Palestiinan rintamalta ei uutta
Palestiinan rintamalta ei kuulu mitään uutta. Väkivaltaa, terrorismia ja suoranaisia sotia on alueella ollut 1940-luvun lopusta lähtien. Valitettavasti tilanne on jälleen kiristynyt.
Kriisin tämänkertainen laajentuminen käynnistyi palestiinalaismilitanttien hyökkäyksestä Israelin armeijan asemapaikkaan. Hyökkäyksessä sai surmansa kaksi israelilaista sotilasta ja yksi otettiin panttivangiksi. Israelin tankit tunkeutuivat Gazaan virallisena tavoitteenaan vangiksi otetun sotilaan vapauttaminen.
Väkivaltaisuuksien kiihtyminen on valitettavaa, koska ilmassa on ollut palestiinalaisjärjestö Hamasin myöntymisen merkkejä Israelin tunnustuskiistassa. Jo toukokuussa kaksi Hamasin ja Fatahin johtajaa julkisti sopimusluonnoksen, jossa välillisesti tunnustettiin Israel. Nyt johtavat palestiinalaisjärjestöt ovat vahvistaneet tämän sopimuksen.
Sopimuksen ulkopuolelle jäi edelleen Islamilainen jihad-ryhmä, mutta olennaisinta on vaalit voittaneen Hamasin asenne. Hamas on ollut rahoittajien boikotissa, koska järjestö ei ole sanoutunut irti terrorismista eikä ole yksiselitteisesti tunnustanut Israelia.
Palestiinalaisten sopimuksessa omaa valtiota vaaditaan Gazan ja Länsirannan alueille, jotka olivat palestiinalaisten hallussa ennen Israelin miehitystä vuonna 1967. Näin tunnustetaan Israelille ennen kuuden päivän sotaa vallinneet rajat. Julistukseen jäi yhä takaportteja, joista Hamas voi palata vanhoihin asemiinsa ja torjua täydellisesti Israelin.
Vaikka Hamasin sitoutuminen on ehdollista, Lähi-idän rauhoittamiseen pyrkivän Yhdysvaltain, EU:n, YK:n ja Venäjän muodostaman kvartetin kannattaisi kokeilla kepin sijasta porkkanaa ja avata rahahanoja. Avun ja maksujen lopettaminen on vain lisännyt kansan turhautuneisuutta.
Sovinnollisuutta ja neuvotteluhalua kaivataan kaikilta osapuolilta, ennen kaikkea myös Israelilta. Silmä silmästä -periaatteella väkivalta ei koskaan lopu.
