Metsänomistajat ovat olleet viime päivinä ihmeissään teollisuudelta saamistaan viesteistä. Ällistystä on erityisesti herättänyt Metsäliitto-konsernin hallituksen puheenjohtajan Arimo Uusitalon ilmoitus (TS 18.3.), jonka mukaan metsänomistajien on turha elätellä toiveita puun hinnan korotuksesta. Metsänomistajilla on ollut se käsitys, että hinta voisi nousta, kun tarjonta verouudistuksen seurauksena on reilusti vähentynyt.
Metsänomistajia lienee Uusitalon esiintulossa ärsyttänyt enemmänkin hänen käyttämänsä sanamuodot kuin itse asia, sillä Suomen metsäteollisuuden vaikeudet ovat olleet tiedossa pitkään. Tähän viittasi esimerkiksi sauvolainen Heljo Launto maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n metsävaltuuskunnassa arvioidessaan, että teollisuuden pitää kepin sijaan tarjota metsänomistajille porkkanoita, jotta puuta saadaan tulemaan markkinoille.
Metsäliiton toimitusjohtaja Kari Jordanin hätähuuto valtuuskunnan jäsenille olikin selkeä: hänen mukaansa sahoilla on edessään seisokkeja, jos puukauppa hiipuu. MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä patisti puunmyyntiä harkitsevia metsänomistajia tarjoamaan tukkivaltaisia leimikoita, jotta sahausmäärät eivät ainakaan puupulan takia vähentyisi.
Voitaneen pitää selviönä, että sahauskapasiteetti vähenee suurten metsäyhtiöiden jättimäisillä sahoilla; tuotannon paljoudella on haettu kannattavuutta, mutta nyt on huomattu, että mitä enemmän sahataan, sitä suuremmat ovat tappiot. Menetyksistä osa on peräisin kuljetuskustannusten huomattavasta kasvusta. Niinpä sahoilla joudutaan tarkkaan harkitsemaan, kuinka kaukaa raaka-ainetta voidaan tuoda. Tilanne tarjoaa menestymisen mahdollisuuksia pienille paikallisille sahureille, kuitenkin sillä edellytyksellä että tukkipuuta on lähistöltä saatavissa kohtuuhintaan.
UPM:n Voikkaan tehtaan lakkauttamisen on arvioitu vähentävän puun kysyntää noin miljoonalla kuutiolla vuodessa. Kokonaiskysynnän kannalta sillä ei liene suurta merkitystä. Stora Enso puolestaan on ilmoittanut keskittyvänsä Oulun tehtaalla havusellun valmistukseen, minkä on laskettu lisäävän kotimaisen mäntykuitupuun käyttöä liki miljoonalla kuutiolla vuodessa.
Kenties suurin murhe koko metsätalouden kannalta piilee siinä, että kuitupuun hinta on jäänyt tukkien menekkirallissa niin halvaksi, että metsänomistajien myyntihalut ovat nollaantuneet sen jälkeen kun soveliaat, vanhan pinta-alaverotuksen alaiset metsät on hakattu.
Tilanteen johdosta nuorten metsien hoito heikkenee. Harvennusrästit ovat jo tähänkin saakka olleet metsäammattilaisten mukaan huolestuttavan suuria. Lounais-Suomen metsäkeskuksen alueella puunmyynnin huippuvuosina 2001-2004 harvennushakkuista toteutui vain 67 prosenttia asetetusta tavoitteesta; rästiin jäivät lähinnä mäntyvaltaisten nuorten metsien harvennukset.
Arvailujen varassa on toistaiseksi se, kuinka paljon energiapuun käytön kasvu vaikuttaa kuiduksi kelvollisen puun menekkiin. Tätä kysymystä metsänomistajien ja teollisuuden olisi syytä pohtia yksissä tuumin. Voisi olettaa, että puuta sittenkin kannattaisi kernaammin jalostaa kuin polttaa.
