Ukrainassa juhlitaan juhannusta vasta kuudentena heinäkuuta. Mutta suomalaisen juhannusjuhlan tietämiin ajoittui maan pitkäaikaisen poliittisen kriisin laukeaminen ja hallitussovun syntyminen. Tapahtuma on erityisen merkittävä siksi, että poikkeuksellisen suurena valtiona Ukrainalla on ratkaisevan tärkeä paikka itäisen Euroopan kokonaisuudessa; peräti kolme kuukautta kestäneitä neuvotteluja seurattiin tarkasti sekä Venäjällä että Euroopan unionin maissa, varsinkin Puolassa.
Oranssia vallankumousta kaksi vuotta sitten lietsoneet ja johtaneet voimat löysivät uudestaan toisensa pitkän kylmän kauden ja suoranaisten välirikkojen jälkeen. Uuden hallituksen muodostavat Julia Tymoshenkon nimeä kantava liitto, presidentti Viktor Jushtshenkoa selvimmin tukeva Meidän Ukrainamme -puolue ja pienehkö sosialistien ryhmä. Oppositiooon jäävät kaksi vuotta sitten vaalivilppiinsä sortuneen Viktor Janukovytshin johtama Alueiden puolue ja kommunistit.
450-jäsenisessä parlamentissa eli ukrainalaisittain radassa tuoreen hallitusliittouman poliittisilla voimilla on niukahko ääntenenemmistö.
Kiovan kabineteissa sorvautuneet uudet asetelmat merkitsevät kansainvälisen yhteisön näkökulmasta ennen kaikkea kahta seikkaa. Ensinnäkin on ratkaisevan tärkeää, että kiistelty Julia Tymoshenko nousee uudestaan pääministeriksi. Jushtshenko erotti hänet tästä tehtävästä viime syyskuussa - mutta Tymoshenkolla on toki ministerinkokemusta jo takavuosilta, joten hänen näkökulmansa ja arvionsa ukrainalaisen yhteiskunnan murroksista kumpuavat pitkän siirtymäkauden eri vaiheista.
Toisaalta hallituksen linjanvedoissa herättää kansainvälistä huomiota Kiovan ja Moskovan suhteiden tulevaisuus - eikä vähiten kaikkein pikaisin lähitulevaisuus, johon kuuluu kaasukiistan mahdollinen uusi puhkeaminen hyvinkin äkkiä.
Rakentavan ja molemmille osapuolille tasavertaisen ratkaisun saavuttaminen Venäjän ja Ukrainan energiakärhämässä on a ja o Kiovan uuden hallituksen välttämättömälle menestykselle. Siitä riippuu osaltaan myös kansainvälisen yhteisön yleisempi arvio, jonka mukaan Ukraina näyttäytyy siirtymäkauden yhä jatkuessakin kiinnostavana ja kehittyvänä markkinataloutena; lähes 50 miljoonan asukkaan valtio tarjoaa ulkomaisille yrityksille vaihtelevia mahdollisuuksia, kunhan se löytää toimivan ohjelman talouden ja yritysten myönteisen toimintaympäristön rakentamiseen.
Kehitys on jo ollut positiivista monilla Ukrainan talouden aloilla, vaikka talouskasvu hidastuikin viime vuonna edellisvuosien väkevämmistä luvuista. Esimerkiksi vähittäiskauppasektorin kasvu on viime vuosina ylittänyt selvästi keskimääräisen kasvuvauhdin, ja teollisuuden nopeimmin kehittyneet alat ovat kahtena viime vuonna olleet elintarviketeollisuus, selluloosan ja paperin valmistus, kemikaaliteollisuus sekä koneenrakennus.
Turun kauppakorkeakoulun Pan-Eurooppa-instituutissa valmisteilla oleva Ukraina-tutkimus on jo tähän mennessä pystynyt osoittamaan, että suomalaisetkin yritykset saattavat lähivuosina löytää oman roolinsa ukrainalaisessa talouselämässä. Ne ovat tähän mennessä investoineet melko varovasti Ukrainaan, mutta maassa toimii suoraan tai esimerkiksi agenttien kautta yli viisikymmentä suomalaista yritystä.
Julia Tymoshenkon uuden hallituksen ratkaisuista riippuu myös elintärkeiden ulkomaisten investointien määrä ukrainalaisessa talousmaailmassa.
