Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla teettämän tutkimuksen mukaan lähes puolet suomalaisista on sitä mieltä, että lahjakkaita oppilaita varten pitäisi olla omia luokkia tai jopa kouluja. Opetusministeri Antti Kalliomäki tyrmää suoralta kädeltä ajatuksen. Hänen mielestään "pikku einsteinien" paneminen omaan kastiinsa tekisi heille itselleen vahinkoa.
Tutkimuksessa kajotaan tärkeään aiheeseen, josta meillä ei juurikaan keskustella. Koulujärjestelmämme on kytköksissä yhteiskunnan keskeisiin periaatteisiin kuten tasa-arvoon. Poliitikoilla ei ole halua eikä rohkeutta lähteä ajamaan vähäisiäkään muutoksia, joiden voitaisiin tulkita nakertavan yhteiskunnan perusarvoja, vaikka osa koululaisista kärsii nykytilanteesta.
Tilanne on sama muissa pohjoismaissa. Norjan koulutusliitto esimerkiksi arvelee, että vapaakoulut edustavat vaarallista kehitystä ja polkevat norjalaisen yhteiskunnan perusteita. Ne, jotka uskaltavat korottaa äänensä toteavat, että peruskoulu lyö laimin lahjakkaita lapsia, mikä on hinta tasapäistävästä koulujärjestelmästä.
Eivät erilliset lahjakkaiden luokat tai koulut silti ole välttämättä oikea ratkaisu Suomen oloihin. Meillä ollaan oikeilla jäljillä, minkä kansainvälisten oppimistulosten Pisa-arvioinnit osoittavat. Suomalaiskoululaiset ovat menestyneet niin erinomaisesti näissä vertailuissa, että opetusalan ihmisiä saapuu ympäri maailmaa tänne ottamaan selvää, mitä suomalaisten menestyksen takana piilee.
Mikään ei ole kuitenkaan niin hyvää, etteikö sitä voisi parantaa. Kalliomäki on oikealla asialla, kun hän sanoo pyrkivänsä ennen kaikkea koulumyönteisyyden ja -hyvinvoinnin lisäämiseen. Tähän voidaan katsoa kuuluvan myös sen, että lahjakkaat ja ylipäätään kaikki ne, jotka haluavat opiskella, saavat kykyjensä mukaista opetusta.
Näin ei nyt valitettavasti ole. Meillä tuhlataan lahjakkuutta, johon ei pienellä kansakunnalla pitäisi olla varaa. Oppimishaluiset ja -kykyiset turhautuvat, kun opettajien aika kuluu vähemmän lahjakkaiden, oppimishaluttomien ja häiriköiden ohjaamiseen, joille myös pitäisi taata mahdollisuudet jatko-opiskeluun. Näin luokan hitaimmin edistyvät määräävät kaikkien muiden opiskelutahdin, mikä ei voi olla mielekästä.
Teoriassa jokaiselle oppilaalle luodaan oman tasoisensa opiskelumahdollisuudet tasokursseilla ja erityisopetuksen avulla. Käytännössä tämä ei kuitenkaan onnistu, koska rahaa opettajien palkkaamiseen ei löydy riittävästi.
Ja tilanne uhkaa käydä entistä vaikeammaksi. Esimerkiksi Turussa häämöttää 300 opettajan irtisanominen, kun rahavaikeuksissa oleva kaupunki pyrkii ensi vuonna nollabudjettiin. Tämä merkitsee luokkakokojen reilua kasvamista ja opetuksen vaikeutumista entisestään. Lahjakkaat ja opinhaluiset jäävät yhä pahemmin heitteille.
