Lähes viidenkymmenen miljoonan asukkaan Ukraina järjestää tulevana sunnuntaina presidentinvaalit. Maa tuli neuvostoaikana kuuluisaksi viljavista pelloistaan, raskaasta teollisuudestaan ja sotateollisista jättiyhtymistä. Sotateollisuuden piirissä työskenteli noin 2,7 miljoonaa ukrainalaista, mikä on suurin piirtein yhtä paljon kuin koko työikäisten määrä Suomessa tänä päivänä.
Neuvostoliiton romahtaminen paljasti Ukrainan maataloustuotannon tehottomuuden. Neuvostomarkkinoiden katoamisen ja tuotannontekijöiden hintojen voimakkaan nousun takia resursseja tuhlaileva raskas teollisuus ja sotateollisuus romahtivat.
Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin mukaan Ukraina on menettänyt viimeisen 15 vuoden aikana yli puolet kansantaloutensa arvosta. Entisen itäblokin 27 valtiosta vain kaksi valtiota on kyennyt tätäkin kehnompaan suoritukseen. Kehitysmaan asteelle taantunut Moldova ja monivuotisen sisäisen kriisin runtelema Georgia ovat kadottaneet yli 60 prosenttia talouksiensa arvosta.
Ukraina on väkirikas, mutta luonnonvaroiltaan selvästi köyhempi kuin esimerkiksi Venäjä. Öljyä Ukrainalla ei ole juuri nimeksikään, mutta maaperästä löytyy hiiltä ja maakaasua. Jopa 3,5 prosenttia maailman hiilivarannoista ja 0,6 prosenttia maakaasusta on Ukrainassa. Koko EU:n kaasuvarat ovat Ukrainaan verrattuna vain kolme kertaa suuremmat.
Maan kiistaton luonnonvara on hedelmällinen maaperä. Kaksi kolmannesta Ukrainan 600 000 neliökilometrin maa-alasta on viljavaa mustaa multaa. Maatalous työllistää yhä neljänneksen maan työvoimasta.
Euroopan korruptoitunein valtio
Siitä huolimatta, että Ukraina on väkiluvultaan lähes kymmenen kertaa Suomea suurempi, sen talous on vain kaksinkertainen maahamme verrattuna. Käytännössä ukrainalaisten elintaso on ainoastaan viidennes suomalaisesta. Uskoa tulevaisuuteen valaa kuitenkin se, että maan talous on alkanut elpyä. Talous kasvaa viidettä vuotta peräkkäin ja vuosikasvu on viimeisenä viitenä vuotena noussut keskimäärin seitsemään prosenttiin.
Ukrainalaisilla yrityksillä on ollut suuria vaikeuksia löytää ostajia tuotteilleen maansa ulkopuolelta, minkä takia maan vienti jäi viime vuonna alle 20 miljardin euron. Voi kuulostaa hämmästyttävältä, että Suomen viennin arvo on liki kolminkertainen Ukrainaan verrattuna.
Vaikka suuret taloudet eivät ole yhtä riippuvaisia ulkomaankaupasta kuin pienet, Ukrainan lähes olematon vienti on merkki maan tuotteiden heikosta kansainvälisestä kilpailukyvystä.
Maailman talousfoorumin mukaan Ukraina sijoittuu kilpailukykynsä osalta sadan tutkitun maan joukossa sijalle 86. Ukrainan sijoitus ei ole kohentunut kansantalouden kasvusta huolimatta, vaan itse asiassa maan kilpailukyky heikkeni viime vuodesta parilla sijalla.
Villinä rehottava lahjonta on yksi merkittävä syy kilpailukyvyn heikkenemiseen. Transparency Internationalin viime viikolla julkaisema listaus jättää Ukrainan 145 maan joukossa sijalle 122, millä sijoituksella Ukraina on Euroopan korruptoitunein valtio. Laajalle levinnyt lahjonta tuhoaa yritysten luonnollisen kilpailun. Ukrainan nykyinen valtaeliitti onkin uhrannut maansa kilpailukyvyn tavoitellessaan henkilökohtaisia etuisuuksia.
Ukrainasta EU:n uusi naapuri
Ukrainasta tuli Euroopan unionin naapuri viime toukokuussa, kun Puola, Slovakia ja Unkari liittyivät unionin jäseniksi. Ukrainan tärkeimpiä kauppakumppaneita EU:ssa ovat Saksa ja Italia, jotka löytyvät Ukrainan viiden tärkeimmän kauppakumppanin joukosta. Laskettaessa kaikkien EU-maiden kauppavirrat yhteen, nousee unionin osuus Ukrainan ulkomaankaupasta liki 40 prosenttiin.
EU tuo Ukrainasta lähinnä energiaa ja maataloustuotteita, jotka muodostavat kolmanneksen tuonnistamme sieltä. Vastaavasti unioni vie sinne koneita ja laitteita. Ne kattavat neljänneksen unionin viennistä Ukrainaan.
Suomen ja Ukrainan välinen kauppa on vielä sangen vaatimatonta. Tämän vuoden tammi-heinäkuussa suomalaisyritysten viennin arvo Ukrainaan nousi 125 miljoonaan euroon tuonnin jäätyä alle 17 miljoonan. Vienti on tosin kasvanut tämän vuoden seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana lähes 20 prosenttia.
Ukraina muodostaa puoli prosenttia maamme kokonaisviennistä. Vaikka osuus kuulostaa mitättömältä, on hyvä muistaa, että vientimme sinne on jo tällä hetkellä suurempi kuin vientimme esimerkiksi Tshekin tasavaltaan. Mikäli Ukraina-vientimme nopea kasvu jatkuu, ohittaa se jo lähivuosina esimerkiksi Latvian ja Liettuan. Viitteitä Ukraina-vientibuumin jatkumisesta antavat useiden suomalaisdelegaatioiden vierailut maassa.
Mikäli Ukraina onnistuu uuden presidenttinsä avulla pääsemään eroon sitä piinaavasta korruptiosta, sillä on mahdollisuus houkutella maahansa varsinkin työvoimavaltaisia tuotantoprosesseja. Työvoimakustannukset ovat Ukrainassa jopa Venäjää alhaisemmat, ja ulkomainen kilpailu on siellä maltillista.
Ulkomaisen kilpailun vähäisyyteen viittaa muun muassa se, että ulkomaiset yritykset ovat sijoittaneet maahan vain 100 dollaria ukrainalaista kohden. Vertailukohdaksi voidaan ottaa hieman Ukrainaa pienempi Puola, johon ulkomaisten yritysten investoinnit henkeä kohden ovat kymmenkertaiset.
EU-maissa toimivien yritysten investoinnit Ukrainaan ovat vielä tällä hetkellä melko vähäiset. Kokonaisuudessaan ne nousevat ainoastaan noin miljardiin euroon. Suomalainen yritys on vielä tällä hetkellä harvinaisuus Ukrainassa, mutta toiminnan lisääntyminen on näköpiirissä.
Venäjällä strategisia etuja Ukrainassa
Venäläisyritykset ovat olleet aktiivisia investoimaan eteläiseen naapuriinsa. Suorat venäläiset investoinnit Ukrainassa nousevat tilastojen mukaan kuuteen prosenttiin kaikista maahan tehdyistä ulkomaisista investoinneista. Todellisuudessa venäläisten investoinnit Ukrainaan ovat monin verroin suuremmat. Tähän viittaa muun muassa se, että Kypros on reilun kymmenyksen osuudella Ukrainan toiseksi suurin ulkomainen investoija. On yleisesti tunnustettu tosiasia, että venäläiset käyttävät Kyprosta välilaskupaikkana ohjaillessaan investointejaan ulkomaille.
Venäjä on Ukrainan tärkein yksittäinen kauppakumppani muodostaen lähes viidenneksen maan viennistä ja kolmanneksen tuonnista. Koska Venäjä vie merkittävän osan maakaasustaan ja öljystään länteen Ukrainan kautta, Venäjälle ei ole yhdentekevää, kuka Ukrainaa hallitsee.
Venäjä on pitänyt Ukrainan valtaeliitin tyytyväisenä maailmanmarkkinahintoja alhaisimmilla raaka-ainetoimituksilla. Lisäksi Venäjä on halunnut varmistaa tiiviiden suhteiden pysyvyyden lähettämällä politiikan raskaansarjalaisia Ukrainaan, kuten esimerkiksi nimetessään vuonna 2001 entisen pääministerinsä Viktor Tshernomyrdinin maansa suurlähettilääksi Kiovaan.
Presidentinvaalit vedenjakajana
Lokakuun viimeisenä päivänä ukrainalaiset astuvat vaaliuurnille valitsemaan itselleen presidenttiä seuraavaksi viideksi vuodeksi. Yli 20 ehdokkaana joukosta todennäköisimpänä presidenttinä pidetään joko Viktor Janukovitshia tai Viktor Jushtshenkoa . Ensiksi mainitun presidenttiyttä tukevat sekä maan nykyinen johtaja Leonid Kutshma että Venäjän presidentti Vladimir Putin . Jushtsenkon takana on uudistusta vaativa ja länsi-integraatiota haluava oppositio
Nähtäväksi jää, muodostuuko tämän viikon sunnuntaista tulevaisuuden vedenjakaja Ukrainassa eli siirtyvätkö kesäajan päättymisen myötä ajan viisarit maassa taaksepäin. Ukrainan lähestyvissä presidentinvaaleissa ei näet valita maalle ainoastaan uutta päämiestä, vaan päätetään myös siitä, aikooko maa lähivuosina suunnata kohden menneisyyttä vai tulevaisuutta. Vaikka tulevaisuus tuo aina mukanaan epävarmuutta, on se Ukrainan tapauksessa selkeästi menneisyyttä parempi vaihtoehto.
Venäjällä on monia strategisia syitä pitää Ukraina tiukasti etupiirissään. EU:lle Ukraina ei näytä olevan yhtä tärkeä. Unioni on linjannut naapuruuspolitiikassaan omia ulkorajojaan. Nykyisen naapuruuspolitiikan mukaan Ukraina jää unionin ulkopuolelle. Tämä herättää kysymyksen siitä, eikö unioni aio antaa Ukrainalle todellista mahdollisuutta liittyä unioniin eli pitääkö unioni Ukrainaa vähemmän eurooppalaisena valtiona kuin Turkkia.
Turkin ja Ukrainan jäsenyys unionissa voi parhaimmassakin tapauksessa toteutua aikaisintaan ensi vuosikymmenen aikana. Aivan toinen asia on se, mikä valmius unionilla on edes harkita Ukrainan jäsenyyttä, jos se on hetkeä aiemmin ottanut jäsenekseen Turkin, jossa ensi vuosikymmenen lopussa arvioidaan asuvan noin 90 miljoonaa ihmistä.
Mikäli unioni sulkee porttinsa Ukrainalta, menettää maa tärkeän päämääränsä kehittää poliittisia ja taloudellisia rakenteitaan. On varsin todennäköistä, että EU-perspektiivitön Ukraina ajautuu yhä voimakkaammin Venäjän vaikutuspiiriin. Nykyvenäläisen demokratiamallin vahvistuminen Ukrainassa tuskin tekee siitä vakaampaa ja luotettavampaa naapuria Euroopan unionille.
• Kirjoittaja on Turun kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminnan professori ja Pan-Eurooppa Instituutin johtaja.
KARI LIUHTO
