Huoli ympäristöstä ja fossiilisten polttoaineiden kallistuminen näkyvät oudolla tavalla öljy- ja energiayhtiöiden tuotekehitysbudjeteissa. Euroopassa satsataan alan tutkimukseen ja tuotekehitykseen vain neljännes vuoden 1985 huipputasosta. Aurinkoenergian ja tuulivoiman hyödyntämisessä Pohjois-Amerikka ja Japani ovat jo kaukana edellä. On vain ajan kysymys, milloin kehitysmaana pidetty Kiina ajaa vanhan mantereen ohi.
EU:n rahoituslaitoksena toimiva Euroopan investointipankki on aiheellisesti huolissaan tilanteesta. Energiantuotanto, jos mikä, on muodostumassa kilpailukyvyn avainkysymykseksi. Varapääjohtaja Sauli Niinistön mukaan pankki etsii aktiivisesti eurooppalaisia öljy- ja energiayhtiöitä, joiden tutkimusta- ja tuotekehitystyötä se voisi rahoittaa (HS 21.8.).
Haku on päällä myös Suomessa, jossa poliitikot ovat viime viikkoina lausuneet ajatuksiaan tulevasta energiatuotannosta. Pääministeri Matti Vanhanen haluaa lisätä biopolttoaineiden käyttämistä. Ne eivät kuitenkaan ole merkittävästi fossiilisia polttoaineita puhtaampia, vaikka niin yleisesti luullaan. Harhakuva aiheutuu siitä, että biopolttoaineiden polttamisesta vapautuva hiilidioksidi kirjataan palautuvaksi luontoon.
Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma on asettanut tavoitteeksi öljyn käyttämisen vähentämisen. Hänen mukaansa Suomen täytyy vapautua öljyriippuvuudesta Ruotsin mallin mukaan vuoteen 2030 mennessä.
Vanhasen ja Heinäluoman puheet kuulostavat kummallisilta, kun tarkastellaan uuteen tekniikkaan sijoitettuja panostuksia viime vuosina. Periaatteessa poliitikkojen määräysvallassa oleva energiayhtiö Fortum on johdonmukaisesti ajanut tutkimus- ja tuotekehitystoimintaansa alas viimeiset 5 - 6 vuotta. Käytännössä sitä ei enää ole.
Fortum sijoitti viime vuonna tutkimukseen ja tuotekehitykseen 0,24 prosenttia liikevaihdostaan. Normaalissa liiketoiminnassa 5 - 10 prosentin panostusta pidetään hyvänä, mutta esimerkiksi Nokian liikevaihdosta on parhaimpina vuosina mennyt uuden keksimiseen jopa 13 prosenttia.
Fortumin 14 miljoonan euron tutkimus- ja tuotekehitysbudjetti käy sitäkin kummallisemmaksi, kun sitä vertaa omien osakkeiden ostamiseen varattuun määrärahaan. Osakekurssia ja yhtiön ylimmän johdon optiovoittoja nostavaan osto-ohjelmaan on varattu 500 miljoonaa euroa kolmen vuoden aikana.
Fortumin toiminnan ja kansallisen energiapolitiikan välillä on selvä ristiriita. Yhtiö toimii markkinoilla, joilla ei ole aitoa kilpailua. Energian nouseva hinta ei ole Fortumille ongelma, kun se tuottaa suuren osan sähköstään vesivoimalla, jolloin kulut pysyvät lähes vakiona. Sähkön hinnan nouseminen ainoastaan kohottaa yhtiön saamaa katetta.
Keinoja Fortumin kaltaisten ennätysvoittoja kahmivien energiayhtiöiden ohjaamiseen on olemassa. Monissa maissa harkitaan kepin käyttämistä porkkanan sijasta. Kun osa energiasta tai polttoaineista on pakko tuottaa uusin keinoin, kiinnostus tutkimukseen ja tuotekehitykseen kasvaa kummasti.
