Pohjoismaissa sähkön hinta määrittyy Norjassa toimivassa sähköpörssissä, Nord Poolissa. Sähkön markkinahinta on nyt ennätyskorkealla. Se on Pohjoismaissa viimeisten 12 kuukauden aikana noussut yli kaksinkertaiseksi. Suurin osa noususta ajoittuu kuluvalle alkuvuodelle. Sähköyhtiöt ovat povailleet tämän heijastuvan vuoden lopulla 10-20 prosentin korotuksena kuluttajahintoihin.
Sähköenergian hinnan noususta on Pohjoismaiden periaatteessa vapailla, yhteisillä sähkömarkkinoilla syytelty julkisen vallan virhearviointeja ja valtioiden itsekkyyttä. Näin varmaan onkin, mutta pääasiassa ehkä sitä kautta, että valinnat ovat suosineet keskittymistä ja monopolistisia tendenssejä. Tänään markkinoilla vaikuttavista 350 sähkön tuottajasta neljä hallitsee yli puolta tuotannosta. Ne pystyvät pitkälle vaikuttamaan hintakehitykseen.
Suomen sähkön tuottajien, myyjien ja jakelijoiden etujärjestö Energiateollisuus ry. on perustellut sähkön hinnan nousua kasvaneilla tuotantokustannuksilla viitaten päästökaupan ja kallistuneiden polttoainehintojen aiheuttamiin kustannuspaineisiin. Lisäperusteiksi on loppukeväällä ja sen jälkeen nostettu Pohjoismaiden heikennyt vesitilanne sekä erilaiset tuotanto- ja siirtohäiriöt.
Varsinkin alkuvuodesta tapahtuneeseen hinnan nousuun perustelut istuvat huonosti, vaikka hyytävän kevään takia kalliimpaan lämpövoimaan jouduttiinkin turvautumaan tuotannossa normaalia pitempään.
Vaikutelma on, että mainituilla ilmiöillä pikemminkin peiteltiin pohjoismaisten sähkömonopolien, Norjan Statkraftin, Ruotsin Vattenfallin ja Suomen Fortumin, hinkua kasvattaa jo ennestään tähtitieteellisiä voittojaan.
Mainitut valtioenemmistöiset, ilmeisen puhtaasti liiketaloudellisin periaattein toimivat yhtiöt ja pohjoismaisillakin markkinoilla vahva saksalainen E.ON vastaavat yhdessä yli puolesta Pohjoismaiden vesi- ja ydinvoimavoittoisesta sähkön tuotannosta. Pohjoismaissa vesi-, tuuli- ja ydinvoiman osuus sähkön tuotantokapasiteetista on noin 65 prosenttia. Se ei syö öljyä, hiiltä, kaasua eikä päästölupia. Siksi Suomessakin lämpö- ja energiateollisuuden ilmaisesta päästöoikeuskiintiöstä jäi vuonna 2005 käyttämättä lähes kolmannes.
Toimivat markkinat
Vielä muutama vuosi sitten Pohjoismaissa ja Suomessa ylpeiltiin Euroopan halvimmasta sähköenergiasta. Esimerkiksi manner-Euroopan suurimman sähköpörssin, Lyypekissä toimivan EEX:n markkinasähkön hinta oli takavuosina pääsääntöisesti noin 20 prosenttia Nord Poolin hintatason yläpuolella. Tänään tilanne on vastakkainen. Pohjoismainen sähkö maksoi elokuussa lähes 50 prosenttia saksalaista sähköä enemmän.
Kun Pohjoismaiden asennetusta tuotantokapasiteetista kolmannes edustaa tavanomaista, päästöjä tuottavaa ja kallista lämpövoimaa, vesivoiman niukkuus näkyy väistämättä hinnassa. Sen pitäisi edelleen näkyä suuremmalla painolla manner-Euroopassa, jonka noin 70-prosenttisesti lämpövoimaa hyödyntävien, päästökaupan pelästyttämien sähkön tuottajien hintojen nostot lienevätkin alunperin olleet päähoukuttimena mainituille pohjoismaisille sähkön tuottajille. EEX:n hinnat ovat päästökaupasta huolimatta kuitenkin palanneet vuotta aiemmalle tasolleen. Pohjoismaissa ne ovat jämähtäneet 100-120 prosenttia vuoden 2005 tason yläpuolelle.
Energiateollisuus ry:n toimitusjohtajan, Juha Naukkarisen mukaan tämä on luonnollista. Niin kai onkin, jos opportunismia pidetään luonnollisena. Hänen mukaansa sähkön korkea hinta on lisäksi - toisin kuin yleisesti väitetään - osoitus sähkömarkkinoiden toimivuudesta.
Kuluttajan kannalta hyvin toimivilla markkinoilla kilpailu estäisi hinnan vedättämisen. Se on mahdollista ainoastaan monopolin, tai tässä tapauksessa samaa intressiä edustavan oligopolin vallitessa. Asian johdosta rypistellään otsanahkaa jo EU:n komissiossakin.
Hinnan nousun perusteena vielä alkuvuodesta esitetyn päästökaupan ennakoitiin nostavan sähkön hintaa noin 25 prosenttia. Päästökaupan käynnistyttyä helmikuussa 2005 markkinasähkön hinta nousi kuitenkin vajaassa vuodessa yli puolitoistakertaiseksi, vaikka ylimääräisenä kustannustekijänä mainittuja päästölupia ei lopulta juurikaan tarvinnut edes ostaa.
Vesialtaat matalalla
Kun Manner-Euroopassa sähkön hinta romahti huhtikuun alussa, pohjoismaisen pörssisähkön jo mannereurooppalaiselle tasolle hilautuneen hinnan nousukin pysähtyi. Jonkin aikaa pörssihinnat kulkivat tasatahtia.
Eurooppalaisen helleaallon alkaessa kesäkuussa aiheuttaa tuotanto-ongelmia ja nostaa sikäläistä sähkön hintaa, Pohjoismaiden sähkön tuottajatkin innostuivat hinnankorotuslinjalle. Tällä kertaa innostusta perusteltiin paitsi Ruotsin ydinreaktorien ongelmilla, ennakoivasti myös vesipulaa sormella osoitellen.
Vesialtaat ovatkin edelleen matalalla. Pohjoismaiden nyt vajaat 30 prosenttia ajankohdan normaaliarvon alapuolelle näivettyneitä vesireservejä säästellään talven "varalle", käytännössä kai kuitenkin ajankohtaan, jolloin niistä odotetaan saatavan parempi hinta.
Katettaessa vaje kalliimmalla lämpövoimalla, sähkön hinta luonnollisesti nousee. Mutta niin nousevat päästöttömän sähkön tuottajien odotettavissa olevat windfall-voitotkin. Kuluttaja maksaa jo ennakkoon varautumisesta tilanteeseen, jonka syntymistä vasta pelätään. Mitä, jos tuleekin poikkeuksellisen lämmin talvi? Entä jos syksy onkin poikkeuksellisen sateinen?
Sähkön markkinahinnan nousu voi joka tapauksessa Pohjoismaissa ja Suomessa vielä jyrketä loppuvuotta ja talvea kohden, mikäli säät kylmenevät radikaalisti eikä vettä saada riittävästi Norjan ja Ruotsin vesialtaisiin. Syyskuun alusta altaat ovat runsaiden sateiden ansiosta alkaneet taas täyttyä. Samoin syyskylmät ovat antaneet odottaa itseään. Kuitenkin, jotta hinta pysyisi edes kohtuulukemissa, vettä tarvitaan tolkuttomasti varsinkin, kun puolet Ruotsin ydinvoimakapasiteetista on edelleen remontissa. Luonnon ja sähköyhtiöiden armoilla siis ollaan.
Vesipula iskee epätasaisesti
Vaikka sähkön kokonaiskulutus Suomessa onkin viimeisten 12 kuukauden aikana kasvanut 6,7 prosenttia vuotta aiempaan verrattuna, varsinaisesta sähköpulasta ei vielä kuitenkaan ole ollut kysymys. Kapasiteetti on riittänyt ja pohjoismaisten kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöelimen, Nordelin arvioiden mukaan normaalioloissa riittää tulevaisuudessakin jopa ilman tuontia.
Riittävyys edellyttää kuitenkin koko kapasiteetin käyttöä ja suunniteltujen vanhojen hiilivoimaloiden alasajojen lykkäämistä. Olkiluodon uuden ydinreaktorin raportoitu viivästyminen on lyhyellä aikajänteellä synkentämässä kuvaa, samoin nykyiset häiriöt Ruotsin ydinvoimatuotannossa.
Ankarimmin pelätty vesipula iskee lähes 100-prosenttisesti vesivoimaan tukeutuvaan Norjaan. Siellä onkin jo sovittu tietyistä säästötoimista. Norjan ainoa mahdollisuus on, ellei todella runsaita sateita ala nopeasti esiintyä, tuontisähkössä. Ruotsalaisille tullee myös päänsärkyä. Tanskalaiset runsaine lämpövoimareserveineen sitä vastoin rahastavat. Pohjoismaisilla yhteismarkkinoilla kun ollaan, syntyvät hintapaineet kohdentuvat myös Suomeen. Markkinat ennakoivat vuoden lopun spot-sähkön hinnaksi 8-9 snt/kWh. Se saattaa olla alakanttiin.
Esimakua tulevasta?
Vesialtaiden supistuminen ei ole ainoa kontrolloimaton sähkön tuotantoa häiritsevä ilmiö. Ilmaston muutosprosessi, jonka olemassaolon jotkut, tosin nykyään jo harvemmat kieltävät, vaikuttaa pitkällä aikajänteellä: ääri-ilmiöt lisääntyvät, kesien ennustetaan tulevan yhä kuumemmiksi ja kuivuuskin saattaa lisääntyä.
Kulunut kesä antoi esimakua. Euroopassa ydin- ja lämpövoimaloiden tuotantoa jouduttiin leikkaamaan. Niiden lauhdeveden ottoon käytettyjen jokien vesi lämpeni niin, että sen lauhdutusteho heikkeni. Jos kesähelteet tihenevät ja voimistuvat, samaa voidaan odottaa jatkossakin. Edessä on siten niukkuuden kasvu ja sen mukana korkeammat sähkön hinnat.
Kun EU on vahvasti ajamassa koko alueensa kattavia sähkömarkkinoita, ei märkyyskään tällöin pelasta Fennoskandiaa. Sähköyhtiöt rahastavat tämänkin uhan varjolla jo etukäteen. "Vihreää" sähköä myydään korkeampaan hintaan.
Ei siinä mitään, jos syntyneet voitot investoitaisiin puhtaampaan lisäkapasiteettiin sen sijaan, että niitä hassattaisiin optioihin ja osingonjakoon. Kun sähköyhtiöt kuitenkin näyttävät tekevän, mitä haluavat, kuluttaja voi vain vikisten todeta tapahtuvan ja sukeltaa entistä syvemmälle kukkaroonsa. Muuten ei sähkölämmitys toimi, kiuas lämpiä, mikro kuumenna eikä pesukone pese ja formulatkin jäävät näkemättä.
Kirjoittaja on turkulaisperäinen valtiotieteen lisensiaatti, markkinakartoituksiin ja Baltian markkinoihin suuntautuva konsultti ja free-lance toimittaja.
KARI NIEMINEN
