SEPPO KIMANEN
Tokiolaisessa illallispöydässä keskustellaan musiikista. Harmaantunut herrasmies, it-alan yrityksen omistaja kysyy mielipidettäni japanilaisista muusikoista. "Olemme lähes kaikessa parempia, kuin te siellä Euroopassa", hän toteaa, "mutta musiikkialasta en ole ihan varma". Kymmenhenkinen pöytäseurue hiljentyy odottamaan vastaustani. Tilanne on haastava.
"Meille eurooppalaisillekin on maanosamme musiikin oivaltava tulkitseminen tavattoman vaikeaa. Jokaisessa maassa on erilainen perinne ja koska musiikki on sidoksissa kielen intonaatioon ja rytmiin, ei riitä että tuntee pelkästään nuotit.
Tekstuurin hallinta on toki välttämätöntä, mutta vasta sen jälkeen alkaa musiikin todellisen luonteen etsintä. Kansallisten erityispiirteiden lisäksi on opittava säveltäjien henkilökohtaisista ominaisuuksista ja ajatuksista mahdollisimman paljon. Tuo prosessi on suomalaiselle jokseenkin yhtä vaikea kuin japanilaiselle."
Muutaman lisäselvennyksen jälkeen luulen kysyjän saaneen käsityksen länsimaisen musiikin monimuotoisuudesta ja niistä haasteista, jotka odottavat sen parissa työskenteleviä. Lahjakkuus on ammattimuusikon uran perusedellytys, mutta jatkuva oppiminen on vielä tärkeämpää. Koko elämä on aikaa kehittää ymmärrystä.
Mutta parhaimmassakin tapauksessa vaanii aina tunne, että kilpajuoksussa ajan kanssa jää oman käsityskyvyn kasvu jatkuvasti jälkeen. Jopa suuri Franz Schubert koki välttämättömäksi aloittaa uudelleen sävellysopinnot vain pari viikkoa ennen kuolemaansa!
Japanissa tai Kiinassa voidaan kyllä helposti omaksua kaikki se mitä länsimaisissa tehtaissa saadaan aikaan. Sen sijaan luovuuden ja yksilöllisten taitojen yhdistelmää ei voi siirtää tai kopioida. Koskaan ei tule kiinalaista Einojuhani Rautavaaraa tai Timo Sarpanevaa .
Veikko Huovisen maailmaa eivät kaikki eurooppalaisetkaan voi mitenkään tavoittaa, koska edes hänen käyttämäänsä kieltä ei kaikkine vivahteineen pysty kääntämään muille kielille. Ainutkertainen, jäljittelemätön ja kulttuuriinsa sidottu on ihmisen mieli.
Suuri parku erilaisten tuotantojen siirtämisestä halpoihin maihin on ymmärrettävää, koska siihen liittyy inhimillisiä tragedioita.Toisaalta itku ei muuta perustotuutta.
Jos suomalaiset firmat eivät valmista kännyjä, koneita, paperia tai muuta esineistöä mahdollisimman kustannustehokkaasti, joku toinen ne kyllä valmistaa. Mutta onko se nyt erityisemmin tavoittelemisen arvoista, että tekee sitä mitä kuka tahansa muukin osaa.
Katselen kuhmolaista käsintehtyä puukkoa. Siitä huokuu eleetöntä tarkoituksenmukaisuutta ja rakkaudella viimeisteltyä virtaviivaista eleganssia. Vastaava tehdasvalmiste sen vieressä näyttää ja tuntuu joutavanpäiväiseltä krääsältä. Maailmassa kyllä riittää muitakin kiinnostavia ja tarpeellisia tehtäviä pienelle Suomen kansalle.
Teollisen aikakauden vähittäinen väistyminen tarjoaa suomalaisille tilaisuuden entistäkin parempaan elämään. Palveluiden yhteiskunnassa mielekkäitä ja haasteellisia tehtäviä on tarjolla jokaiselle. Suomi voi hoitaa koko maailmaan laulajia, soittajia ja säveltäjiä.
Muotoilijoiden uusi polvemme pystyy kattamaan suomalaisella luksuksella miljonäärien illallispöydät. Kautta maailman huomiota ynnä ylistystä saaneet koululaitoksemme edustajat voisivat kääriä hihat ja panna kaikki maapallon koulut entistä parempaan kuntoon.
Elokuvateollisuutemme voisi työllistää tuhansia suomalaisia lisää, jos saataisiin edes kymmenen prosenttia Hollywoodin studioiden markkinaosuudesta.
Luettelo on loputon.
Muun maailman mukana suuressa murroksessa muutokseen pakotettu Suomi on täynnä mahdollisuuksia, kun vain uskalletaan muuttaa suuntaa. Aloittakaamme tekemään kaikkea sellaista, joka vaatii luovuutta ja jossa koulutettu pää ja tunteva mieli kohtaavat.
Tulevaisuuden oikeat asiat eivät ole välttämättä massiivisia, lukumääräisesti suuria tai edes kouriintuntuvia. Ajatuksen ja tunteen yhdistelmästä syntyneestä ja ikuisesti aineettomaksi tuomitusta saattaa tulla seuraava suomalainen maailmanlaajuinen menestystuote.
Kirjoittaja on professori ja Kuhmon kamarimusiikkijuhlien taiteellinen johtaja.
