Aliot

Uuden Turkin historiankäsityksen ja identiteetin kulmakivi

TS/Timo Jerkku<br />Kurdialueella Diyarbakirin yliopiston läheisen moskeijan vieressä turkkilaisten isä, Mustafa Kemal Atatürk tähyilee kohti kurdikaupunkia. Atatürkin aikoina kansalaisten piti olla vain ja ainoastaan turkkilaisia, eikä kurdien turkkilaisuutta tunnustettu. -Näin ollen kurdien erillinen identiteetti on alusta asti nähty Turkin tasavallassa etnisten turkkilaisten silmissä uhkana, kirjoittaa Toni Alaranta.
TS/Timo Jerkku
Kurdialueella Diyarbakirin yliopiston läheisen moskeijan vieressä turkkilaisten isä, Mustafa Kemal Atatürk tähyilee kohti kurdikaupunkia. Atatürkin aikoina kansalaisten piti olla vain ja ainoastaan turkkilaisia, eikä kurdien turkkilaisuutta tunnustettu. -Näin ollen kurdien erillinen identiteetti on alusta asti nähty Turkin tasavallassa etnisten turkkilaisten silmissä uhkana, kirjoittaa Toni Alaranta.

Lokakuussa tulee kuluneeksi 80 vuotta Turkin tasavallan perustajan ja ensimmäisen presidentin Mustafa Kemal Atatürkin (1881-1938) 15.-20. lokakuuta vuonna 1927 pitämästä suuresta kuusi päivää kestäneestä puheesta, jonka aiheena oli turkkilaisten itsenäisyystaistelu ja Turkin tasavallan perustaminen vuosina 1919-1923.

Puhe (turkiksi Nutuk) on toiminut turkkilaisen kansakunnan historiakäsityksen ja kansallisen identiteetin keskeisimpänä yksittäisenä määrittäjänä. Kun Kemal vuonna 1927 asettui Turkin Suuren Kansalliskokouksen puhujakorokkeelle ja suuntasi sanansa parlamentille ja radion kautta laajemmallekin turkkilaiselle väestölle, hän oli varmistanut suvereenin asemansa maan johtajana.

Puheen historiallisen taustan muodostavat ensimmäisessä maailmansodassa tappion kärsineen osmani-imperiumin luhistuminen, sekä läntisten voittajavaltojen suunnittelema osmanivaltion entisten alueiden jakaminen keskenään.

Puheessaan Atatürk antaa ymmärtää, että Anatolian itsenäisyystaistelun pyrkimyksenä oli uuden Turkin valtion luominen. Tämä on menneisyyden väärentämistä, sillä Anatolian vastarinnan alkuperäinen tavoite oli muslimiväestön oikeuksien suojeleminen liittoutuneiden jakopyrkimysten paineessa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Sulttaanistakin tuli luopio

Puhe alkaa Atatürkin Anatoliaan saapumisella toukokuussa 1919 ja tämä ajankohta on asettunut tasavaltalaisen historiankäsityksen perustaksi.

Nutuk on ajoittain varsin yksityiskohtainen kuvaus Mustafa Kemalin toiminnasta aluksi vastarinnan organisoimisessa salaisesti ja myöhemmin virallisesta asemastaan eronneena Erzurumin ja Sivasin kansallisten kokousten johtajana.

Suuri osa puheesta muodostuu lukuisten eri tahojen kanssa ylläpidetystä sähkösanoma-viestinnästä, jonka välityksellä Mustafa Kemal pyrki pitämään vastarintataistelun lankoja käsissään.

Kansallisten kokousten päätöslauselmana syntynyt "Kansallinen sopimus" (Milli Misak) kokoaa yhteen Atatürkin ja hänen kannattajiensa päämäärät.

Kyse on ennen muuta niiden rajojen määrittelystä, joiden todetaan olevan turkkilais-muslimien asuttamia ja joiden jakamisesta ei voi olla puhettakaan.

Kokousten päättymisestä saakka tämä julkilausuma ja sen toteuttaminen kuvataan ainoana oikeana politiikkana, jonka vastustajat ovat maanpettureita ja hylkiöitä. Koska sulttaani oli pyrkinyt estämään kokousten järjestämisen, myös hän alkaa näyttäytyä vain omasta asemastaan kiinnostuneena luopiona.

Atatürk ohjasi luonnollista kehitystä

Viimeiseksi jäävä Osmani-parlamentti avataan Istanbulissa 12.1.1920. Pian tämän jälkeen liittoutuneet miehittävät lopulta virallisesti Istanbulin, jolloin Atatürk tulkitsee sulttaanin ja parlamentin jääneen vangiksi vihollisen käsiin. Sulttaani sulkee parlamentin, jolloin Atatürk saa oikeutuksen kutsua Ankaraan koolle uuden edustajiston. Näin syntyy Turkin Suuri Kansalliskokous (Türkiye Büyük Millet Meclisi), joka avataan virallisesti 23.4.1920.

Sisäisten vihollisten petturuuden kuvaamisen lisäksi Nutuk kuvaa sotaa maahan tunkeutuneita kreikkalaisia joukkoja vastaan. Tämä tapahtuu esittämällä ratkaisutaistelut turkkilaisen kansakunnan voimannäytteenä, jossa kansa osoittaa taistelevansa oikeuksiensa puolesta sulttaanista riippumatta.

Nutukin jälkimmäinen puolisko kuvaa sotilaallisen voiton saavuttamisen jälkeistä diplomaattista välienselvittelyä liittoutuneiden kanssa, joka lopulta päätyy Lausannen rauhansopimukseen.

Tässä sopimuksessa nationalistisen liikkeen keskeisimmät tavoitteet ja uuden Turkin rajat saavat kansainvälisen tunnustuksensa. Loppupuolella kuvataan myös väittelyitä, jotka liittyivät sulttaani- ja kalifaatti-instituutioiden lakkauttamiseen sekä tasavallan perustamiseen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Keskeisesti kyse on Atatürkin käsitysten ja valintojen kuvaamisesta luonnollisena historiallisena kehityskulkuna, jolla turvattiin turkkilaisen valtion säilyminen ja sen luotsaaminen kohti nykyaikaista sivistystä. Nutuk päättyy tasavallan periaatteiden pyhittämiseen viestissä, joka on suunnattu tuleville sukupolville.

Turkkilainen on muslimi

Turkin kansallinen itsenäisyyssota (Milli Mücadele) käytiin poliittisen yhteisön nimissä. Tämä poliittinen yhteisö oli Turkin kansakunta, mutta sen luonne ja sisällöt jäivät sodan aikana tarkemmin määrittelemättä.

Keskeistä oli ulkoisen vihollisen voittaminen. Kun sota päättyi voittoisasti ja uusi tasavalta perustettiin, alkoi pyrkimys muokata uusien rajojen sisälle jääneestä väestöstä uusi poliittinen yhteisö.

Jäsenyys tässä uudessa yhteisössä saavutettiin olemalla kansallisvaltion kansalainen. Kansalaisten odotettiin omaksuvan turkkilaisen kansallisen identiteetin ja näin osoittavansa osallisuuttaan ja kiintymyksen tunnetta uudessa poliittisessa yhteisössä.

Käsite "turkkilainen" on aina ollut tiukasti kiinnittyneenä käsitteeseen "muslimi". Vielä tänäkään päivänä henkilöä, joka asuu Turkissa, mutta joka ei ole muslimi, ei kutsuta turkkilaiseksi, vaan hän on Turkissa asuva henkilö.

Sen sijaan kaikki Turkin tasavallassa asuvat muslimit nähdään nimenomaan turkkilaisina, vaikka nämä olisivat etniseltä alkuperältään esimerkiksi kurdeja. Itsenäisyystaistelun lopputuloksena saavutettujen Turkin tasavallan rajojen sisälle jääneitä muslimeja on haluttu vahvasti pitää turkkilaisina, yhtenäisenä kansana.

Näin ollen kurdien erillinen identiteetti on alusta asti nähty Turkin tasavallassa etnisten turkkilaisten silmissä uhkana. Atatürkin puheen eräs vaikutusvaltaisimmista viesteistä on käsitys siitä, kuinka ei-muslimit (gayri muslim) olivat ymmärretysti separatisteja valtiota kohtaan. Sen sijaan jokaisen muslimin odotettiin puolustavan maataan viimeiseen asti.

Nutukin sanoma on, että Turkki on turkkilais-muslimien maa, jota toisaalta kristityt imperialistit, toisaalta sisäiset luopiot yrittävät hajottaa.

Identiteetistä väitellään nyt

Voidaan sanoa, että turkkilainen kansakunta rakennettiin kahdessa vaiheessa. Vuosina 1919-1922 Anatolian nationalistinen liike taisteli turkkilais-muslimien kansallisten oikeuksien ja valtiollisen yhtenäisyyden puolesta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Keskeisenä käsitteenä tässä prosessissa toimi termi millet, joka uskonnollisen oppineiston keskuudessa merkitsi uskonnollista yhteisöä, siis Anatolian muslimiyhteisöä, ja sen perinteisiä oikeuksia.

1800-luvun aikana käsite millet sai kuitenkin yhä useammin myös merkityksen "kansakunta", ja tässä mielessä Turkin Suuren Kansalliskokouksen päätökset vahvistivat Atatürkin mukaan "kansakunnan" suvereenin oikeuden vallankäyttöön.

Tämä instituutioiden pystyttäminen ja itsenäisyyssodan voittaminen merkitsevät turkkilaisen kansakunnan rakentamisen ensimmäistä, toiminnallista vaihetta. Toinen vaihe on symbolinen, sillä Atatürk määrittelee turkkilaisen kansakunnan suuressa puheessaan.

Nutuk tulkitsee jälkeenpäin itsenäisyyssodan ja tasavallan perustamiseen liittyvät tapahtumat historiallisessa perspektiivissä. Puheessa itse tapahtumien ristiriitaisuus ja monimielisyys katoavat ja puhe synnyttää turkkilaisen kansakunnan vahvistetussa muodossa.

Juuri tässä piilee Nutukin voima turkkilaisten kollektiivisen identiteetin keskeisenä määrittäjänä. Puheesta muodostui Turkissa ajan mittaan sekulaarin valtion pyhä kirjoitus, joka vastedes muodosti turkkilaisten kansallisen identiteetin ja tasavaltalaisen historiankäsityksen perustan. Tänään, erilaisten muutosvoimien paineessa kysymys turkkilaisten kansallisesta identiteetistä on vilkkaan väittelyn kohteena Turkissa. Tässä väittelyssä Kemal Atatürkin puhe toimii kansallisen minäkuvan perustana tavalla, jota on ollut vaikea ohittaa.

Kirjoittaja on filosofian maisteri, joka valmistelee aiheesta väitöskirjaa Turun yliopiston yleisen historian laitoksella.

TONI ALARANTA

TS/
TS/