SUVI-ANNE SIIMES
Hallituspuolue Sdp vaihtoi kesän alussa puheenjohtajaa. Puheenjohtajaksi valitun Eero Heinäluoman keväinen kampanjatunnus oli: "Pari piirua ihmisen suuntaan". Sdp:n elokuisessa politiikassa mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että ihminen olisi tulossa aikaisempaa tärkeämmäksi. Tänään alkavan budjettiriihen perusteella näyttää pikemminkin siltä, että Sdp:n suunnaksi on otettu ihmisen sijasta infrastruktuuri.
Heinäluoman ja Sdp:n ministereiden riihenaluspuheet täyttyivät tiekiistoista, kunnille ehdotetusta kaavoituspakosta ja hallituspolitiikan pelisäännöistä. Köyhyys, työttömyys ja koko kesän jatkuneet irtisanomiset eivät päässeet edes pistesijoille.
Sdp:n budjettipoliittinen puimakausi käynnistyi jo heinäkuussa. Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki lanseerasi silloin julkisuuteen ikioman tiepaketin. Sen synnyttämä kiista keikkui otsikoissa niin vahvasti, että kaikki muu jäi alle. Vai kuka vielä muistaa, että riiheen piti valmistella keväällä annetun varallisuusveron poiston vastineeksi myös mittava köyhyyspaketti?
Ja kuka muistaa, että hallituksen päätös poistaa varallisuusvero sai Sdp:n eduskuntaryhmän keväällä lähes kapinan partaalle? Kapina kukistettiin sillä, että riiheen luvattiin laatia kunnollinen lahja myös kaikkein heikompiosaisille.
Kalliomäen, Heinäluoman ja Sdp:n eduskuntaryhmän kannalta tiehankkeita turvallisempaa riidanaihetta on vaikea kuvitella. Oli hankkeiden lopullinen tärkeysjärjestys mikä tahansa, lopputulos on aina sama: teitä rakennetaan jonnekin päin Suomea - ja vieläpä täsmälleen budjettikehysten puitteissa.
Kalliomäen tyhjästä taikoma tiekiista ei ole sisällöllinen. Se on puhtaasti alue- ja vaalipiiripoliittinen. Ja siihen liittyvä ilmastopoliittinen arvovalintakin on selvä: rahat laitetaan uusien teiden rakentamiseen. Ratakiskojen annetaan olla yhtä ratapihaa lukuun ottamatta aivan niin kuin ennenkin. Ja joukkoliikenteen tukea jopa leikataan. Sdp:n eduskuntaryhmän maanantainen kesäkokous paimennettiin siitä huolimatta hyvässä järjestyksessä valtiovarainministerin ja pääministerin viime viikolla tekemän tiesovun taakse.
Kalliomäen ja Vanhasen solmima tiesopu oli kahden kauppa. Siitä tulee todennäköisesti myös kolmannen korvapuusti, sillä pienin hallituspuolue Rkp ei ole sopua vielä hyväksynyt. Selvää on, että sopua ei Rkp:n takia riihessä paljoa muuteta.
Kovin moni asia ei riihessä muutu muutenkaan, sillä talouspolitiikan askelmerkit asetettiin jo kevään tupossa. Siksi Säätytalon saleissa siirrellään tänään vain promillen osia.
Se on myös köyhyyspaketin kohtalo. Vaikka sen suuruudeksi tulisi 50 -100 miljoonaa, se yltää silti vain politiikan promilleliikkeeksi.
Jos Sdp:n politiikkaa olisi haluttu siirtää oikeasti ihmisen suuntaan, paljon piirua isommat suunnanmuutokset olisi pitänyt tehdä jo keväällä. Kun vastinetta varallisuusveron poistamiselle ei vaadittu heti, mahdollisuus suunnan muuttamiseen jäi käyttämättä. Nyt köyhimmille tarjotaan vain murusia.
On selvää, että yhä enemmän rakenteelliseksi muuttunut köyhyys ei poistu pelkällä Heinäluoman kuvalla varustetulla kuviolaastarilla vaikka Sdp:n ryhmä kuinka tahtoisi. Siksi ryhmän huomio oli ja on hyvä suunnata muihin aiheisiin. Ne aiheet vain ovat jossain aivan muualla kuin ihmisen suunnassa.
Kalliomäen tietyötempusta tulikin oikea politiikan kärpäspaperi: turhat arvokeskustelut saatiin pois hallituksen ja hallituspuolue Sdp:n työrauhaa häiritsemästä. Myös köyhyyspaketin kutistuminen osataan varmasti tarvittaessa panna pääministeripuolue keskustan syyksi, sen verran hyvä paimen Heinäluomakin on.
Riihen jälkeiset viikot kertovat sen, tarttuuko Kalliomäen taitavasti ripustamaan kärpäspaperiin myös jotain muuta, esimerkiksi Sdp:n nykyisen ryhmänjohtajan Jouni Backmanin paikka.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton puheenjohtaja ja kansanedustaja.
