Toinen pääkirjoitus: Kunnat laistavat päivähoidossa
Lain mukaan alle kouluikäisillä lapsilla on oikeus kunnan järjestämään hoitopaikkaan, joka tarjoaa lapselle jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet. Näin pitääkin olla yhteiskunnassa, jossa perheen toimeentulo edellyttää yleensä molempien vanhempien työssäkäyntiä.
Tavoite ja todellisuus eivät kuitenkaan käy aina yksiin. Joskus ne ovat hyvinkin kaukana toisistaan, kuten tässäkin tapauksessa. Suuressa osassa päiväkoteja on jatkuvasti liian vähän henkilökuntaa (HS 29.8.). Lastentarhanopettajien liiton mukaan vain joka kolmannessa päiväkodissa on riittävästi kasvattajia. Etenkin viikonloppuvuoroja ja yötyötä tekevät vanhemmat ovat pulassa, koska hoitoa ei joillakin paikkakunnilla ole lainkaan tarjolla. Kunnat suoraan sanoen laistavat päivähoitovelvoitettaan.
Vaikka hoitohenkilökuntaa olisikin riittävästi, ongelmana voi olla työntekijöiden suuri vaihtuvuus. Kuukauden aikana saattaa yhdellä lastenhoitajan vakanssilla työskennellä jopa kolme henkilöä. Voi vain kuvitella, miten tällainen hämmentää lasta. Turvallisista ja lämpimistä ihmissuhteista on silloin turha puhua.
Henkilökunnan vaihtuvuus ja vaikea saatavuus liittyy osaltaan alan arvostukseen. Pieni palkka ja vaativa työ ovat yhdistelmä, joka ei juuri houkuttele. Alan arvostuksessa olisi tarvetta uudelleenarviointiin.
Liian tiukaksi päivähoitolakia ei voi sanoa, koska se jättää pelivaraa sille, mikä hoitajien ja lasten suhteellisen määrän tulisi olla. Tämä saattaa olla yksi syy siihen, että lain kiertämisestä on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus.
Läänien sosiaalitarkastajat ovat aiheellisesti nostaneet esille päivähoidon puutteet. Asia on tärkeä, sillä kysymys ei ole pelkästään siitä, että vajaalukuinen henkilökunta ei kykene riittävästi varjelemaan lapsia onnettomuuksilta tai estämään karkaamisia. Kysymys on myös lasten tulevaisuudesta. Lapselle on annettava mahdollisimman hyvät edellytykset toimia myöhemmin rakentavana ja luovana yhteiskunnan jäsenenä.
