Ulkopoliittiselle konsensukselle
heitettiin eduskunnassa hyvästit
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on leimannut kautta sodanjälkeisen ajan kansallinen yksimielisyys. Eduskunnan selontekokeskustelussa ja -äänestyksessä hiljaiselle konsensukselle heitettiin remakat hyvästit.
Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon kulminoitunut kiista koski sinällään vähäistä asiaa, Suomen linjan sanallista määrittelyä. Taustalla vaikuttavat kuitenkin syvällisemmät näkemyserot. Ne voidaan tiivistää yhteen kysymykseen: miten Suomen pitäisi järjestää suhteensa läntiseen sotilasliitto Natoon.
Jos kokoomuksella on ollut vaalikauden alusta lähtien vaikeuksia oppositioroolinsa kanssa, nyt profiili terävöityi kerta heitolla. Uusi puheenjohtaja Jyrki Katainen haastoi hallituksen perustelemaan, miksi se pitää edelleen kiinni sotilaallisen liittoutumattomuuden linjasta, vaikka käsite on EU-aikana menettänyt sisältönsä.
Katainen muistutti maamme sitoutuneen EU:n arvoyhteisöön, johon kuuluvat muun muassa solidaarisuuslauseke ja sotilaalliset turvatakuut. Parhaillaan Suomi valmistautuu osallistumaan unionin kriisienhallinnan keihäänkärjeksi perustettaviin nopean toiminnan joukkoihin. Perinteiseltä ulkopolitiikan linjanmäärittelyltä on pudonnut yksinkertaisesti pohja.
Pääministeri Matti Vanhanen pysyi, joskin hieman kangerrellen, hallituksensa aiemmassa tulkinnassa, jonka mukaan EU on ensisijaisesti poliittinen liitto. Tässä mielessä Suomi ei ole puolueeton, eikä sitoutumaton, mutta ei myöskään sotilaallisesti liittoutunut. Viime mainitusta voidaan puhua vasta, jos unionin luonne oleellisesti muuttuu tai Suomi liittyy Natoon.
Vanhasen sanastossa sotilaallisella liittoutumattomuudella halutaan korostaa kansallisen puolustuksen asemaa. Suomi aikoo vastakin huolehtia itse alueensa koskemattomuudesta ja ylläpitää armeijaa, joka tähän tehtävään kykenee.
Pääministerin perusteluissa on logiikkansa ja mikä olennaista, ne noudattavat kansalaisten enemmistön näkemystä. Oman enemmistönsä hallitus piti ruodussa ennakoitua paremmin, kun eduskunta tiistaina äänesti selonteosta.
Liittoutumista koskenut Kataisen lausumaehdotus kaatui luvuin 126-50. Vielä huonommin kävi äänestyksessä hänen ehdotukselleen, joka olisi mahdollistanut Suomen osallistumisen EU:n rauhaturvaoperaatioihin myös ilman YK:n tai Etyjin mandaattia.
Vaikka turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon käsittelyä pohjustettiin kahdessa eduskunnan valiokunnassa, jouluviikon tuoksinassa aihe osoittautui täysistunnolle aivan liian vaativaksi kokonaisuudeksi. Ulkopolitiikan suuret peruslinjaukset, jalkaväkimiinat, rauhanturvalain uudistustarpeet, varuskuntien lakkauttamiset ja EU-kriisinhallinnan valtuutuskysymykset mössääntyivät puuroksi, johon kansanedustajat yrittivät kilvan lusikkaansa sotkea.
Erityisesti lusikoinnissa kunnostautui eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan sosiaalidemokraattinen puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari, joka salarakas-puheillaan hauskuutti ja inspiroi edustajatovereitaan. Äänestyksessä puolueensa Nato-mielisiin kuuluva Jaakonsaari painoi kuitenkin tyhjää.
Epäselväksi jäi, kumpi mahtaa olla, tasavallan presidentin vai puoluejohdon pelko, Sdp:ssä viisauden alku.
