Suomen ulkomaankauppa perustuu Euroopan unionin vanhoja jäsenmaita vahvemmin suhteellisen edun hyödyntämiseen. Noin 60 prosenttia Suomen kaupasta on nettokauppaa, joka perustuu tuotannon ja viennin erilaiseen rakenteeseen verrattuna vaikkapa EU-maihin. Tarkasteltaessa Suomen asemaa maailmankaupassa suhteellisen edun analyysi onkin tämän vuoksi keskeinen.
Maan viennin erikoistumisen kehitystä voidaan tarkastella niin sanotun paljastetun suhteellisen edun käsitteellä. Sen ajatuksena on arvioida maiden suhteellista etua niiden viennin erikoistumisen ja sen muutoksen perusteella. Vertaamalla eri maiden viennin erikoistumista voidaan vetää johtopäätöksiä niiden keskinäisen kilpailuasetelman muutoksesta maailmanmarkkinoilla. Suomella sanotaan esimerkiksi olevan paljastettu suhteellinen etu matkapuhelimien viejänä, jos matkapuhelimien osuus Suomen koko viennistä on suurempi kuin niiden osuus on EU-maiden, OECD-maiden tai vaikkapa koko maailman viennistä.
Viennin erikoistuminen ei kerro suoranaisesti, mihin suhteellinen etu perustuu. Tarkastelua voidaan syventää luokittelemalla vientihyödykkeet niiden panoskäytön mukaan. Klassisen ulkomaankaupan Hecscher-Ohlin -mallin mukaan maalla on suhteellinen etu sellaisilla toimialoilla, jotka käyttävät intensiivisesti maalle runsasta tuotannontekijää. Yhdistämällä vientihyödykkeiden panoskäyttö ja paljastetun suhteellisen edun laskelmat, voidaan vetää johtopäätöksiä tarkasteltavien maiden erikoistumisen perustasta.
Suomalaisyritysten suhteellinen etu poikkesi vielä 1990-luvun puolivälissä selvästi Aasian ja EU:hun vastikään liittyneiden uusien jäsenmaiden suhteellisesta edusta. Vuosikymmenen jälkipuolisko on kuitenkin muuttanut tilannetta.
Viime vuosina viennin erikoistuminen on Aasiasta erityisesti Kiinassa ja Koreassa sekä osassa uusista EU-maista samankaltaistunut verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Jo nyt Aasian maat ja uudet EU-maat voidaan nähdä potentiaalisina kilpailijoina Suomen viennille. Tämä saattaa muovata myös Suomen kaupan rakennetta näiden maiden kanssa.
Osaamisen merkitys korostuu entisestään
Kaupan panosintensiteettien tarkempi analyysi osoittaa, että Aasian ja uusien EU-maiden suhteellinen etu kulkee kohti osaamista. Suomi kuuluu tässä suhteessa kärkimaiden joukkoon esimerkiksi Ruotsin, Irlannin, Hollannin ja Japanin kanssa, mutta Aasiasta varsinkin Etelä-Korea on tullut lujaa perässä. Hieman jäljessä, mutta enenevässä määrin myös uudet EU-maat ja Kiina erikoistuvat viennissään korkean osaamisintensiteetin toimialoille, kuten elektroniikkateollisuuteen.
Uusien EU-maiden tavoin Kiina ja osin myös Etelä-Korea erikoistuvat edelleen myös kouluttamatonta työvoimaa intensiivisesti käyttävillä toimialoilla, kuten tekstiiliteollisuudessa. Näissä maissa kaupan erikoistuminen on siis kaksijakoista. Ruotsi, Japani ja uudet EU-jäsenmaat kilpailevat korkean osaamisintensiteetin ja matalan pääomaintensiteetin hyödykkeissä, kuten moottoriajoneuvoissa, instrumenteissa ja mittalaitteissa sekä kodinkoneissa. Suomen suhteellinen erikoistuminen paperiteollisuuteen erottaa sen Ruotsia ja Puolaa lukuun ottamatta muista maista. Suomen viennin erikoistuminen perustuu myös kaikkein voimakkaimmin fyysistä pääomaa intensiivisesti käyttävään tuotantoon.
Sekä uusissa EU-jäsenmaissa että Aasiassa suhteellinen etu on selvästi kulkemassa kouluttamatonta työvoimaa intensiivisesti käyttävien ja matalan pääomaintensiteetin toimialoilta kohti osaamisintensiivistä suuntaa. Kiinassa ja Etelä-Koreassa muutos on ollut nopeinta: Etelä-Korean viennin koostumus on yhtä osaamisintensiivistä kuin Suomen. Kiinan viennin erikoistuminen perustuu tarkastelun maista selvästi vähiten pääomaintensiiviseen tuotantoon, mistä taas Etelä-Korea on tulossa vauhdilla pois.
On todennäköistä, että Aasian ja uusien EU-maiden suhteellisen edun perusta kulkee jatkossakin kohti korkeampaa osaamisintensiivisyyttä. Se kiristää maailmankaupan kilpailua ja saattaa luoda paineita aktiiviseen kotimaista tuotantoa suojelevaan kauppapolitiikkaan.
Myös maailmankaupan vapautuminen vaikuttaa
Kansainvälisen kaupan näkökulmasta globalisaatio merkitsee maailmankaupan esteiden poistumista. Äärimmilleen vietynä tämä merkitsisi koko maailman kattavan vapaakauppa-alueen muodostumista.
Vaikka maailmankauppa on jo nykyisin suhteellisen vapaata, alueellinen integraatio - regionalismi - on edelleen kilpailija globaalille vapaakaupalle. Tutkijat ovat hieman erimielisiä siitä, voiko alueellisesti etenevä integraatio johtaa koko maailmankaupan vapautumiseen.
Ylivoimaisesti tunnetuin ja pisimmälle edennyt alueellinen integraatiojärjestely on Euroopan unioni. 1980-luvun puolivälin jälkeen alueellinen integraatio on nostanut päätään EU-integraation tiivistymisen ja Naftan muodostumisen myötä. Myös Aasiassa ja latinalaisessa Amerikassa on vireillä alueellisia integraatiojärjestelyjä, kuten Mercosur Brasilian, Argentiinan, Paraguayn ja Uruguayn kesken sekä Aasiassa ASEA, johon kuuluvat Brunei, Dar-es-Salam, Kamputsea, Indonesia, Laos, Malesia, Myanmar, Filippiinit, Singapore, Thaimaa ja Vietnam.
1980-luvun puolivälin maailmantalouden kehitystä onkin usein kutsuttu niin sanotuksi uudeksi tai toiseksi regionalismin ajaksi erotuksena 1960-luvun alkuun, jolloin EEC ja Efta kehittyivät. Toista regionalismia on kuitenkin viime vuosina sävyttänyt myös koko maailmankauppaa koskeva yhdentyminen. Tämän vuoksi näitä kahta kehityssuuntaa ja niiden taloudellisia vaikutuksia on tärkeä arvioida.
Kansainvälisen talouden tarkastelussa käytetään hyvin usein Purduen yliopistossa kehitettyä numeerista tasapainomallia GTAP, joka tulee sanoista Global Trade Analysis Project. Sitä on käytetty erityisesti erilaisten kauppapoliittisten toimenpiteiden taloudellisten vaikutusten simulointiin ja tarkasteluun. Globalisaatiolla tai regionalismilla on oma kauppapoliittinen taustansa, jonka simulointi antaa mielenkiintoista lisätietoa maailmankaupan tulevaisuuskuvista.
Aasian kauppa-alue voi tasata tietä
Valtioneuvoston kanslian globalisaatiotyöryhmän raportin taustalle tehtyjen mallisimulointien perusteella globaali vapaakauppa osoittautuu koko maailman kannalta paremmaksi vaihtoehdoksi kuin kolmi- tai kaksinapainen maailmantalous sekä kokonaistuotannolla että taloudellisella hyvinvoinnilla mitattuna.
Kaksinapainen maailmantalous toimisi kahden suuren kauppablokin EU:n ja Tyynelle valtamerelle levittäytyvän Naftan ympärillä. Kolminapaisessa maailmassa Aasiaan muodostuisi merkittävä erillinen kauppaliittymä.
Koko maailman yhteenlasketun taloudellisen hyvinvoinnin kannalta globaali vapaakauppa on myös kaikkein paras vaihtoehto. Se ei kuitenkaan välttämättä ole kaikkien maiden ja alueiden kannalta paras vaihtoehto.
Esimerkiksi nykyisellään uusien EU-maiden kokonaistuotanto ja taloudellinen hyvinvointi näyttää vähenevän etenipä maailmankaupan vapautuminen nykyisestä alueellisesti tai globaalisti. Pääasiallinen syy tähän on auto- ja elektroniikkateollisuuden tuotannon väheneminen.
Suomi pärjäisi globaalissa vapaakaupassa
Suurimmat voittajat globaalissa vapaakaupassa olisivat Aasian maat, Brasilia ja monet kehitysmaat. Jo keskenään integroituneet EU, Nafta, Australia, Uusi-Seelanti ja Japani eivät hyödy globaalista vapaakaupasta läheskään yhtä paljon nykytilanteeseen verrattuna.
Toimialatasolla globaali vapaakauppa muuttaa maailman tuotantorakennetta. Maailman tuotannon rakenne keskittyy alueellisesti erityisesti maataloudessa, tekstiili-, paperi- ja autoteollisuudessa sekä energiasektorilla. Maataloudessa uudet EU-maat, Nafta, Australia ja Uusi-Seelanti ovat simulointitulosten mukaan tuotannon kasvualueita; tekstiiliteollisuudessa useimmat Aasian maat; paperiteollisuudessa pohjoinen EU ja Nafta; autoteollisuudessa Japani, Etelä-Korea ja Taiwan ja energiasektorilla Venäjä ja Nafta.
Suomen viennin vahvat toimialat paperi-, metallituote- ja elektroniikkateollisuus näyttävät menestyvän hieman paremmin globaalissa vapaakaupassa kuin alueellisesti kehittyvässä integraatiossa, mutta molemmissa skenaarioissa ne menestyisivät. Merkittävä ero Suomen ja muiden EU-maiden välillä on, se että Aasian vapaakaupparatkaisu on useille EU-maille erityisesti elektroniikkateollisuuden tuotannon kannalta globaalia integraatiota parempi vaihtoehto. Globaalissa vapaakaupassa suurimpina kasvualueina elektroniikkateollisuudessa ovat Suomi, Venäjä ja Aasia myös laajemmin kuin pelkästään Japani, Etelä-Korea ja Kiina.
Globaalin vapaakaupan kannalta hyvä uutinen on, että tiiviimpi Aasian integraatio lisäisi kokonaistaloudellisesti EU:n ja Naftan kiihokkeita vapaaseen maailmankauppaan. Yksittäisten maiden ja toimialojen intressit saattavat kuitenkin harata sitä vastaan, mutta ainakin mallisimulointien perusteella Suomella on mahdollisuudet pärjätä maailman vapaakaupassa.
Kirjoittaja on Turun kauppakorkeakoulun kansainvälisen talouden Jean Monnet -professori.
MIKA WIDGRÉN
