perustaja, joka tämän vuoden lokakuussa 80 vuotta täyttävässä vuoden 1927 puheessaan mustamaalasi lähimmät taistelutoverinsa. Toinen Atatürk myös murhautti sekä pakkosiirsi kurdivähemmistöä säälimättä.

Nämä kaksi ristiriitaista Mustafa Kemalia eivät ole mitään maailmaa täysin mustavalkoisesti katsovien kiihkoilijoiden mielikuvia, vaan täysin järkevien ja hyväsydämisten ihmisten ymmärrettäviä luonnehdintoja.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kouriintuntuvan esimerkin ensimmäisen Kemalin olemassaolosta sain alkukesästä Alanyassa. Keskustellessani naispuolisen kirjakauppiaan kanssa kävi ytimekkäästi selväksi Atatürkin merkitys kaupunkilaiselle keskiluokalle. Kyseiselle kirjakauppiaalle Atatürk edusti kaikkea sitä, mikä Turkissa on hyvin: naisen asema, koulutustaso, moderni ja ahkera kansakunta. Hän viittasi naisten lisääntyneeseen tapaan käyttää huiveja ja oli valmis lähettämään maan nousevan islamistiryhmän Iraniin muiden fundamentalistien seuraksi.

Myös toinen Mustafa Kemal on todellinen. Turkin armeijan brutaalit otteet kurdeja vastaan muistuttavat Mustafa Kemalin asenteesta kurdeja kohtaan. Tämän lisäksi valtion repressiivinen ote kansalaisyhteiskuntaa kohtaan periytyy Mustafa Kemalin aikakaudelta. On siis kiinni näkökulman valinnasta, mitä puolta Mustafa Kemalista halutaan painottaa, ensimmäistä vai jälkimmäistä.

Tämä on samalla yleisempi muistutus historiallisten henkilöjen moniulotteisuudesta. Selvimmillään tämä ilmenee juuri niin sanottujen kansallisten suurmiesten kohdalla. Kansallisten suurmiesten suuruus on nimenomaan suuruutta kansallisvaltion viitekehyksessä, jolloin taustaoletuksena on käsitys kansallisvaltiosta absoluuttisesti hyvänä ja toivottavana.

Atatürkin suuruus piilee hänen asemassaan turkkilaisen valtion ( devlet ) itsenäisyyden turvaamisessa. Tämän saman kansallisvaltion rakentamisen seurauksena oli kuitenkin myös kurdien pakkosulauttaminen osaksi valtiota, kurdien turkkilaistaminen. Tänään Turkin armeijan suunnitellessa iskua rajan yli Irakiin kurdiseparatistien asemien tuhoamiseksi on sanottava, että kyseinen pakkosulauttaminen on epäonnistunut.

Valtio vastaan kansalaisyhteiskunta

Valtion merkitys turkkilaisten elämässä oli myös osa heinäkuisten parlamenttivaalien taustatekijöitä. Silloin kun Kemal Atatürkin aikanaan omien päämääriensä tehokkaan toteuttamisen vuoksi perustama Tasavaltalainen Kansanpuolue eli CHP nähdään sekularistisena AKP-puolueen islamilaisuuteen rinnastettaessa, jää yleensä huomaamatta CHP:n rooli kansalaisyhteiskunnan voimistumisen esteenä.

Juuri CHP:n yksipuoluevallan aikana 1920-1940-luvuilla kaikki yhteiskunnalliset toiminnot kylätasolta saakka pyrittiin pitämään valtion tiukassa ohjauksessa. Tämän toiminnan perusteena oli Atatürkin ja hänen nuorturkkilaisen liikkeen taustan omaavien tukijoidensa elitistinen maailmankuva, jossa koulutettu länsimaalaistunut valtaeliitti pyrki yhteiskunnallisen insinööritaidon avulla muuttamaan ylhäältäpäin traditionaalisen yhteiskunnan rakenteet ja käytännöt moderneiksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tämän päivän CHP:n voidaan sanoa ainakin osittain yhä edelleen kantavan mukanaan käsitystä valtion esisijaisuudesta kansalaisyhteiskuntaan nähden. AKP-puolue nähdään paremmin muutokselle avoimena ja uudistusmielisenä, vaikka se länsimaisella poliittisella käsitteistöllä kuvattaessa on konservatiivinen keskusta-oikeistolainen puolue.

Monet turkkilaiset kuitenkin kokevat AKP-puolueen valmiuden hyväksyä islamin näkyvyys julkisuudessa kansalaisyhteiskunnan vahvistumisena. Maassa, jossa uskonto on pidetty niin pitkään valtiovallan toimesta tiukassa kontrollissa, tällainen uskonnollisuuden kokeminen kansalaisyhteiskunnan toiminnan merkkinä ei ole kovinkaan hämmästyttävää.

AKP-puolueen keskeiseksi missioksi on luonnehdittu Turkin EU-jäsenyysprojektin määrätietoista jatkamista. Puolueen saama valtuutus ei kuitenkaan lopulta perustu sen enempää suopeaan suhtautumiseen islamiin kuin EU-pyrkimyksiinkään.

Kyse on pitkälti taloudesta. Jos ja kun kansa elää käsityksessä, että puolue on hoitanut maan talouden hyvin, puolue saa jatko-ajan. Kaikki yhteiskunnalliset ristiriitaulottuvuudet elävät tämän vaalituloksen jälkeenkin omaa elämäänsä, ne eivät kadonneet mihinkään AKP-puolueen suuren vaalivoiton myötä.

Myös sekularismi-islamisoituminen on teema, joka nousee taas pintaan, kun AKP-puolue yrittää uudelleen ajaa Abdüllah Güliä presidentiksi.

Kirjoittaja on filosofian maisteri, joka valmistelee väitöskirjaa Turkin historiaan liittyen Turun yliopiston yleisen historian oppiaineessa.

TONI ALARANTA

TS/<br />Toni Alaranta on filosofian maisteri, joka valmistelee väitöskirjaa Turkin historiaan liittyen Turun yliopiston yleisen historian oppiaineessa.
TS/
Toni Alaranta on filosofian maisteri, joka valmistelee väitöskirjaa Turkin historiaan liittyen Turun yliopiston yleisen historian oppiaineessa.