LIISA HYSSÄLÄ
Amerikassa ollaan tekemässä suurta sosiaaliturvan uudistusta. Tämä on presidentti George W. Bushin toisen kauden kunnianhimoinen tavoite. Keskeistä siinä on vapaaehtoisten henkilökohtaisten eläketilien perustaminen alle 55-vuotiaille.
Presidentti on todennut olevansa avoin kaikille ajatuksille sosiaaliturvan uudistamiseksi paitsi veronkorotuksille. Suurten ikäluokkien jääminen eläkkeelle luo myös Yhdysvalloissa poliittisia paineita eläke- ja sosiaaliturvan kattamiseen.
Terveysjärjestelmän uudistus presidentti Bill Clintonin kaudella ei ottanut sujuakseen. Ei ihme, sillä järjestelmä on laaja ja monimutkainen. Terveydenhuolto on Yhdysvaltain suurin työllistäjä ja maan sosiaalivakuutus on maailman suurin sosiaalivakuutuslaitos.
Terveydenhuolto on palvelujärjestelmäkeskeinen. Julkisen terveydenhuollon kustannuksista 95 prosenttia kuluu palveluihin ja viisi prosenttia ennaltaehkäisyyn. Valtio maksaa terveydenhuollon kustannuksista seitsemän prosenttia bkt:stä. Yksityinen sektori maksaa toiset seitsemän prosenttia. Terveydenhuolto on kallista; palveluja on runsaasti tarjolla.
Viranomaisten haasteena on monikulttuurisuus. Osittain tästä syystä koko palvelujärjestelmä on hyvin kuluttajakeskeinen (consumer driven ). Vajaakuntoiset ja vammaiset huomioidaan erityisesti palveluissa. Hotelleissa ja julkisissa tiloissa hissit ja valokoskettimet oli varustettu pistekirjoituksella. Lentokentällä oli käytössä extra large -pyörätuolit!
Terveysministeriö on käynnistänyt koko maan kattavan terveydenhuollon tietoteknologiajärjestelmän kehittämisen. Keskustelua tietoturvasta käydään kiivaasti. Suuri haaste on eri sairaaloiden, terveysasemien, yksityisten ja julkisten palvelujen järjestelmien yhteensovittaminen. Samat asiat tapetilla kuin meilläkin.
Amerikan viiden miljoonan veteraanin terveyspalvelut on hoidettu erittäin hyvin. Sen koko systeemi on tietoteknologisesti hoidettu ja sen järjestelmän tietoteknisistä sovelluksista on Suomen syytä ottaa oppia. Järjestelmä kannusti omatoimisuuteen, liikkumiseen, hyvään ruokavalioon ja kaikkinensa säästi kustannuksia.
Terveysministeriössä oli neuvottelupöydässä Suomen ja Yhdysvaltain liput, henkilöillä pöydän ääressä rinnassa Suomen ja Yhdysvaltain lippupinssi. Todella huomaavaista, kumpa mekin osaisimme vastaavaa!
Amerikkalaisten elämäntavat poikkeavat meikäläisistä. Katunäkymä kertoo, että lihavia ihmisiä on suhteellisen paljon. Toisaalta aamuvarhaisella kadulla oli paljon lenkkeilijöitä. Amerikka on vastakohtaisuuksien maa. Ruoat ovat eurooppalaiseen makuun joko liian makeita tai suolaisia tai erittäin rasvaisia. Annoskoot ovat myös suuria. Siinä missä meillä jogurttipurkki on kaksi desiä, se on Amerikassa kolme desiä. Kasviksia näytti olevan vähän tarjolla, sen sijaan hedelmiä ja marjoja runsaasti.
Alkoholinkäytössä meillä on opittavaa amerikkalaisista. Alkoholia nautitaan vähemmän kuin meillä. Herää kysymys, käytetäänkö sitten muita stimulantteja. Koko maassa 21 vuotta on raja alkoholin myynnille ja käytölle. Kaduilla ei juuri näy kaljaterasseja eikä meikäläistä pubikulttuuria. Myöskään teatterin väliajalla katsojat eivät rynnänneet drinkille, vaan jäivät keskustelemaan esityksestä.
Kuulemani mukaan Disneylandissa ei hienoimmassakaan ravintolassa tarjota mitään alkoholia. Se ei siellä sovi perhetapahtumiin. Meillä sen sijaan Linnanmäellä näyttäisi oluttarjoilu sen kuin lisääntyvän. Missään ei myöskään sisätiloissa tupakoida; ei toimistoissa eikä ravintoloissa. Miellyttävää asioida savuttomissa tiloissa.
Työpäivät ovat pitkiä, lomat lyhyitä. Amerikkalaiset ovat hyvin sitoutuneita työhönsä. Yhdysvalloissa ei työnhakijalta saa tiedustella ikää. Työkyky ratkaisee. Konkurssi ei leimaa ihmistä loppuiäksi Amerikassa. Ilmapiiri rohkaisee uuteen uraan, joka voi olla hyvinkin poikkeava edellisestä. Virkamies voi ryhtyä vaikka valokuvaajaksi, mistä kuulimme esimerkin. Selviäminen ja yrittäjyys on kunniassa.
Amerikkalaiset ovat ystävällisiä ja avuliaita: se kertoo todellisesta palveluyhteiskunnasta. Siellä on ilo olla asiakkaana, kun on niin hyvä palvelu pienimmästä kassasta viimeiseen portieriin. Kaikkialla oli paljon henkilökuntaa.
Amerikkalaiset puhuvat paljon. Kommunikoidaan koko ajan. Suomalaista oudoksuttaa se, että ei osata olla hiljaa.
Vain joka 20. amerikkalaisella on passi. Lomat vietetään pääasiassa kotimaassa. Näin raha kiertää omassa maassa.
Opettavaista nähdä toisenlaista maailmaa!
Kirjoittaja on peruspalveluministeri (kesk).
