Aliot

Turusta tuli kristillisen työväen pääkaupunki

TS/<br />Antti Kaarne oli kristillisen työväenliikkeen johtaja. Kuvassa Kaarne perheensä ja ystävien seurassa, alaportailla vaimo Fanny, vieressä Kaarne portailla sylissään tytär Suoma. Kuva otettu Piikkiön Kuuselassa todennäköisesti kesällä 1922.
TS/
Antti Kaarne oli kristillisen työväenliikkeen johtaja. Kuvassa Kaarne perheensä ja ystävien seurassa, alaportailla vaimo Fanny, vieressä Kaarne portailla sylissään tytär Suoma. Kuva otettu Piikkiön Kuuselassa todennäköisesti kesällä 1922.

Helsingistä ei tullut pääkaupunkia 1905 suurlakon jälkeen syntyneelle kristilliselle työväenliikkeelle. Asemasta kilpailivat Tampere ja Turku. Niissä ja niiden ympärillä liikkeellä oli joukkokannatuksensa, sanomalehtensä ja myös merkittävimmät johtajansa.

Tärkeimmäksi johtohenkilöksi nousi koneenkäyttäjä Antti Karlsson , sittemmin Kaarne . Alkuaan tamperelainen mäkitupalaisen poika ja sosialidemokraatti eli tärkeimmät vuotensa ensin Turussa ja sitten Piikkiössä. Hän luopui puoluekannastaan koettuaan herätyksen Frans Hannulan , Turun Betelin rakentajan vaikutuspiirissä.

Kaarne vaihtoi ensin kristillisen kodinperintönsä poliittiseen aatteeseen ja palasi sitten kristillisyyteen. Koko hänen elämänsä voidaan nähdä intohimoisena yrityksenä sovittaa yhteen sosialismin aate ja kristillinen usko. Moni piti tätä mahdottomana, mutta Kaarne sai runsaasti myös kannattajia.

Suurlakkoa seurasi ennen näkemätön yhteiskunnallisen ja poliittisen toiminnan hyöky. Suomessa on perustettu suuri määrä yhdistyksiä ja liikkeitä juuri vuonna 1906. Turun kristillinen työväenyhdistys ei ollut lajissaan ensimmäinen. Edelle ehti Tampereen yhdistys ja nämä kaksi olivat suurimmat paikallisosastot myöhemmin perustetussa Suomen kristillisen työväen liitossa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Turussa paikallisosastoja oli kolme. Ensin perustettiin Vähä-Heikkilän ja Turun yhdistykset ja myöhemmin vielä Hirvenluodon (Hirvensalon) yhdistys.

Perustamiskokous hajosi eripuraan

Kuten Tampereella, tuli aloite Turussakin osin papiston taholta. Nuorsuomalaisten pappien toimesta alkoi ilmestyä Tähti -niminen lehti. Se ilmoitti ajavansa "etupäässä kristillistä sosialismia" ja hyväksyttiin myöhemmin kristillisen työväen äänenkannattajaksi.

Tammikuussa 1906 kutsuttiin Turun lähetystalolle Beteliin "työmiehiä ja työläisnaisia, jotka harrastavat kristillisen työväenyhdistyksen perustamista paikkakunnalle". Kutsun mukaan oli oikein ja välttämätöntä järjestäytyä ammatillisesti, mutta omantuntonsa tähden monet eivät voineet kuulua sosialidemokraattisiin järjestöihin. Kristittyjen työläisten tuli kokoontua, ei vihassa eikä pelossa, vaan vakuuttuneina asiansa tarpeellisuudesta.

Yhdistyksen perustaminen sai enemmistön kannatuksen ja kokous valitsi edustajat valmistelevaan komiteaan. Samalla aloite siirtyi papeilta työläisille, sillä puheenjohtajaksi valittiin Antti Kaarne. Itse kokous hajosi epäjärjestykseen.

Olen kirjoittanut kristillisestä työväenpuolueesta ja Antti Kaarneesta kaksi romaania. 1975 Otavan kustannuksella ilmestyneessä Agitaattorin virassa perustavaa kokousta katsotaan Kaarneen sisäisen monologin kautta:

"Olin jo vähän aikaa luullut, että olisin saanut salin rauhoittumaan, mutta nyt se vasta repesi. Kaikki huusivat toistensa suuhun. Lehtonen hoki vastalausetta, muutamat hänen ympärillään huusivat sosialisteja ulos ja nämä huusivat vastaan mikä mitäkin. Nousin ylös ja seisoin paikallani ihan hiljaa. Odotin ja minusta tuntui, että olin saamassa kokouksen jälleen johtooni. Silloin, aivan yhtäkkiä Lehtonen ja asessori hänen vieressään aloittivat virren. Jumala ompi linnamme! He eivät luottaneet minuun. He halusivat lyödä sosialistit virrellä. Mutta vaikka se oli sopimatonta, niin aivan sopimatonta oli, että työväenyhdistyksen miehet aloittivat vastaan työväen marssin. He eivät edes osanneet kunnolla sanoja, vaan se jäi jonkinlaiseksi riitasoinnuksi tai taustahälinäksi Lutherin mahtavan virren alle. En yhtynyt kumpaankaan, vaikka minulla oli vahva ääni ja osasin hyvin niin marssin kuin virren."

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Alku kuvaa hyvin myös liikkeen myöhempää tilannetta. Kaarne arveli sen joutuvan epäluulojen kohteeksi niin ammattitoverien kuin myös uskonnollisen kansan toimesta. Itse hän määritteli liikkeen linjan kaunopuheisesti: "Ei oikeaan ei vasempaan, vaan eteen eestä synnyinmaan."

Yhdistyksen säännöt olivat aluksi melko vähän poliittiset. Eniten keskustelua herätti ajatus olla sitoutumatta millekään puoluekannalle. Se oli tarkoitettu mahdollisuudeksi kuulua mihin puolueeseen tahansa, mutta kun se ymmärrettiin kehotukseksi pidättäytyä vaaleista, kohta poistettiin. Asia jätettiin myöhemmin päätettäväksi, mutta alusta asti oli myös politiikasta kysymys. Kaarne toivoi Tähti -lehdessä haaraosastojen perustamista ja puoluekokousta. Se pidettiin jo seuraavana vuonna Tampereella.

Alkuhankaluuksien jälkeen toiminta lähti ripeästi liikkeelle. Jo perustavassa kokouksessa mukaan liittyi parisataa työläistä ja luku kasvoi nopeasti. Pappejakin oli mukana, he pitivät tilaisuuksien hartaudet. Liikkeeseen kasvoi kaksi linjaa, Kaarneen ja muiden maallikoiden yhteiskunnallinen ja turkulaisten pappien hartaudellinen linja. Nämä tulivat myöhemmin ottamaan mittaa toisistaan.

Nykyhetkestä katsottuna tuntuu yhdistyksen toiminta hämmästyttävän aktiiviselta. Ensimmäisessä vuosikokouksessa todettiin, että Turun yhdistykseen oli liittynyt tuhatkolmesataa jäsentä - lisäksi tulivat ala-osastot muualla. Toiminnan runsaudesta pientä luetteloa: Oli laulukuoro, puhujaseura, sairashoito-osasto, agitaattorikomitea, juhlatoimikunta, järjestysvaliokunta, ompeluseura, rakennustoimikunta, raittius-ja siveellisyysosasto, piiritoimikunta ja nuoriso-osastot.

Lisäksi tulivat eri alojen ammattiosastot, jotka olivat alkuperäinen syy koko yhdistyksen perustamiselle.

Tamperekin halusi keskuspaikaksi

Valtakunnallisen liiton perustamiseen päästiin vuoden 1906 kesäkuussa Tampereella. Suurin kiista käytiin liiton hallinnon sijaintipaikasta, sen halusivat sekä tamperelaiset että turkulaiset. Turkua puolustettiin sanomalla, että "Turkuun sijoitettiin aluksi sosialistienkin puoluehallinto". Äänin 35 vastaan 25 Turku valittiin hallinnon keskuspaikaksi. Liiton linja jäi vielä selkiintymättömäksi, vaikka liitolle hyväksytty ohjelma pääosin oli sama kuin sosialidemokraattien puolueohjelma.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Antti Kaarne esitti siitä hyväksyttäväksi kaiken, mikä ei ollut uskontoa vastaan. Valtion ja kirkon eroa Kaarne ei kannattanut, mutta hänen mukaansa myös kirkossa oli tehtävä "suurta puhdistustyötä, että se paremmin vastaisi Kristuksen oppia".

Kokonaan toiset äänenpainot olivat edustajakokouksessa mukana olleilla vapaaherra Yrjö-Koskisella ja pastori K.V. Lehtosella . He arvostelivat sosialidemokraatteja ja kertoivat Kristuksen opettavan "ainoastaan hengellisiä asioita". Tampereen edustajainkokouksen erityislaatu oli siinä, että kaikki liikkeen perustamiseen vaikuttaneet, osin vastakkaiset voimaryhmät saivat esittelynsä. Osa lähti piankin pois ja osa jäi, hidastaen liikkeen oman kuvan selkiytymistä.

Päättäessään kokouksen Antti Kaarne sanoi liikkeen tarkoituksena olevan, "että Suomen köyhälistöjoukko tulisi korotetuksi siitä kurjasta asemasta, jossa se nyt vielä on, sekä samalla, että kristinusko saisi yhä enemmän jalansijaa kansamme keskuudessa."

  Vuoden 1907 ensimmäisissä eduskuntavaaleissa liitto sai kaksi kansanedustajaa, toisen Turun ja Porin läänin eteläisestä, toisen sen pohjoisesta vaalipiiristä. Toisessa edustajainkokouksessaan liikkeestä tuli varsinaisesti puolue. Liitto-nimestä ei kuitenkaan haluttu luopua. Sitä pidettiin hyvänä kristillisenä nimenä, kun taas puolue-nimeä vierastettiin.

Liiton joukkokannatus ei seuraavina vuosina vähentynyt, vaan kasvoi. Tähden levikki nousi yli kymmenentuhannen. Antti Kaarne ja raittiusmies Matti Helenius-Seppälä valittiin eduskuntaan kasvaneella äänimäärällä. Vuoden 1909 vaaleissa liitto sai historiansa suurimman äänimäärän: 23 259 ääntä.

Edessä oli kuitenkin enemmän vaikeuksia kuin voittokulkua, Vahvaa poliittista kannatusta Länsi-Suomessa ei onnistuttu siirtämään koko maahan. Vuonna 1918 liitto yritti Kaarneen johdolla pysytellä puolueettomana. Seurauksena oli hänen kovakourainen erottamisensa sodan päätyttyä. Liike luopui puoluetoiminnasta 1922 ja muuttui nykyisen kaltaiseksi evankelioivaksi järjestöksi.

Kirjoittaja on kirjailija ja pastori, joka toimii työnohjaajana Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä. Kirjoitus on lyhennelmä hänen puheestaan viime sunnuntaina Turun kristillisen työväenyhdistyksen 100-vuotisjuhlassa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

HEIKKI PALMU

TS/Riitta Salmi<br />Pastori ja kirjailija Heikki Palmu.
TS/Riitta Salmi
Pastori ja kirjailija Heikki Palmu.