Kuntarakenteen tehostaminen
kitkee pienkuntia maakunnasta
Suomalaisen paikallishallinnon perusyksikkö kunta on tänä syksynä ollut napa, jonka ympärillä poliittinen keskustelu on vellonut. Avainsanoja ovat olleet kunnan koko ja kyky selviytyä velvoitteistaan.
Kuntakeskustelu on muhinut pitkään poliittisessa pohjavirrassa, pintaan sen nosti projektipäällikkö Jukka Peltomäen malli, jossa maa jaettaisiin 20 aluekuntaan. Sen jälkeen ehdotuksia on suollettu kuin sumuverhoa, jotta alkuperäinen tavoite hämärtyisi. Mielipiteitähän on yhtä monta kuin kuntiakin.
Mielipiteiden kirjoa on myös 54 kunnan Varsinais-Suomessa, pikkukuntien luvatussa maakunnassa. Lehtemme kyselyyn vastanneiden kuntajohtajien mielestä keskustelussa tuijotetaan liikaa kokoon. Merkitsevää on, miten tehokkaasti kunta hoitaa palvelunsa.
Unohtaa ei voida kuitenkaan palvelujen tasoa. Silloin liikutaan jo vääjäämättä lähellä kuntakoon merkitystä. Kolmannes vastaajista olikin valmis vähentämään kuntien lukua vuoteen 2010 mennessä. Yhteensä 17 kunnan johtajat olivat sitä mieltä, että maakunnan kuntien määrä voisi olla vuosikymmenen lopulla neljännes nykyisestä, alle 15 kuntaa.
Kysymykseen elinkelpoisen kunnan asukasluvusta useimpien haarukka oli 10 000 ja 30 000 välillä. Se on muissakin yhteyksissä todettu käyväksi väestöpohjaksi. Kahdeksan kunnanjohtajaa piti nykyistä kuntaverkkoa kelpona. Toista ääripäätä edusti Kaarinan kaupunginjohtaja Martti Ilmonen, jolle riittäisi viisi kuntaa. Kuntarajat noudattaisivat seutukuntien rajoja. Ratkaisu tunnetaan myös malli Lahoniittynä.
Kiintoisa yksityiskohta vastauksissa oli, että kolmannes kuntajohtajista vastasi kyselyyn, muttei ilmoittanut kantaansa. Ellei kuntajohtajalla ole mielipidettä kuntarakennekeskustelussa, kenellä sitten?
Sdp:n puheenjohtaja Eero Heinäluomalla on asiasta mielipide. Hänen mukaansa kunnat voisivat kerätä itse verotulonsa. Silloin kunnan omat päätökset vaikuttaisivat kuntatalouden kehitykseen, eivätkä kunnat olisi riippuvaisia valtion avuista ja niiden muuttuvista jakoperusteista, hän sanoi.
Malliin sisältyisi myös tasausjärjestelmä, jolla Heinäluoman mukaan voidaan taata, että tietty minimimäärä rahaa tulee kaikkiin kuntiin. Ilman tasausta köyhät kunnat olisivat kyykyssä hyvin nopeasti. Vanheneva väestö ja hiipuva verotulo imisivät äkkiä monen muuttotappiokunnan elinvoiman.
Toimisiko tasauskaan. Sitäkin on epäilty. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen johtaja Pasi Holm katsoi, että kuntien verotusoikeuden lisääminen tarkoittaisi talouspolitiikan vastuun siirtämistä valtiolta kunnille. Hänen mukaansa on kummallista sotkea veropolitiikka ja kuntarakenne.
Holm huomautti myös, että kuntien ja alueiden välinen kilpailu hyvistä veronmaksajista kiristyisi, kun kunnat alkaisivat pelata tuloveroprosenttiensa kanssa. Miten hoidettaisiin yhteisöverotus? Päättäisivätkö kunnat tulojen lisäksi itsenäisesti myös menoistaan? Kuka vastaisi palvelujen tasa-arvoisesta tarjonnasta? Kysymyksiä on kosolti.
Vastaus näihin kysymyksiin löytyneekin kuntarakenteen muutoksesta. Talous pakottaisi kunnat liitoksiin ja suuremmat kuntayksiköt hoitaisivat palvelut riittävän tehokkaasti ja monipuolisesti. Euro olisi sekä keppi että porkkana.
