Pitkän jahkailu- ja kyttäysvaiheen jälkeen neuvottelut tulopoliittisen kokonaisratkaisun aikaansaamiseksi ovat vihdoin alkamassa. Monelta taholta neuvottelijoille on jaettu sekä faktoja että mielipiteitä, jotka työllisyystupon rakentamisessa olisi otettava huomioon.
Tupoeväitä jaettiin viimeksi Salon Seudun Sanomien juhlassa torstaina. Talouselämän raskassarjalaiset toivat esiin osin jo ennen kuultuja näkemyksiään, joita Suomen menestyksestä aidosti huolta kantavat eivät voi jättää huomioon ottamatta.
Rajuimmat viestit tulevat edelleen elävästä elämästä. Suomen teollisuuden ytimeen kuuluvat metallialan Metso ja puunjalostusalan jättiyhtiö UPM ovat irtisanomassa työntekijöitään. UPM sulkee kokonaisia tehtaita.
Irtisanomiset ovat työnantajapuolen tuloneuvottelijoille tilanteeseen sopivia uutisia. Ne laimentavat kilpailukykyvertailujen ja kiihtyneen talouskasvun aiheuttamaa itsetyytyväisyyden tunnetta.
Lomautukset ja irtisanomiset eivät tietenkään ole mitään tupotaktiikkaa, vaan taustalla on pakottavia syitä. Suuri osa supistusten perusteluista on sellaisia, joihin voidaan tulosopimuksilla vaikuttaa.
Salon puheessaan Nokian pääjohtaja Jorma Ollila osui harvinaisen oikeaan sanoessaan, että Suomessa on jo globalisaatioraportteja joka lähtöön. Tietoa on, joten puuttuu vain tekoja.
Ollila ei lähtenyt yksityiskohtaisesti esittelemään niitä eri raporttien esityksiä, joita Suomen kilpailukyvyn turvaamiseksi on esitetty. Pääjohtajan viesti voidaan kiteyttää varoitukseen konservatismista. Vanhat reseptit eivät riitä uusien vaivojen hoitoon.
Tuloneuvotteluissa ja joukkoviestimissä asioista on syytä puhua suoraan ja konkreettisesti. Erityisesti on varottava, ettei etukäteen suljeta asioita keskustelujen ulkopuolelle. Tällaisesta sensuurimentaliteetista varoitti Salon juhlassa Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos.
Monista kilpailukyky- ja globalisaatioraporteista ehkä painavin, valtiosihteeri Raimo Sailaksen ryhmän esitys, annettiin jo viime vuoden keväällä eduskuntavaalien jälkeen. Vaikka työmarkkinoiden osapuolet eivät Sailaksen nimeä juurikaan ole äskettäin maininneet, hänen ryhmänsä työllisyysraportissa on paljon sellaisia ehdotuksia, joihin työnantajat ovat viitanneet. Työntekijäliitoissa esimerkiksi työttömyysturvan keston rajoituksista neuvotteleminen on torjuttu jopa yleislakon uhalla.
Tällaisella tyrmäysmentaliteetilla mitään todella uutta ja tehoavaa ei voida saada aikaan. Nyt pitäisi olla valmiutta keskustella avoimesti esimerkiksi Tanskan mallista, jonka monet ovat nostaneet esiin.
Erinomaisia tuloksia tuottanut Tanskan työllisyyspolitiikka on laaja kokonaisuus, josta yritystason sopimukset ja rajoitettu työttömyysturvan kesto ovat vain pieni osa. Malliin kuuluvat myös korkea työttömyysturvan taso ja työnantajien sosiaaliturvamaksujen alennukset. Tanska sopii malliksi, mutta maan työvoimapolitiikkaa on tarkasteltava kokonaisuutena eikä vain sopivia yksityiskohtia poimien.
