Varteenotettava rauhanaloite
Israelille tuskin mikään olisi mieluisampaa kuin että sillä olisi normaalit suhteet kaikkiin arabimaihin. Juuri tätä arabijohtajat tarjoavat rauhansuunnitelmassaan, joka esitettiin vastikään Riadissa päättyneessä Arabiliiton kokouksessa. Houkuttelevasta tarjouksesta huolimatta Israelin pääministeri Ehud Olmert suhtautui suunnitelmaan varsin tylysti.
Vastapalveluksena suhteiden normalisoinnista Arabimaiden rauhanaloitteessa edellytetään Israelin vetäytymistä vuoden 1967 sotaa edeltäneille rajoille, palestiinalaisvaltion luomista sekä "oikeudenmukaista ratkaisua" palestiinalaispakolaisille.
Olmert kiirehti antamaan useille tiedotusvälineille lausuntoja, joissa hän ylisti arabien rauhanaloitteen edustavan "vallankumouksellista muutosta", koska arabit hänen mukaansa nyt näyttävät ymmärtävän, että Israel ei ole maailman suurin ongelma. Pääministeri kuitenkin torjuu paluun vanhoille rajoille. Israel haluaa pitää itsellään useita Länsirannan siirtokuntia ja etenkin Itä-Jerusalemin. Palestiinalaispakolaisten paluu entisille kotisijoilleen nykyisen Israelin alueelle ei Olmertin mukaan myöskään tule kysymykseen.
Vaikka arabimaiden rauhansuunnitelma onkin kaivettu naftaliinista viiden vuoden takaa, sitä ei pitäisi torjua suoralta kädeltä kuten Olmert näyttää tekevän. Viisi vuotta sitten oli käynnissä palestiinalaisten kansannousu ja itsemurhapommikampanja juutalaisia vastaan. Nyt olosuhteet ovat paljon suotuisammat rauhanprosessin nostamiseksi uudelleen raiteilleen. Tässä tilanteessa Arabiliiton suunnitelma on varteenotettava aloite.
Olmert näyttää suhtautuvan rauhansuunnitelmaan ikään kuin arabien ehdot olisivat kiveen hakattuja. Näin ei kuitenkaan varmasti ole. Neuvotteluvaraa löytynee, jos neuvottelut kiinnostavat. Kymmenien vuosien vihanpidon jälkeen niiden pitäisi kiinnostaa.
