Pääkirjoitus

Antti Laaton aliokirjoitus: Juutalaisuus ja kristinusko - sisaruskonnot

LK/REUTERS<br />Juutalaisesta ja kristillisestä uskosta löytyy paljon yhteistä, vaikka uskonnäkemykset nivoutuvatkin erilaisiin kokonaiskäsityksiin. - Juutalaisia kokoontui rukoilemaan Jerusalemin vanhaan kaupunkiin, Temppelivuorelle, vastalauseena pääministeri Ariel Sharonin Gazan politiikalle.
LK/REUTERS
Juutalaisesta ja kristillisestä uskosta löytyy paljon yhteistä, vaikka uskonnäkemykset nivoutuvatkin erilaisiin kokonaiskäsityksiin. - Juutalaisia kokoontui rukoilemaan Jerusalemin vanhaan kaupunkiin, Temppelivuorelle, vastalauseena pääministeri Ariel Sharonin Gazan politiikalle.

Åbo Akademissa oli äskettäin kansainvälinen kongressi, jonka teemana on kristittyjen ja juutalaisten kohtaaminen vuosisatojen ajan aina meidän päiviimme asti. Kysyttiin muun muassa mikä tekee juuri juutalaisten ja kristittyjen kohtaamisesta ainutlaatuisen?

Nämä molemmat uskonnot ovat peräisin Juudeasta ja Galileasta silloin, kun vielä niin sanottu Toinen Temppeli oli näkyvimpänä arkkitehtuurisena merkkinä Jerusalemissa. Jokainen kaupunkiin tuleva ei voinut olla vaikuttumatta nähdessään Herodes Suuren rakennuttaman mahtavan temppelin. Se nousi korkeana merkkipaaluna Temppelivuorella aivan kuten Vapaudenpatsas tai tuhoutuneet World Trade Centerin tornit meidän aikanamme New Yorkissa.

Kristinuskon kaikki vaikutusvaltaiset ensimmäiset teologit olivat juutalaisia. Uuden testamentin kirjoittajat ovat ilmeisesti kaikki olleet juutalaisia. Tunnetuin heistä lienee apostoli Paavali , joka kirjeissään kertookin avoimesti juutalaisuudestaan. Kristinuskon sanoma pyörii juutalaisen miehen ympärillä, joka kristittyjen todistuksen mukaan on Vanhan testamentin lupaama Messias ja Elävän Jumalan Poika, ei siis tavallinen ihminen. Molemmissa uskonnoissa luettiin heprealaista Raamattua eli meidän tuntemaamme Vanhaa testamenttia .

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Nykyinen juutalaisuus puolestaan perustuu Toisen Temppelin aikana vaikuttaneiden fariseusten opinnäkemyksiin. Fariseukset olemme oppineet tuntemaan Uuden testamentin lehdiltä, tosin yksipuolisesti lähinnä vain konfliktitilanteissa.

Jeesus itse oli lähellä fariseuksia, ja juuri siksi heidän välilleen syntyi useita kiistakeskusteluita, jotka on talletettu evankeliumeissa. Paavali tekee kirjeissään selkoa siitä, miten hän ennen kääntymystään oli farisealainen juutalainen. Tämän päivän kristinusko ja juutalaisuus edustivat siis alkujaan Toisen Temppelin ajan juutalaisia uskonsuuntia.

Uskonnot eriytyvät toisistaan

Ensimmäisinä vuosisatoina nämä uskonsuunnat sitten eriytyivät ja lähtivät kehittymään omiin suuntiinsa. Ne ristiriidat, jotka oli nähtävissä Jeesuksen ja fariseusten välillä, syvenivät. Lopulta kahden juutalaisen kapinan eli vuosien 66-70 jKr ja 132-135 jKr aikoina tapahtui lopullinen murros. Kristillinen todistus Jeesuksesta Messiaana torjuttiin farisealaisten valtaenemmistön toimesta. Juutalaisissa synagogissa alettiin joka sapatti esittää rukous harhaoppisia vastaan.

Erityisesti siellä, missä oli vaarana juutalaiskristittyjen osallistuminen synagogien jumalanpalveluksiin, tähän rukoukseen liitettiin kirous "nasaretilaisia" eli juutalaiskristittyjä vastaan. Toisaalta kristillisellä taholla syntyi toiselta vuosisadalta alkaen niin sanottu Adversus Iudaeos ("juutalaisia vastaan") kirjallisuus, jossa argumentoitiin miksi juuri kristillinen Vanhan testamentin tulkinta on luotettavampaa kuin juutalaisten.

Vuosisatojen ajan nämä kiistakysymykset sitten syvenivät ja saivat kristinuskon tultua viralliseksi valtakunnan uskonnoksi 300-luvulla myös ikäviä piirteitä. Kirkkohistoria voi todistaa monista vainoista ja yhteiskunnallisesta sorrosta, joita kristillinen kirkko toteutti juutalaisia vastaan. Toisaalta myös juutalaiset kirjoittivat ankaraa kristinuskon kritiikkiä vuosisatojen ajan.

Uskontojen välisessä dialogissa pätevät kuitenkin samat säännöt kuin ihmissuhteissa. Vanhojen konfliktien kaiveleminen ei johda mihinkään positiiviseen. Jotakin kestävää syntyy vasta silloin, kun kaksi lähellä olevaa voivat uudelleen löytää sen, mikä heitä on kerran yhdistänyt.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Maailman uskontojen kirjossa juutalaisuus ja kristinusko ovat sisaruskontoja keskenään. Onhan heillä yhteinen pyhä kirja ja sieltä nouseva uskonnäkemys vaikka kristinuskolla on sen lisäksi Uusi testamentti ja juutalaisuudella Talmud . Talmudiin on kerätty juutalainen traditio, miten Tooran eli Viiden Mooseksen kirjan eri asetukset ja opetukset tulisi tulkita.

Länsimainen ihmiskuva juutalais-kristillinen

Länsimaista kulttuuria on perinteisesti luonnehdittu juutalais-kristillisen arvomaailman sävyttämäksi. Onkin helppo juuri Vanhan testamentin pohjalta osoittaa, miten ihmisoikeudet perustuvat sen esittämään arvomaailmaan. Vanhan testamentin luomiskertomuksen mukaan ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Tämä näkemys oli omana aikanaan muinaisessa Lähi-idässä hyvin merkittävä teologinen uudelleen arviointi.

Babylonialaisessa luomismyytissä ihminen luodaan surmatun kaaosvaltojen johtajan Kingun verestä, ja hänestä tuli jumalten palvelija. Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan ihminen taas muovattiin Jumalan kuvan mukaan ei tuhotusta kaaosvoimien materiasta. Ihminen, niin mies kuin nainenkin, ovat Jumalan kuva. Ihminen asetettiin vallitsemaan ja varjelemaan luomakuntaa.

Tällainen positiivinen luomisteologia on vuosisatojen ajan väärinkäytöksistäkin huolimatta ruokkinut ajattelutapaa, joka länsimaissa tänä päivänä tunnetaan käsitteellä ihmisoikeudet. Tilannetta voitaisiin verrata esimerkiksi Kaukoaasiaan, jossa toisentyyppiset uskonnot omista lähtökohdistaan käsin pitävät esillä ihmisten eriarvoisuutta.

Vanhan testamentin näkökulma on kuitenkin yksiselitteinen: Jokainen ihminen on Jumalan kuva, ja siksi jokainen ihminen on äärettömän arvokas. Vaikka tämä onkin historian aikana kielletty ja kielletään yhä, ei Raamatun selkotekstiä tämän asian kohdalla voida muuttaa.

Vanhan testamentin kertomus siitä, että koko ihmissuku on lähtöisin yhdestä kantaisästä ja yhdestä kantaäidistä, Aatamista ja Eevasta , on myös muovannut käsitystämme ihmisoikeuksista. Vaikka tämä näkemys ei historiallisessa mielessä olekaan enää kovin puhutteleva, niin sillä on aina ollut tärkeä teologinen merkitys juutalaisuudessa ja kristinuskossa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kaikki ihmiset ovat toisilleen ikään kuin sisaria ja veljiä. Vanhan testamentin profeetallinen sanoma esittää tulevaisuuden vision, miten kaikki kansat tulevat lopulta palvelemaan yhtä ja samaa Jumalaa. Maailmassa vallitsee rauha ja sodat loppuvat (Jes 2:2-4; Miika 4:1-5).

Hyvinvointiyhteiskunta Vanhasta testamentista

Myös meidän tuntemamme hyvinvointiyhteiskunta, jossa huolehditaan köyhistä ja yhteiskunnan vähäosaisista, juontaa juurensa Vanhan testamentin lainsäädännöstä. Edesmennyt Veikko Hursti tuli tunnetuksi kristittynä, joka halusi elää todeksi Raamatun opetukset köyhien ja vähäosaisten auttamisesta. Mooseksen laissa esiintyy usein kehotuksia huolehtia köyhistä, orvoista ja leskistä, tai muukalaisista.

Vanhan testamentin profeettojen julistuksessa kuului myös tämä oikeudenmukaisuuden vaatimus. Tähän voidaan vielä liittää heprealainen "rauhan" ( shalom ) ihanne. Yhteiskunnassa vallitsee "rauha" silloin, kun jokaiselle ihmisellä on oikeus elinkelpoiseen elämään. Voidaan osoittaa historiallisesti, miten tämä Raamatun vaatimus huolehtia vähäosaisista on modernin sosiaalihuollon perustana.

Kasvattajan säännöt eivät orjuuta

Mooseksen kirjoissa toistuu usein kehotus välittää tuleville sukupolville Jumalan ilmoitus. Jumalan käskyt tulee teroittaa lasten mieliin. Tämän päivän maailmassa yksi tärkeimpiä asioita onkin, millä tavalla lapset kasvatetaan vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi.

Juutalais-kristillisessä arvomaailmassa on aina nähty tärkeäksi antaa ihmiselle vahva perusta elämälle. Tämä elämän perusta on siinä, että ihminen oppii kunnioittamaan Pyhää Jumalaa, jolle hän on viime kädessä vastuussa tekemisistään. Vastuullinen ihminen toimii niin, että hän voisi huomenna kuolla tai elää tuhat vuotta tekojensa seurausten kanssa. Juutalais-kristillinen arvomaailma kasvattaa ihmistä tajuamaan juuri tämän.

Juutalais-kristillisessä traditiossa Jumalan antamia sääntöjä tai lakeja ei ole koskaan teologisesti mielletty orjuuttaviksi. Ne ovat elämää suojelevia sääntöjä, ja uskonnolliseen kasvatukseen onkin kuulunut positiivinen suhtautuminen näihin elämää ylläpitäviin ja säilyttäviin ohjeisiin.

Ohjeiden tarkoitus ei ole irrottaa iloa elämästä, vaan säilyttää ilo elämässä. Tosin jokaisen ihmisen elämässä tulee hetkiä, jolloin nämä ohjeet voivat myös tulla taakaksi. Eivätkä uskonnolliset kasvattajat osaa läheskään aina nostaa esille tätä positiivista asennetta elämän ohjeisiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Erityisesti vaikeina aikoina ihminen voi oppia näkemään, että monisatavuotinen traditio on väkevämpi kuin hänen muutaman viikon tai kuukauden mittainen kriisiaikansa. Jumalan sana voi kantaa pidemmälle kuin ihmisen hetkellinen innostus uusista asioista. Siksi Jumalan sanasta sanotaan, että se on "minun jalkani lamppu ja valkeus minun tielläni" (Ps 119:105).

Kriisissä ihminen ei aina toimi kovin järkevästi. Siksi juuri kriisiaikoina on ollut hienoa, jos ihminen on voinut luottaa sellaiseen arvomaailmaan, jonka perusta on hänen ulkopuolellaan, ja joka on historiallisesti kauaskantoinen ja hengellisesti syvällinen.

Teologisestikin paljon yhteistä

Yhteiskuntamme monet tukipilareista perustuvat siis siihen arvomaailmaan, jonka juutalaisten ja kristittyjen yhteinen pyhä kirja Vanha testamentti esittää. Voisimme myös analysoida juutalaisen ja kristillisen uskon tukipilareita. Niistäkin löytyy paljon yhteistä, vaikka uskonnäkemykset nivoutuvatkin erilaisiin kokonaiskäsityksiin.

Keskeistä molemmissa uskonnoissa on sen tunnustaminen, että Jumala on Luoja - toisin sanoen Hän on elämän syntymisen taustavoima. Jumala on historian Herra ja johdattaa historian tapahtumien kulkua, vaikka sitä onkin monesti vaikeaa uskoa. Edelleen Jumala on ihmisiä rakastava Isä, jolla on hyvä suunnitelma koko maailman varalle.

Kirjoittaja on Vanhan testamentin selitysopin ja juutalaisuuden tutkimuksen professori Åbo Akademissa.

ANTTI LAATO

TS/Jari Laurikko<br />Antti Laato on Vanhan testamentin selitysopin ja juutalaisuuden tutkimuksen professori Åbo Akademissa.
TS/Jari Laurikko
Antti Laato on Vanhan testamentin selitysopin ja juutalaisuuden tutkimuksen professori Åbo Akademissa.
Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita uusi viesti
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Aiemmat viestit (1)

Vanhimmat ensin
Vastaa
REEE
EKa
EKa
Haluatko käyttää
Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Kirjoita vastaus viestiin
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.