Jarna Heinosen ja Malin Brännbackin aliokirjoitus: Suomessa opiskelijoiden halu ryhtyä yrittäjäksi vähäistä
Yrittäjyyttä pidetään talouden kasvun, työllisyyden ja uusiutumisen lähteenä. Koska yrittäjyydellä uskotaan olevan myönteisiä vaikutuksia kansantalouteen niin mikro- kuin makrotasollakin, useiden maiden hallitukset, EU ja erilaiset ylikansalliset organisaatiot pyrkivät toimenpiteillään edistämään yrittäjyyttä.
Myös Suomessa Matti Vanhasen hallitus toteuttaa yrittäjyyden politiikkaohjelmaa osana talous- ja elinkeinopolitiikkaansa. Yrittäjyyden politiikkaohjelman tavoitteena on varmistaa yritysten toimintaympäristön vakaa ja pitkälläkin aikavälillä ennustettavissa oleva kehitys sekä nostaa Suomi yrittäjyyden toimintaedellytysten suhteen Euroopan kärkimaiden joukkoon.
Akateemisella yrittäjyydellä tilaus
Erityisen huomion kohteeksi viime aikoina on noussut ns. akateeminen yrittäjyys, jolla tässä yhteydessä viitataan akateemisen koulutuksen saaneiden henkilöiden yrittäjyyteen. On havaittu, että Suomen menestyminen ja yritysten kasvu rakentuvat tulevaisuudessa entistä voimakkaammin osaamisen, huipputeknologian kehittämisen ja sen eri sektoreilla tapahtuvan laajan soveltamisen varaan.
Akateeminen yrittäjyys liitetään osaamisintensiivisyyteen, erityisesti osaamisintensiivisiin palveluihin, joihin ei perinteisesti suomalaisessa elinkeinopolitiikassa ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Vaikka tutkimustulokset antavat osin ristiriitaista tietoa akateemisten yrittäjyydestä, on perusteltua sanoa, että akateemisten yrittäjien liiketoiminta on usein kannattavampaa, kasvuhakuisempaa ja kansainvälisempää.
Akateemiset yrittäjät selviytyvät myös keskimäärin muita paremmin yrityksen haastavasta alkutaipaleesta, ns. kuolemanlaaksosta. On siis ymmärrettävää, että yhteiskunnan näkökulmasta akateemisella yrittäjyydellä on selvä tilaus.
Suomessa akateeminen yrittäjyys on kuitenkin suhteellisen vaatimattomalla tasolla. Vaikka akateemisten yrittäjien määrä on kasvussa, lukumäärän tulisi kaksinkertaistua, jotta heidän osuutensa yrittäjistä vastaisi akateemisen loppututkinnon suorittaneiden määrää työvoimasta. Viime aikoina tapahtunut akateemisen yrittäjyyden määrän kasvu kertoo paremminkin maamme yleisestä koulutus- ja sivistystason noususta kuin siitä, että akateeminen yrittäjyys sinänsä olisi kasvattanut suosiotaan väestömme keskuudessa.
Opiskelijoiden käsitykset yrittäjyydestä kirjavia
Osana yrittäjyyden tutkimusohjelmaansa Turun kauppakorkeakoulun PK-Instituutti on yhteistyössä Åbo Akademin liiketaloustieteenlaitoksen kanssa tarkastellut kyseisissä yliopistoissa opiskelevien käsityksiä yrittäjyydestä. Tutkimusasetelmamme tekee mielenkiintoiseksi se, että Turun kauppakorkeakoulussa (TuKKK) kaikki opiskelijat opintojensa alkupuolella ovat vuodesta 1998 lähtien opiskelleet vähintään yhden kurssin yrittäjyyttä - Åbo Akademissa (ÅA) yrittäjyysopintoja ei ole vastaavasti sisällytetty perustutkintoon.
Tutkimuksemme mukaan ei ole tunnistettavissa yhtä yrittäjyyden "prototyyppiä", vaan opiskelijoidemme käsitykset yrittäjyydestä ovat suhteellisen kirjavia. Haluun perustaa oma yritys ja ryhtyä yrittäjäksi vaikuttaa opiskelijoiden kokema yrittäjyyden houkuttelevuus. Mielenkiintoista on, että TuKKK:ssa opiskelijat pitävät yrittäjyyttä mahdollisena vaihtoehtona, mikäli heillä on hyvä liikeidea ja riittävät tiedot ja taidot. ÅA:ssa puolestaan yrittäjyys näyttäytyy mahdollisena vain, mikäli opiskelijat kokevat yrityksen perustamisen helpoksi ja jos he eivät löydä työtä muualta.
Varovasti arvioiden näyttäisi siltä, että nimenomaan ÅA:n opiskelijoiden keskuudessa yrittäjyyteen liittyy ns. pakkoyrittäjyyden piirteitä, kun TuKKK:ssa puolestaan yrittäjyys perustuu markkinamahdollisuuden hyödyntämiseen. Pohdittavaksi jää, missä määrin yrittäjyydelle altistaminen opiskelun aikana vaikuttaa mainittujen yliopistojen opiskelijoiden erilaisiin yrittäjyyskäsityksiin.
Huomattavaa kuitenkin on, että kummassakin yliopistossa opiskelijoiden halu ryhtyä yrittäjäksi on varsin vaatimattomalla tasolla motiiveista riippumatta. Hieman runsaat kymmenen prosenttia vastanneista uskoo 50 prosentin todennäköisyydellä jossakin elämänsä vaiheessa ryhtyvänsä yrittäjäksi, mutta alle viisi prosenttia vastanneista uskoo todennäköisyyden oman yrityksen perustamiseen olevan yli 80 prosenttia.
Molemmissa yliopistoissa yrittäjyys elämäntapana näyttää kiinnostavan opiskelijoita. Jälleen kuitenkin opiskelijoiden käsitys siitä, mitä yrittäjyys elämäntapana pitää sisällään, on suhteellisen kirjavaa.
Kansainvälisen kummastuksen kohde
Kahdesta eri yliopistosta saamamme tulokset eivät sinänsä ole yllättäviä. Kansainvälisen GEM (Global Entrepreneurship Monitor) -tutkimuksen perusteella suomalaisten matalahkoon yrittäjyysaktiivisuuteen on jo aiemmin kiinnitetty huomiota. Kansainvälisessä keskustelussa erityistä ihmetystä herättää kuitenkin se, että juuri akateemisesti koulutettujen yrittäjyysaktiivisuus on maassamme alhaisella tasolla.
Esittäessämme äskettäin tutkimustuloksiamme yrittäjyyden maailmankonferenssissa erityisesti amerikkalaiset taivastelivat tilannettamme: "Mitä ne teidän akateemisen loppututkinnon suorittaneet sitten tekevät, jos he eivät ryhdy yrittäjiksi? Menevätkö ne mieluummin muille palkkatyöhön? Kuinka omituista?"
Vastaavanlaisia tuloksia on viime aikoina esitetty myös Ruotsissa. Yrittäjyystutkija Johan Wiklundin tuoreiden tutkimusten perusteella Ruotsissa yrittäjyys kiinnostaa yliopisto-opiskelijoita vain työttömyyden uhatessa. Opintojen jatkaminen ja jopa jouten olo koetaan mielekkäämmäksi vaihtoehdoksi kuin yrittäjyys.
Suomen ja Ruotsin tilanne antaa kieltämättä aihetta ihmettelylle. Mikä meitä vaivaa, kun monissa muissa maissa kovin houkuttelevaksi koettu uravaihtoehto ei sellaisena meillä näyttäydy? Onko kyse koulujärjestelmästä tai jostakin muusta esimerkiksi hyvinvointiyhteiskuntaamme liittyvästä järjestelmästä? Vai onko kulttuurinen perintömme sen kaltainen, että yrittäjyydellä ei perinteisesti ole ollut siinä sijaa?
Byrokratiaa ja hallintomenettelyitä tuskin voi tässä yhteydessä pitää yrittäjyyden esteenä. Kansainvälisesti verrattuna yrityksen perustamiseen liittyvät hallintomenettelyt ovat Suomessa nykyään suhteellisen yksinkertaiset: yrityksen perustaminen on helppoa, kohtuullisen nopeaa ja apua siihen on riittävästi saatavilla, edulliseen hintaan tai peräti veloituksetta.
Yrittäjyyden edistämisessä ei luvassa pikavoittoja
Tutkimustuloksemme antavat viitteitä siitä, että yrittäjyyden esillä ololla on merkitystä yksilön yrittäjyysasenteisiin sekä viime kädessä myös siihen, missä määrin yrittäjyys näyttäytyy houkuttelevana ja tarkoituksenmukaisena uravaihtoehtona. Tämä on sinänsä rohkaisevaa ja huojentavaa - asiaan voi siis vaikuttaa. Nopeita lottovoittoja ei ole kuitenkaan odotettavissa. Kulttuurisiin kysymyksiin vaikuttaminen ottaa aikansa - vuosia ja peräti vuosikymmeniä - ennen kuin kestäviä tuloksia voidaan nähdä.
Yrittäjyyden edistämisessä yliopistoilla on merkittävä rooli akateemisen. Äskettäin julkaistun, TuKKK:n PK-Instituutissa toteutetun valtakunnallisen tutkimuksen perusteella suomalaiset yliopistot tunnistavat yrittäjyyden voimakkaan esiin marssin yhteiskunnassa sekä katsovat, että yliopistot voivat omalla panoksellaan edistää yrittäjyyttä.
Yliopistojen keinovalikoima on laaja, joskin kaikilla yliopistoilla on käyttämättömiä mahdollisuuksia yrittäjyyden edistämisessä. Kenties merkittävimmät tulokset ovat saavutettavissa eri yliopistojen ja tieteiden välisen yhteistyön kautta - yrittäjyys kun on luonteeltaan poikkitieteellinen ja todellisuutta kokonaisvaltaisesti hahmottava ilmiö.
Yliopistojen tulisi kyetä tuomaan juuri akateeminen yrittäjyys esille tavalla, joka puhuttelee yliopistossa opiskelevia. Tätä ei tee suomalaisen yrittäjyyden perikuva: keski-ikäinen, ammatillisen koulutuksen saanut yksinyrittäjä mies. Tarvitsemme erilaisia esimerkkejä ja malleja akateemisesta yrittäjyydestä, kasvuyrittäjyydestä, tiimiyrittäjyydestä vahvistaaksemme uskoamme siitä, että yrittäjyys voi olla, ja tosiasiallisesti jo onkin, myös monelle akateemisen loppututkinnon suorittaneelle todellinen ja tasavahva vaihtoehto palkkatyön rinnalla.
Yhteiskunta on muutoksessa, vastaavasti yrittäjyys ja sen rooli yhteiskunnassa muuttuvat. Ne yliopistot, jotka ovat ajan hermolla, ovat havainneet, että myös Suomessa yrittäjyys on tulevaisuudessa entistä voimakkaammin juuri yliopistojen asia.
Näistä lähtökohdista TuKKK:ssa on osin yhteistyössä ÅA:n kanssa äskettäin käynnistetty laaja yrittäjyyden tutkimusohjelma "Towards the Entrepreneurial Society", jossa tarkastelumme kohteena on juuri yrittäjyyden aikaisempaa voimakkaampi esiinmarssi yhteiskunnassamme sekä palkkatyön ja yrittäjyyden välisen jyrkän eron muuntuminen. Aihe on ajankohtainen ja kiinnittynyt voimakkaasti yhteiskunnalliseen kehitykseen, vaikka matkaa yrittäjyyden yhteiskuntaan vielä onkin. Tulevaisuus näyttää, kuinka kuljemme kohti yrittäjyyden yhteiskuntaa - vai kuljemmeko?
Kirjoittajista Malin Brännback on kansainvälisen liiketoiminnan professori Åbo Akademin liiketaloustieteen laitoksella ja Jarna Heinonen yrittäjyyden dosentti sekä Turun kauppakorkeakoulun PK-Instituutin johtaja.
MALIN BRÄNNBACK JARNA HEINONEN
