Aliot

Venäläiset nousivat esteettä maihin Bengtskärissä

TS/<br />Osasto Auvisen alukset tulittavat Bengtskärin saaren länsiosaa, missä ulkorakennukset palavat. Kuva on teoksesta Jatkosodan pikkujättiläinen.
TS/
Osasto Auvisen alukset tulittavat Bengtskärin saaren länsiosaa, missä ulkorakennukset palavat. Kuva on teoksesta Jatkosodan pikkujättiläinen.

Heinäkuun 26. päivänä 1941 käytiin Bengtskärin majakasta katkera taistelu, jossa suomalaisia sotilaita kaatui 32 ja haavoittui 45. Venäläiset hyökkäsivät Bengtskäriin yöllä kello yhden aikaan kolmen vartiomoottoriveneen voimin. Kussakin veneessä oli 30 miestä. Lisäksi veneissä oli kaksi 45 mm:n yleistykkiä. Kaksi veneistä oli tarkoitettu valtaamaan majakka ja kolmas, jossa oli räjäytysryhmä, räjäyttämään majakka valtauksen jälkeen.

Majakan puolustajina oli 26 miehen osasto luutnantti Fred Lutherin johdolla. Taistelussa luutnantti Luther haavoittui vaikeasti kaksi kertaa. Suomalaisten aseistuksena olivat vanhat ruotsalaiset Mauser-kiväärit, ja kaksi samanmerkkistä konekivääriä, muutama konepistooli sekä kasapanokset ja käsikranaatit. Lisäksi saarella oli 20 mm:n Madsen ilmatorjunta-tykki.

Yöllä kello yksi alkaneet taistelut jatkuivat iltaan kello seitsemään asti ennen kuin viimeisetkin venäläiset antautuivat. Venäläisten tappiot olivat 36 saarelta löytynyttä kaatunutta ja 28 antautunutta, joista 17 haavoittuneina.

Tarkkaa lukua venäläisten tappioista ei tiedetä, koska venäläisiä hukkui ja kaatui myös aluksilla. Eräiden arvioiden mukaan venäläisiä kaatui kaikkiaan noin 100. Yksikään hyökkäykseen alun perin osallistunut mies ei palannut Hankoon.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Venäläisten komentaja kenraali Sergei Kabanovkin joutui toteamaan: "Minun ei olisi ollut pakko suostua tähän taisteluun, koska en uskonut sen onnistumiseen. On katkeraa tunnustaa, että kaikki olisi voinut olla toisin."

Torjuntavoitto verisissä taisteluissa

Venäläiset pääsivät yöllä täysin yllättämään suomalaiset majakan puolustajat. Taistelut olivat kovat ja puolustajat joutuivat pakenemaan majakan ylempiin kerroksiin. Yläkerroksissa tilanne muodostui hälyttäväksi, sillä ampumatarvikkeet olivat kellarikerroksessa. Käsikranaattien turvin venäläiset kyettiin pitämään kuitenkin alakerroksessa taistelun loppuun asti.

Verisissä taisteluissa saatiin torjuntavoitto. Ratkaisevassa roolissa olivat Öröstä saatu 152 mm:n ja Granholmasta saatu 120 mm:n tykistötuli. Ratkaisevaa oli myös merivoimien tykkiveneiden Uusimaa ja Hämeenmaa, sekä vartiomoottorivene VMV 13:n osallistuminen taisteluun. Ja ennen kaikkea Rosalasta lähetetty apujoukko, 60 miehen rannikkoiskuosasto, luutnantti Kaikkosen johdolla. Taisteluun osallistui myös kolme Turusta lähetettyä Fokker-hävittäjää.

Tykkivene Uusimaa upotti yhden apuun tulleen venäläisaluksen, jonka tarkoituksena oli ilmeisesti evakuoida pois hyökkääjiä. Alus upposi ja 16 venäläistä pelastettiin vedestä.

Bengtskärin taistelun kulkua ei tässä yhteydessä ole tarkoitus käsitellä enemmälti. Taisteluista on hyvä kuvaus Jari Leskisen ja Antti Juutilaisen toimittamassa Jatkosodan pikkujättiläisessä , kuten myös Bengtskärin majakan kellarissa olevassa näyttelyssä, jossa on nähtävillä muun muassa taistelun kulkua kuvaavat sotapäiväkirjan sivut.

Taistelun kulkua on kuvannut myös alikersantti Esko NurmiLänsi-Uusimaa -lehden haastattelussa. Alikersantti Nurmi osallistui taisteluun Madsen-ilmatorjuntatykin ampujana ja pakeni saarelta uimalla parin kilometrin päässä olevalle Dömmäskärin saarelle. Myös toinen kolmesta tykin miehistöstä pelastautui uimalla. Kolmannen venäläiset surmasivat pistimin.

Morgonlandetin saaren taistelu

Bengtskärin taistelu ei suinkaan ollut ainoa tällä alueella tapahtunut taistelu, joskin suurin. Runsas viikko ennen Bengtskärin taistelua tapahtui läheisellä Morgonlandetin saarella taistelu, jossa kuusi suomalaista tulenjohtajaa joutui vangeiksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Heinäkuun 7. päivänä oli Morgonlandetiin lähetetty kuuden miehen tulenjohtoryhmä luutnantti Pehr-Erik Ahlbladin johdolla. Aseistuksena ryhmällä oli konekivääri, konepistooli ja neljä kivääriä. Ryhmän käytössä oli vain kevyt soutuvene.

Heinäkuun 16. päivän iltana Hangosta lähteneet kaksi vartiomoottorivenettä, kussakin 30 sotilasta, nousivat maihin Morgonlandetin saarelle. Suomalaiset eivät kyenneet pitämään puoliaan, vaan joutuivat vangeiksi, kaksi heistä haavoittuneena.

Öröstä ei ryhmä saanut luvattua tykistön tulitukea, koska linnakkeen päällikköä ei löytynyt mistään. Samasta syystä apuun ei saatu myöskään luvattua nopeaa moottorivenettä, jolla saarelta olisi voitu paeta. Vangeiksi joutuneista suomalaisista viisi kuoli vankeudessa luutnantti Pehr-Erik Ahlblad mukaan lukien. Vain yksi, sotamies Arvi Nyman , palasi sodan jälkeen Suomeen.

Lukuisia kysymyksiä vailla vastauksia

Bengtskärin taistelu ja edellä kuvattu Morgonlandetin taistelu herättivät monia kysymyksiä. Olen henkilökohtaisesti käynyt lukuisia kertoja Bengtskärissä ja lukenut moneen kertaan läpi taistelua kuvaavat sotapäiväkirjat, kuten myös taistelua kuvaavia artikkeleita pohtien Bengtskärin ja Morgonlandetin osalta seuraavan kaltaisia kysymyksiä: Miksi Bengtskärissä ei varauduttu vihollisen hyökkäyksen varalta tehokkaammin, olihan saari venäläisille haitaksi suomalaisten strategisena tulenjohtopaikkana?

Alikersantti Nurmi toteaa edellä mainitussa haastattelussaan: "Nuorten miesten olo saarella oli leppoisaa. Joukot paistattelivat päivää, kalastivat ja uivat kuin sotaa ei olisi ollutkaan. Osittain tästä syystä venäläisten hyökkäys tuli yllätyksenä." Rannalle esteeksi oli laitettu vain muutama piikkilankaeste vesirajaan.

Miksi aseiden toimintakuntoisuutta ei testattu paremmin? Ruotsalaisvalmisteiset aseet toimivat huonosti. Konekivääri ei toiminut ratkaisevalla hetkellä. Madsen-ilmatorjuntatykki ei kyennyt ampumaan alas rantaan, minkä lisäksi siihenkin tuli syöttöhäiriö ratkaisevalla hetkellä.

Miksi venäläiset pääsivät esteettömästi nousemaan maihin ja etenemään aivan majakan juurelle, olihan kyseessä Suomen kesän valoisin aika? Venäläisten itsensä kertomana: "Kun lähestyimme rantaa, leimahti valokiila. Ymmärsimme, että majakka pyytää meiltä tunnussanaa. Se syttyi ja sammui muutaman kerran, mutta emme vastanneet siihen. Aluksemme pääsi rantautumaan ilman, että kukaan ampui sitä."

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Miksi saarelle tuotiin 40 mm:n Bofors-ilmatorjuntatykki vasta toisena Bengtskärin taistelua seuraavana päivänä eikä heti? Venäläiset suorittivat taistelua seuraavana päivänä majakan pommituksen, jolloin majakkaan osunut pommi surmasi 11 majakan pohjakerroksessa ollutta haavoittunutta. Lisäksi pommituksessa haavoittui 18 miestä. Toisen päivän pommitusyritykset kyettiin saadun Bofors-tykin avulla torjumaan.

Miksi Morgonlandetissa olleelle tulenjohtoryhmälle ei saatu tulitukea eikä pelastavaa nopeaa moottorivenettä? Ihmetellä täytyy sitä, etteikö kenelläkään Örön linnoituksessa ollut kanttia komentaa tulitukea ja lähettää moottorivenettä apuun, vai oliko varakomentajakin samoilla reissuilla kuin komentaja.

Edellä on joukko kysymyksiä, jotka kaikki jäivät vaille vastausta. Niille kaikille on kuitenkin löydettävissä yksi yhteinen nimittäjä, joka sekin voidaan esittää kysymyksen muodossa: Lyötiinkö niissä olosuhteissa laimin eräs sotatilanteeseen liittyvistä tärkeimmistä asioista, nimittäin varustautuminen kaikin mahdollisin tavoin vihollisen hyökkäyksen varalta? Pelkään pahoin, että vastaus tähän kysymykseen on myönteinen.

Kirjoittaja on inkoolainen KHT-tilintarkastaja Rosalasta.

YRJÖ TUOKKO

TS/Ari-Matti Ruuska<br />Yrjö Tuokko
TS/Ari-Matti Ruuska
Yrjö Tuokko