Toinen pääkirjoitus: Kivinen tie juhlan jälkeen
Euroopan unionin perustuslaillisen sopimuksen juhlallisessa allekirjoitustilaisuudessa Roomassa perjantaina unionin puheenjohtajamaan Hollannin pääministeri Peter Balkenende hehkutti puheessaan, että Euroopasta on tullut rauhan ja yhteistyön valtakunta, jota kansakunnat kaikkialla maailmassa kadehtivat. Balkenende on paljolti oikeassa, vaikka yhteistyö ei aina niin auvoista olekaan ollut. Juhlapäivänä sellaiset kiistat, kuten riita komission kokoonpanosta saivat kuitenkin jäädä taka-alalle.
Sille ei voi kuitenkaan mitään, että komission tulevan puheenjohtajan ja parlamentin väliset erimielisyydet vanhoillisia katolisia näkemyksiä edustavan Rocco Buttiglionen sopivuudesta oikeusasiain komissaariksi heijastuivat allekirjoitustilaisuuteen, jonka alun perin piti olla EU:n ja Italian pääministerin Silvio Berlusconin suuri päivä. Buttiglionen vähättelevät puheet homoseksuaaleista, naisista yleensä ja yksinhuoltajista erityisesti latistivat Berlusconin juhlaa. Voi sanoa, että omat koirat purivat.
EU:n perustuslaillinen sopimus sai joka tapauksessa jälleen yhden sinetin. On kuitenkin syytä muistaa, että Rooman allekirjoitustilaisuus ei ollut loppu, vaan sopimuksen kivinen tie jatkuu. Edessä on lopullinen hyväksyminen jäsenmaissa. Käytännössä tämä merkitsee, että sopimuksen on läpäistävä kansanäänestysten suma näillä näkymin ainakin kahdeksassa maassa.Vaikeinta kansan hyväksymisen saamisen arvellaan olevan Britanniassa, jossa euroskeptikoiden määrä on erittäin suuri.
Perustuslaillisen sopimuksen törmääminen EU-kansalaisten vastustukseen olisi paha takaisku koko unionille, joka tarvitsee koossa pysyäkseen yli kaksi vuotta työstettyä sopimusta. Kokouksen isäntä Berlusconi lupasi Italian toimivan esimerkkinä ja ratifioivan sopimuksen pikaisesti. Toivottavasti esimerkki tepsii.
