Aliot

Luonnonkivi on rakennusmateriaaleista kestävin

TS/Reija Siltanen<br />Vuonna 1903 valmistuneen Turun taidemuseon korjauksen yhteydessä vanhat Kakolanmäestä louhitut julkisivukivet asennettiin uudelleen entisille paikoilleen. Samoin oli tehty myös muun muassa Kansallisteatterin ja Tampereen tuomiokirkon korjaustöissä. Kivi oli kestänyt, muita rakenteita piti korjata ja uusia.
TS/Reija Siltanen
Vuonna 1903 valmistuneen Turun taidemuseon korjauksen yhteydessä vanhat Kakolanmäestä louhitut julkisivukivet asennettiin uudelleen entisille paikoilleen. Samoin oli tehty myös muun muassa Kansallisteatterin ja Tampereen tuomiokirkon korjaustöissä. Kivi oli kestänyt, muita rakenteita piti korjata ja uusia.

Luonnonkivi on ihmisen käyttämistä rakennusmateriaaleista vanhin ja kestävin. Luonnonkiveä, jota eri tavoin työstettynä käytetään rakentamiseen kutsutaan rakennuskiveksi. Kivi-nimitystä käytetään usein harhaanjohtavasti myös teollisista tuotteista, esimerkiksi betonista, joiden kestoikä on luonnonkiveä huomattavasti lyhyempi.

Egyptissä Gizan alueen paikallisista kalkkikivilohkareista ja Assuanin punertavasta graniitista rakennetut pyramidit ovat jo lähes 4 600 vuotta vanhoja. Vielä niitäkin vanhempia, edelleen pystyssä olevia kivitemppeleitä on muun muassa Maltalla. Kivitauluissa - todellisissa "kovalevyissä" - ovat säilyneet myös ihmiskunnan vanhimmat kirjoitukset. Egyptiläisten jälkeen taitavia kivirakentajia olivat kreikkalaiset ja ehkä kaikkein hienostuneimmat kivirakennukset tehtiin Rooman vallan aikoina. Jo ennen roomalaisia etruskit olivat aloittaneet marmorin louhinnan Carraran alueella ja he taisivat myös holvikaaren teon.

Suomessa vanhimpia säilyneitä kivirakennelmia ovat pronssikaudelta peräisin olevat pääasiassa rannikkoseuduilta löydetyt pyöristyneistä paikallisista irtokivistä rakennetut hautaröykkiöt. Näitä hiidenkiukaiksi kutsuttuja rakennelmia tunnetaan jo noin 3 000. Lapin pitäjässä lähellä Raumaa sijaitsevat 26 hautamuistomerkkiä on jopa hyväksytty vuonna 1999 Unescon maailman perintöluetteloon.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Muuratut kivet Suomeen keskiajalla

Varhaisimpien säilyneiden kivirakennusten, muinaislinnojen kivivallit oli tehty ns. kylmämuurauksena eli ilman laastia. Muuratut kivirakenteet tulivat Suomeen vasta keskiajalla Ruotsin vallan ja kristinuskon mukana. Suomen keskiajan muuratuista kivirakennuksista on jäljellä yli 70 kirkkoa, 15 sakaristoa, 5 linnaa, muutama linnanraunio ja kartanolinna.

Luonnonkivi oli myös kaikkien keskiaikaisten linnojemme vallitseva rakennusmateriaali niiden rakentamisen alkuaikoina. Myöhemmissä lisärakennusvaiheissa tiili tuli päämateriaaliksi. Poikkeuksena on Olavinlinna, jonka kaikki keskiaikaiset rakennelmat tehtiin luonnonkivestä. Huomattava keskiaikainen puolustusrakennelma oli myös Viipurin ympärille paikallisesta rapakivigraniitista 1400-luvun lopulla tallinnalaisten muurimestarien johdolla rakennettu 2,5 km pitkä 10-torninen kaupunginmuuri.

Virolahdella aloitettiin graniitin louhinta jo 1600-luvulla ja varsinaiseen kukoistukseen se nousi Pietarin rakentamisen vuoksi 1700- ja 1800-luvuilla. Vuonna 1767 aloitettiin marmorin louhinta Ruskealassa Sortavalan lähellä. Suurimmillaan Pietariin menevän rakennuskiven louhinta ja jalostus työllisti Kaakkois-Suomessa yli 3 000 miestä.

Suomenlinna opetti käsittelemään kiveä

Suomenlinnan rakentaminen, joka aloitettiin vuonna 1748 oli maamme kaikkien aikojen suurin kivityömaa ja vuosisadan suurin rakennuskohde koko valtakunnassa. Suomenlinnan rakentajat, joita enimmillään oli 6 000 ja pääasiassa suomalaisia sotilaita, saivat erinomaisen ammattitaidon kivenkäsittelyyn. Tätä taitoa tarvittiin esimerkiksi ulkoluodoille rakennettujen paikalta louhitusta graniitista tehtyjen majakoiden tekemisessä, kiviholvisiltojen rakentamisessa, kanavatyömailla, kivinavettojen teossa ja rakennusten kivijalkojen ja portaiden muotoilussa.

Kotimainen graniitti ilman rappausta oli vuosisatojen ajan kelvannut vain linnoitusten seiniin, ei muihin rakennuksiin. Ensimmäinen paljas graniittijulkisivu tehtiin Kakolan vankilaan Turkuun vasta vuonna 1854. Se tehtiin rakennuspaikalta louhitusta porfyyrisestä graniitista, josta myöhemmin tehtiin muun muassa Turun taidemuseo.

1800-luvun alussa ruotsalainen linnoitusupseeri ja kivimies Nils Stenstam perusti kivenjalostamon Turun Vartiovuorelle. Tämän ehkä siihen mennessä kehittyneimmän alan yrityksen töissä oli 30-50 miestä ja se vastasi muun muassa Turun Akatemiatalon kivitöistä. Stenstamin kuoleman jälkeen Suomessa päästiin kivenjalostuksessa samalle tasolle vasta 1800-luvun lopussa, jolloin alkoi maamme kivenjalostuksen "kulta-aika" kansallisromanttisen tyylin myötä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Aikakauden johtavat arkkitehdit innostuivat luonnonkivestä ja kävivät hakemassa kivirakennusoppia aina Skotlannista saakka. Geologisen komissionin (nykyisin Geologian tutkimuskeskus) johtaja J.J.Sederholm oli kiinnostunut rakennuskivien hyödyntämisestä. Hän kävi muun muassa tutustumassa Ruotsin kivilouhimoihin ja luennoissaan arkkitehdeille kehotti lisäämään kotimaisen kiven käyttöä rakennuksissa.

Hankoon perustettiin ensimmäinen nykyaikainen kivenjalostusyritys Ab Granit Oy vuonna 1886. Vuolukiven jalostus aloitettiin Juuassa seitsemän vuotta myöhemmin ja Ruskealan Marmori perustettiin vuonna 1896. Tammikuussa 1900 syntyi Suomen Kiviteollisuus Oy. Monia muitakin pääasiassa graniittia jalostavia yrityksiä perustettiin samoihin aikoihin, pohjoisin niistä Kalajoelle.

Graniitista symboli kansallistunnolle

Graniitista tulikin suomalaisen heräävän kansallistunnon symboli arvorakennusten julkisivuissa. Sitä täydensi helpommin työstettävän vuolukiven käyttö veistoskoristeluissa ja muissa yksityiskohdissa. Ensimmäinen kokonaan kotimaisella graniitilla verhoiltu rakennus oli Suomen Yhdyspankin liikerakennus Helsingin Aleksanterinkadulla. Se oli tehty Hangon punaisesta graniitista. Kansallisteatterin ja Kansallismuseon julkisivut ovat Uudenkaupungin harmaata graniittia, detaljeissa on käytetty Juuan vuolukiveä ja Ruskealan marmoria.

Kokonaan vuolukivestä tehty julkisivu on Nylands Nationin talossa Kasarminkadulla. Helsingin Säästöpankin pääkonttori Kasarmintorin laidalla verhoiltiin Ruskealan marmorilla, talossa toimi myöhemmin muun muassa Yleisradio. Kaikkien edellä mainittujen, kuten myös kymmenien muiden Helsinkiin rakennettujen kivirakennusten julkisivut ovat yhä hyvässä kunnossa.

Myös muualle maahan tehtiin tuohon aikaa kivirakennuksia. Turussa on Kakolan graniitista tehty vuonna 1903 valmistuneen Taidemuseon lisäksi myös Old Bankin talo, samalta ajalta on peräisin myös Suomen Pankin rakennus ja monia muita. Kurun harmaasta ja punertavasta graniitista rakennettua Tampereen Tuomiokirkkoa pidetään kansallisromanttisen kiviarkkitehtuurimme huipputyönä.

Monia muitakin kivikirkkoja rakennettiin noihin aikoihin, tuotteliain kivikirkkojen suunnittelija oli Josef Stenbäck . Komeita ja hyvin säilyneitä satavuotiaita kivirakennuksia on muuallakin kuten Imatralla, Jyväskylässä, Kotkassa, Kuopiossa, Lahdessa, Lappeenrannassa ja Oulussa. Hieman myöhempää kaunista kiviarkkitehtuuria edustaa Helsingin rautatieasema.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Valitettavasti monia kauniita rakennuksia purettiin Suomessa 1950-1970-luvuilla. Näin ei tehty Viipurissa ja Sortavalassa. Siellä on monia todella kauniita kansallisromanttisia kivitaloja ja vieläkin pelastettavassa kunnossa. 1900-luvun alkupuolen viimeiseksi kiviarkkitehtuurin huipputyöksi jäi Eduskuntatalo, joka valmistui vuonna 1931. Tämän jälkeen kiven käyttö rakentamisessa lähes unohdettiin vuosikymmeniksi, vallitseva uusi tyylisuunta - funktionalismi - ei luonnonkiveä arvostanut.

Carraran marmori ei rakennuksissa kestä

Sotien jälkeen luonnonkiven käyttö alkoi taas elpyä, mutta käyttötapa oli perusteellisesti muuttunut. Kun ennen rakennukset verhoiltiin vähintään 10 cm paksuilla ja varsin pienillä laatoilla tai lohkareilla, niin nyt ruvettiin suosimaan vain 3-4 cm paksuisia ja jopa useiden neliöiden suuruisia laattoja, jotka kiinnitettiin rakennuksen runkoon. Kivestä tuli vain rakennuksen "sadetakki" ja esteettinen tekijä. Graniitit ja muut kestävät luonnonkivet sietävät tämänkin rakennustyylin, mutta marmoreille se ei sovi.

Kaikkein huonoimmaksi julkisivukiveksi on osoittautunut maailman tunnetuin, yli 2 000 vuoden ajan käytetty Carraran marmori. Maahamme rakennettiin vuosina 1961-1994 lähes kolmekymmentä rakennusta, jotka joko kokonaan tai osittain verhoiltiin valkoisella Carraran marmorilla. Kaikissa niissä marmorilaatat ovat vaurioituneet ja kahdeksan niistä onkin jo päällystetty uudelleen.

Kouvolan kaupungintaloon ja Hotelli Hesperiaan Helsingissä arkkitehti hyväksyi portugalilaisen vaalean graniitin. Oulun Osuuspankin pääkonttori ja Salamankulma Turussa ovat saaneet verhokseen vaalean norjalaisen graniitin. Vain Alvar Aallon suunnittelemaan Finlandia-taloon vaadittiin ja saatiin vuonna 1999 samanlainen uutena valkoinen, vanhana likaisen harmaa ja jo nyt käyristyvä Carraran marmori.

Samanlaista virhettä ollaan tekemässä myös Aallon suunnittelemaan Stora Enson Oyj:n pääkonttoriin Helsingin Katajanokalla. Maailmalla on uusittu lukuisia Carrara-julkisivuja, useimmiten vaalealla graniitilla, eikä missään tiettävästi ole edes harkittu saman virheen tekemistä uudelleen - tuskin Aaltokaan niin tekisi!

Kivi sopii myös kotitalouksiin

Luonnonkivi on oikein käytettynä kestävä, lähes ikuinen julkisivu- ja lattiamateriaali. Kotitalouksissa graniitti sopii erinomaisesti esimerkiksi keittiön työtasoihin ja monet meistä nauttivat vuolukiviuunien lämmöstä. Ympäristörakentamisessa kiven käyttö on lisääntynyt nopeasti viime vuosina. Useimmiten tulos on hyvä, mutta virheitäkin näkee. On käytetty liian ohuita, liian suuria ja huonosti asennettuja kiviä. Myös teräviä kulmia olisi syytä välttää kivisissä ulkorakenteissa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Miksi upeata ja käytännössä ikuista rakennusmateriaalia käytetään väärin? Mielestäni siksi, etteivät suunnittelijat tunne sitä tarpeeksi. Kivikoulutus on Suomessa varsin hyvällä tolalla aina ammattikorkeakoulutasolle saakka, mutta tulevilta arkkitehdeilta se puuttuu lähes kokonaan. Arkkitehtien koulutusohjelmaan pitäisikin saada asiallista opetusta luonnonkivestä rakennusmateriaalina mahdollisimman pian. Suomalaisiin rakennuskiviin voi tutustua läpi vuoden Sapokan kivipuiston Putouskalliolla Kotkassa ja tietenkin eri kivenjalostajien esittelytiloissa.

Kirjoittaja on Geologian tutkimuskeskuksen Pohjois-Suomen yksikön kiviarkkitehtuuriin perehtynyt rakennuskivigeologi. Turun Messu- ja Kongressikeskuksessa alkavat tänään Nordic Stone 2006 -rakennuskivimessut.

MARKKU RASK

TS/<br />Markku Rask.
TS/
Markku Rask.