Aliot

Paavin ja Muhammadin vastakkainasettelu huolestuttaa

Lehtikuva<br />Kulttuurien välisessä kamppailussa viaton lause tai kuva otetaan herkästi propagandakäyttöön. Näinhän tapahtui pilakuvaskandaalissa ja samaa voidaan sanoa myös tuoreimmasta kiistasta, joka koskee paavi Benedictus XVI:n puhetta Regensburgin yliopistossa, kirjoittaa Weijo Pitkänen.
Lehtikuva
Kulttuurien välisessä kamppailussa viaton lause tai kuva otetaan herkästi propagandakäyttöön. Näinhän tapahtui pilakuvaskandaalissa ja samaa voidaan sanoa myös tuoreimmasta kiistasta, joka koskee paavi Benedictus XVI:n puhetta Regensburgin yliopistossa, kirjoittaa Weijo Pitkänen.

Vanhassa osakuntalaulussa vertaillaan toisiinsa paavia ja sulttaania. Edellisen elämä on ihanaa, koska "hän kaikki anerahat saa", mutta samalla myös surkeaa, koska hän "ei saa maistaa nuoren naisen suudelmaa". Jälkimmäinen taas "hummailee haaremissaan viehkeiden naisten keskellä", mutta on "polo mies", koska häntä painaa "Koraaninsa ies: ei maista viinin tippaakaan".

Keskellä kylmää sotaa elettiin aikoja, jolloin ei puhuttu sivilisaatioiden törmäyksestä. Maailmaa hallitsi "kauhun tasapaino", jossa suuret sotilasliitot olivat vastakkain. Tunnetuimpana symbolina oli Berliinin muuri.

Nyt on toisin. Maailmaa hallitsee Yhdysvaltojen käynnistämä terrorisminvastainen sota. Sen symbolina on viiden vuoden takainen, isku Manhattanin kaksoistorneja ja Pentagonin päämajaa vastaan. Se nähtiin ympäri maailmaa, livenä, televisioruuduissa. Sen myötä syntyi sarja kriisipesäkkeitä, joiden sammuttaminen jäi koko kansainvälisen yhteisön tehtäväksi. Silloin maailma alkoi myös revetä uudella tavalla. Syntyi juopa islamilaisen ja länsimaisen kulttuurin välille. Arvioitiin, että sivilisaatiot olivat ajautumassa törmäyskurssille.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Yhdelläkin sanalla vakavat seuraukset

Tänä päivänä myönnetään jo varsin avoimesti, ettei kysymys ole enää vain kulttuurien välisestä kamppailusta, vaan uudesta geopolitiikasta, jossa kansainväliset liittoutumat ja kansallisvaltiot käyttävät todellisia ja kuviteltuja valtaresurssejaan.

Strategisista voimavaroista - maantieteen fyysisistä tekijöistä, väestömäärästä, koulutustasosta, taloudesta ja teknologiasta sekä sotilaallisesta voimasta - on tullut uudestaan tärkeitä tekijöitä tässä valtataistelussa. Niiden myötä myös nationalismi on nostanut päätään.

Näissä olosuhteissa sanojen ja tekojen symboliarvo on myös kasvanut. Viaton lause tai kuva otetaan herkästi propagandakäyttöön. Näinhän tapahtui tunnetussa pilakuvaskandaalissa ja samaa voidaan sanoa myös tuoreimmasta kiistasta, joka koskee paavi Benedictus XVI:n puhetta Regensburgin yliopistossa. Näin kävi myös "pahan akselille", josta tuli ilkeä rasite Yhdysvaltain presidentille, vaikka ilmaisua oli saatettu käyttää vain strategisessa tarkoituksessa.

Kiihkeys, jolla islamilainen maailma on reagoinut paavin puheeseen, osoittaa kuitenkin, että paineet maailmapolitiikassa ovat kasvamassa. Vihan ideologia on valtaamassa alaa. Se syö pohjaa rauhalliselta dialogilta, jota monilta tahoilta on jo ehditty vaatia. Kun niin suuret maailmapoliittiset voimat kuin paavin katolinen kirkko ja Muhammadin uskonto ajautuvat vastakkain, voi yhdelläkin väärällä sanalla tai teolla olla katastrofaaliset seuraukset. Tässä mielessä ei ole yhdentekevää, pyydetäänkö anteeksi vai pahoitellaanko vääriä tulkintoja.

Demokratian vienti ei ole mahdollista

Paavin ja Muhammadin vastakkainasettelun varjoon jää kuitenkin suuri joukko niin sanotun reaalipolitiikan ilmiöitä, jotka saattavat vain pahentaa tätä vastakkaisuutta.

Näistä ilmiöistä kohtalokkaimmaksi on muodostumassa terrorisminvastaisen sodan pitkittymien ja sen päämäärien hämärtyminen. Sodalla ei ole ollut toivottuja seuraamuksia, ja sen aineelliset ja henkiset taakat alkavat käydä sietämättömän raskaiksi.

Kun tavoitteena oli rauhan ja turvallisuuden lisääminen alueilla, joiden suojelemiseksi sotavoimia on keskitetty, tuloksena on ollut ristiriitojen kärjistyminen sisällissotien partaalle. Eikä tässä kaikki. Sodan loppuminen ei edes häämötä, vaan sen laajentuminen on yhä todennäköisempää.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Syyksi on paljastumassa vanha poliittinen sairaus. idealismi. Terrorisminvastaisen sodan varjolla ollaan levittämässä aatteita, joiden oletetaan palvelevan yleismaailmallista hyvää, mutta jotka ovat kuitenkin luonteeltaan ja historialtaan vain kansallisia tai korkeintaan alueellisia.

Tämän asian ilmaisi osuvasti professori Samuel Huntington haastattelussaan, jonka hän antoi Helsingin Sanomille New Yorkin ja Washingtonin terrori-iskujen viisivuotispäivänä. Kulttuurien välistä kamppailua tutkinut professori totesi nimittäin, ettei demokratian vienti ole mahdollista. Ja siinä hän näyttää osuneen oikeaan.

Nykyaikaista miekkalähetystä

Kun paavi tuli muistuttaneeksi, että eräässä kaukaisessa keskustelussa muslimien pyhää sotaa, jihadia, oli pidetty miekkalähetyksenä, joku voisi tänä päivänä muistuttaa, että amerikkalaisen demokratian vienti Irakiin ja Afganistaniin muistuttaa nykyaikaista miekkalähetystä. Aineelliset vahingot ovat valtavia. Kuolleiden siviileiden ja sotilaiden lukumäärät muistuttavat uskonsotien uhreja.

Saddam Husseinin diktatuuri kyllä onnistuttiin kumoamaan, mutta sodan lopullinen päämäärä, koko kansaa palveleva demokratia, on jäänyt hämärän peittoon huolimatta siitä, että demokraattiset instituutiot on asetettu paikoilleen.

On myös nähtävissä, että terrorisminvastaisen sodan ja sen varjolla käytävän ideologisen kamppailun aikana on ollut käynnissä ilmiö, joka muistuttaa kylmän sodan kiihkeimpiä aikoja. Se on asevarustelu ja sodankäynnin tekniikan kaikinpuolinen kehittäminen.

Viimeksi mainittua päämäärää ovat Kosovon, Persianlahden, Afganistanin ja Irakin pommitukset sekä sodankäynti maassa ja ilmassa suuresti edistäneet. Sen sijaan asevarustelu ja -kauppa ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Ydinasekerhoon uusia jäseniä

Asiaan kiinnitti huomiota rauhanliikkeen aktivisti Ulla Klötzer vastatessaan professori Göran Bondsdorfille , jonka mielestä Euroopan unionista on muodostunut "maailman johtava rauhanvyöhyke" ( Hufvudstadsbladet 17.9.2006 "Ingen ledande fredzon"). Klötzer muistutti, että 2000-luvulla on tehty useita aloitteita, joiden päämääränä on muuttaa maailmassa vallitsevaa ydinaseiden tasapainoa tai ainakin madaltaa näiden joukkotuhoaseiden käyttöönoton kynnystä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Huomio kiintyy erityisesti siihen, ettei ydinaseiden hallussapitoa enää rajoitettaisi vain toisen maailmansodan voittajavaltioihin, vaan että myös häviäjien, etenkin Saksan, tulisi päästä ydinasekerhoon. Onpa esitetty sitäkin, että "suurvalta-Euroopalla" tulisi olla oma ydinaseensa, jotta se voisi kilpailla tasavertaisesti muiden ydinvaltioiden, Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän kanssa.

Toistaiseksi ydinvoiman rauhanomaisen käytön ongelmista on keskusteltu vain Iranin ja Pohjois-Korean osalta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että ydinvalta-Venäjä on käynnistämässä laajamittaista uusien ydinvoimaloiden rakentamisohjelmaa. Osa uusista voimaloista tultaisiin sijoittamaan Suomenlahden pohjukkaan. Miksi kukaan ei kysy, kuinka paljon tällä projektilla vahvistetaan Venäjän ydinasearsenaalia?

Asevarustelussa kristillinen maailman (paavi) ja islamilainen maailma (Muhammad) eivät ole tänä päivänä tasavertaisia kumppaneita. Huomenna tilanne voi olla jo toinen.

Kirjoittaja on helsinkiläinen valtiotieteen tohtori.

WEIJO PITKÄNEN

TS/Lehtikuva
TS/Lehtikuva