Aliot

Siirtolaisia ei sijoitettu Etelä-Suomen ruotsalaisalueille

TS/Lehtikuva<br />Jo talvisodan jaloista osa suomalaisista joutui lähtemään Neuvostoliiton haltuun joutuneelta kotiseudultaan. Jatkosodan päätyttyä Suomella oli edessä noin 300 000 siirtolaisen asuttaminen.
TS/Lehtikuva
Jo talvisodan jaloista osa suomalaisista joutui lähtemään Neuvostoliiton haltuun joutuneelta kotiseudultaan. Jatkosodan päätyttyä Suomella oli edessä noin 300 000 siirtolaisen asuttaminen.

Pian jatkosodan päättymisen 1944 jälkeen lähes puoli miljoona karjalaista siirrettiin asumaan muualle Suomeen. Tähän operaatioon on vuosikymmenet liitetty huhu, jonka mukaan Ruotsin valtio olisi ollut valmis auttamaan suomalaisia tässä suuroperaatiossa mutta vain sillä ehdolla, että karjalaisia ei siirrettäisi Suomen ruotsinkielisille alueille.

Totta onkin, että karjalaisia ei siirretty ainakaan Uudenmaan ja saariston ruotsinkielisille alueille. Oliko huhu siis paikkansapitävä? Jos näin oli, kysymyksessä oli törkeä toisen maan sisäisiin asioihin puuttuminen hädänalaisessa tilanteessa. Onneksi huhu on ainakin suurelta osin perätön. Miksi evakkoja ei sitten siirretty mainituille ruotsinkielisille alueille?

Paasikivi kaavaili karjalaisista pellonraivaajia

Pääkysymys oli runsaat kuusikymmentä vuotta sitten seuraava: tulisiko karjalaiset maanviljelijät siirtää jo viljelyksessä oleville alueille vai tulisiko heidät siirtää uusille raivattaville alueille? Vastaus jakoi päättäjät kahteen leiriin. Muun muassa silloinen suuri vaikuttaja, pääministeri J.K.Paasikivi , oli sitä mieltä, että karjalaiset olisi pitänyt sijoittaa uudisraivausalueille. Tämä olisi tarkoittanut käytännössä muun muassa sitä, että heidän asuinpaikkansa nyt sijaitsisivat pääasiassa Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Paasikiven ajatus oli, että "leipä ei jakamisesta enene" eli että tarvittava ruoan lisäys saataisiin aikaan vain uusia peltoja raivaamalla. Karjalaisten maanviljelijöiden päätehtävä olisi ollut pellonraivaus. Työstään heille olisivat muut suomalaiset luonnollisesti maksaneet tavalla tai toisella korvauksen.

Toisen käsityksen mukaan evakot piti sijoittaa jo viljelyksessä oleville alueille, mikä tarkoitti sitä, että heille lohkaistiin osia suurista maatiloista. Tämä vaihtoehto voitti, ja syntyneen Maanhankintalain mukaan evakkoja sijoitettiin enemmän Etelä-Suomeen kuin Itä- ja Pohjois-Suomeen.

Kielipykälä asetettiin suojelemaan suomenruotsalaisia

Lakiin tuli kuitenkin myös ihmetystä aiheuttanut ja edellä mainitun huhun herättänyt "ruotsalaispykälä"/"kielipykälä" eli §92: "Siirtoväen sijoittaminen on toimitettava siten, ettei yksikielinen kunta muutu kaksikieliseksi tai ettei kaksikielisessä enemmistökieli vaihdu."

Pykälä oli naamioitu kielten suhteen tasapuoliseksi, mutta todellisuudessa se tarkoitti, että ruotsin kielen asema ei saanut huonontua missään kunnassa; olivathan evakot suomenkielisiä, eivät ruotsinkielisiä.

Pykälä oli erityisesti ruotsalaisen kansanpuolueen mieleen, joka ohjelmansa mukaisesti halusi "säilyttää ruotsalaisten asuma-alueet ja ruotsalaisen maanomistuksen".

Käytännössä pykälä tuli koskemaan vain Uudenmaan ja saariston ruotsalaiskuntia, sillä Pohjanmaan ruotsalaisalueen maatilat olivat niin pieniä, että ne jäivät kokonsa takia luovutusvelvollisuuden ulkopuolelle. Pienimmät tilat, jotka olivat luovutusvelvollisia olivat kooltaan 25 hehtaaria.

Tosin Uudenmaan ja saariston ruotsinkieliset tilanomistajatkin joutuivat jossain määrin rahallisesti korvaamaan suomenkielisillä alueilla suoritettua raivausta. Siirtolaisten kannalta ruotsalaispykälä koski noin 350 perheen sijoittamista jonnekin muualle kuin Etelä-Suomen ruotsinkielisille alueille.

Ruotsia ei haluttu suututtaa

Mikä sai Paasikiven innokkaasti puolustamaan paitsi uudisraivausajatusta myös ruotsalaispykälää? Joku voi ilkeästi huomauttaa, että Paasikivi omisti Jukola-nimisen maatilan Keravalla ja että hän ehkä tästä syystä asettui jo alun alkaen etelän tilanomistajien puolelle toivoen siirtolaisten muuttavan pikemmin itään ja pohjoiseen kuin etelään. Johannes Virolaisen muistelmien mukaan Paasikivi olisi sanonut, että te itsepäiset karjalaiset "viette minultakin tilan ja teette minusta keppikerjäläisen".

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mutta miksi Paasikivi asettui puolustamaan myös etelän ruotsinkielisten tilanomistajien asiaa? Olihan Paasikivi suomenkielinen, joka oli käynyt koulunsa Hämeenlinnassa ja suomentanut Hellsten -nimensäkin Paasikiveksi; kaiken lisäksi hän oli ollut kokoomuksen puheenjohtaja.

Paasikiven syyt olivat ulkopoliittiset: hän vältti kaikin keinoin ärsyttämästä Ruotsia. Hän ajatteli, että tulevissa Moskovan rauhanneuvotteluissa Ruotsin avulla voisi olla merkitystä.

Ruotsin sanomalehdissä, joita Paasikivi entisenä vuosien 1936-1940 Tukholman lähettiläänä huolellisesti luki, suhtauduttiin siirtolaisten sijoittamiskysymykseen varsin ärtyneesti.

Suhtautuminen perustui paljolti suomenruotsalaisiin sanomalehtiin, joissa pelko Suomen ruotsalaisalueiden supistumisesta esitettiin vakavana ongelmana. Suomen suomenkielisten lehtien käsitykset eivät samassa määrin tulleet Ruotsin lehtien tietoon. Paasikivi sai näin ehkä turhan toispuolisen, suomenruotsalaisen, käsityksen siitä, mitä Ruotsissa asiasta ajateltiin; ehkä siellä ei samassa määrin pelätty suomenruotsalaisten alueiden supistumista kuin Paasikivi ajatteli.

Paasikiven suhtautumista kuvaa seuraava sitaatti: "Ruotsinkielisen vähemmistön tulee tuntea itsensä turvatuksi ja sen olot pitää järjestää sillä tavoin, että se itse tuntee viihtyvänsä tässä maassa. Ruotsin ja koko Pohjoismaiden erityinen mielenkiinto meidän maatamme kohtaan on olennaisesti sen varassa, että he tuntevat kiinnostusta ruotsinkielistä kansanosaa kohtaan."

Karjalaiset kalastajat kärsivät eniten

Siirtoväen asuttamisen erikoistuntijan, dosentti Silvo Hietasen , mukaan "virallinen Ruotsi ei asiaan puuttunut". Tosin moni suomalainen ajatteli, että Paasikivi oli saattanut saada epävirallisia lupauksia ruotsalaisilta.

Tähän viittaa seuraava Karjalan Liiton hallituksessa myöhemmin esitetty väite: "Kielipykälä perustui Ruotsin lupaamaan poliittiseen tukeen rauhanneuvotteluissa. Tätä seikkaa hyväksi käyttämällä puhuttiin presidentti (Paasikivi) ympäri. Kyllä Ruotsi tiesi jo silloin, minkä verran sillä oli haluja auttaa meitä." Väite kuvastaa hyvin edellä mainitun huhun syntyä: ei "virallinen Ruotsi" mutta ehkä "epävirallinen Ruotsi".

Maanhankintalain ruotsalaispykälä koitui erityisen kohtalokkaaksi karjalaisille kalastajille: heitä ei voitu ruotsalaispykälän takia sijoittaa Uudenmaan rannikolle eikä saaristoon, eikä heitä tilojen kokoon perustuvista syistä voitu sijoittaa myöskään Pohjanmaan rannikolle. Niinpä heidän lähetystönsä kävi vielä vuonna 1949 valittamassa asiasta pääministeri Karl August Fagerholmille , mutta asialle ei enää siinä vaiheessa voitu tehdä mitään.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjoittaja on Turun yliopiston fonetiikan emeritusprofessori.

KALEVI WIIK

TS/
TS/