Pekka Hellbergin aliokirjoitus: Julkinen keskustelu ei loukkaa tuomiovallan riippumattomuutta

Äskettäin Genevessä YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen määräaikaisraportin kuulemistilaisuudessa johtaessani Suomen valtuuskuntaa sain vastaanottaa maamme oikeusilmapiiriä, lähinnä joitakin kannanottoja ihmetteleviä puheenvuoroja. Kansainvälinen forum toivoi länsimaiseen tapaan tuomioistuinten riippumattomuuden korostamista.

Käännän tämän pohdiskelun yleiseksi ja sen toteamiseksi, ettei julkinen mielipiteenvaihto loukkaa tuomiovallan käytön riippumattomuutta. Median kautta käytetään "huomiovaltaa - ei tuomiovaltaa", kuten toimittaja Teuvo Arolainen sattuvasti on luonnehtinut.

Virheellistäkin kirjoittelua on vain kestettävä muistaen uusi aforismi: "Jos olet julkisuuskuvasi näköinen, olet kehittämisen tarpeessa". Ainut tapa oikoa virheellisiä käsityksiä, joita ennen muuta suuriin ympäristökiistoihin yritetään nivoa, on joutuisuus, avoimuus ja asioiden selkeä tiedottaminen.

Ongelmia katsotaan liittyvän politiikan henkilöjulkisuuteen, poliittisen vastuun ja lainsäädännön lyhytjänteisyyteen. Talouden näkökulmasta on tämän kuun alussa kuultu puheenvuoro Suomen menestyksen eväistä. EVA:n raportti herättää pohtimaan globalisaatiota, suurten ikäluokkien siirtymistä eläkkeelle ja pysyväksi muuttunutta rakennetyöttömyyttä. Nämä kehitystekijät edellyttävät uusia linjauksia, vaikeita ratkaisuja ja vahvoja johtajia.

Raportissa kysytään uutta kumppanuutta yrittäjän ja asiakkaan, työnantajan ja työntekijän, opettajan ja oppilaan, nuoren ja vanhan kesken. Sen mukaan kaikki ovat mukana rakentamassa ja kaikki maksavat osansa yhteisestä hyvinvoinnista. Raportissa tai muuallakaan en ole havainnut kyseenalaistettavan hyvinvoinnin säilyttämistä. Kysymys on voimavarojen ja päätöksenteon vahvistamisesta.

Olen tuumaillut yhteiskunnallisen oikeusvaltion kuvastuvan ketjuna oikeus - demokratia - talous - hyvinvointi. Ketjussa ei voi olla "heikointa lenkkiä". Ketju on yhtä vahva kuin sen välttämättömät lenkit. Ei ole hyvinvointia ilman toimivaa taloutta; ei yhteistä oikeutta ilman demokratiaa; eikä osallistumista ilman oikeusturvaa ja riittäviä tietoja, yhteiskunnan avointa ilmapiiriä. Tämän vuoksi tuomioistuinlaitoksenkin kehittämisessä on aina pohdittava myös talouden ja hyvinvoinnin yleisiä kysymyksiä, oikeudenkäytön paikkaa yhteiskunnassa.

Tarvitaan johtajuutta osoittamaan, missä mennään. Johtajuuden puute synnyttää kuiluja todellisuuskäsitysten välille. Tuomioistuinlaitoksessa johtajuus on tietysti Koskelan tyyppiä, että "lähretään, mutta ei oteta turhia tavaroita mukaan". Kun rutiinit ovat hallinnassa, voidaan keskittyä olennaiseen, oikeusturvan ja oikeudenmukaisuuden edistämiseen.

Korkeimpien oikeuksien roolia vahvistettava

Valtion ensi vuoden talousarvioesityksessä on kiinnitetty entistä enemmän huomiota asioiden käsittelyaikoihin sekä lainkäytön laadullisiin näkökohtiin ja niiden arvioinnin kehittämiseen. Nämä linjaukset edellyttävät, liittyen talousarviolainsäädännön uudistuksiin, sisällöllisen osaamisen korostamista. Tämä merkitsee voimavarojen arvioinnissa korkeimpien oikeuksien roolin vahvistamista. Perustuslain mukainen korkeimpien oikeuksien valvontatehtävä omilla toimialoillaan antaa tähän luonnollisen perustan.

Haluan korkeimman hallinto-oikeuden näkökulmasta todeta, että viime aikojen yhteistyö korkeimman oikeuden kanssa on keskittynyt juuri tällaiseen tuomioistuinten vastuullisuuden ja yhteiskunnallisen aseman kirkastamiseen. Uskon tämän yksituumaisuuden säteilevän koko oikeudenkäytön kenttään. Hyvin toimivan tuomiovallan ymmärtäminen olennaisena tulevaisuuden tekijänä, suomalaisen yhteiskunnan menestyksen takeena on osa sosiaalisen oikeusvaltion rakentamista.

Hallintotuomioistuinten vuorovaikutusta, siis yhteyksiä hallinto-oikeuksien, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden kanssa, kehitetään nyt suunnitelmien mukaisesti korkeimman hallinto-oikeuden asettaman työryhmän suuntaviivojen pohjalta. Esille tulevat entistä enemmän käsittelyajat ja laatuhankkeet. Vastaavanlainen seurannan ja arvioinnin projekti on kehitteillä korkeimman oikeuden, hovioikeuksien ja käräjäoikeuksien kesken.

Suunnittelun vahvistaminen lisää edellytyksiä varautua myös uusien asiaryhmien vaatimuksiin. Varsinkin hallintotuomioistuinten päätöksillä on usein laajoja yhteiskunnallisia ja kansantaloudellisia vaikutuksia. On tärkeää, että asiat ratkaistaan joutuisasti kaikissa oikeusasteissa. Käsittelyn jouduttamiseksi työtapoja on kehitetty ja tehostetaan vielä eräissä asiaryhmissä. Näin voimavaroja voidaan kohdentaa vaativimpien asioiden käsittelyyn. Asiaryhmittäisillä käsittelyaikatavoitteilla pyritään lisäämään toiminnan tavoitteellisuutta ja turvaamaan kohtuullinen käsittelyaika merkittävissä asioissa. Tilastollinen seuranta jakautuu noin 200 asiaryhmään.

Lainuudistuksista paineita hallinto-oikeuksiin

Ajankohtaiset lainuudistukset saattavat lähivuosina vaikuttaa hallintotuomioistuinten työhön ja voimavaroihin. Mainittakoon vain energiamarkkina- ja viestintämarkkinalainsäädäntö, verouudistus, suurten teollisuuslaitosten ympäristölupien uusiminen, päästökiintiöt sekä vesipolitiikan puitedirektiivin vesien hoitosuunnitelmat. Uudentyyppisiä ongelmia voi liittyä terveydenhuollon oikeudellistumiseen väestörakenteen ikääntyessä. Näihin vaatimuksiin pitäisi voida ajoissa varautua.

Jos lainuudistusten taloudellisia ja henkilöstövaikutuksia ei mitoiteta oikein, tuomioistuinten käsittelyajat pidentyvät. Tilanteen palauttaminen normaaliksi vaatii aina suuria ponnistuksia. Näin kävi natura-asioissakin. Paineita on myös rakennusasioissa, kun maankäyttö- ja rakennuslain esitykseen kirjattuja voimavaroja ei muistettu talousarviokäsittelyssä. Vaikutusten arviointi liittyy lainvalmistelun laatuun. Sektorikohtaisessa lainvalmistelussa tämä on todellinen ongelma.

Eduskunnan lakivaliokunta on lausunnossa ensi vuoden talousarvioesityksestä kiinnittänyt huomiota sektoroituneen valmistelun pulmiin käyttäen esimerkkinä ulkomaalaisasioita, joissa hakijoiden odotusaikojen lyheneminen säästäisi toisilla sektoreilla huomattavasti enemmän yhteiskunnan taloudellisia voimavaroja kuin ratkaisuaikojen lyhentämiseen tarvittavat lisäinvestoinnit. Samanlaisia päätelmiä, myös vaikutuksista työllisyyteen ja talouskehitykseen voidaan tehdä ympäristöasioiden käsittelystä.

Uudistuksiin kaukonäköisyyttä

Yleiseltä kannalta arvioiden tuomioistuinlaitoksen perustuslaissa taatut perusteet ovat kunnossa. Tämä ilmenee myös vuoden takaisesta tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean laajasta mietinnöstä. Siinä on tunnustusta ansaitsevalla tavalla tarkasteltu toimintaympäristön muutoksia, väestö- ja elinkeinorakenteen, ikääntymisen, yhteiskunnan eriytymisen, julkishallinnon, tietoyhteiskunnan, globalisaation sekä oikeudellistumisen ja oikeuden muuttumisen kysymyksiä. Tuon mietinnön ehdotuksista olen kritisoinut lähinnä ehdotuksia erillisestä tuomioistuinhallinnon virastosta ja eräitä prosessisääntelyn näkemyksiä. Komitea ei kirjannut rakenteellisia uudistustarpeita. Päähuomio on siis kiinnitettävä toimivuuden parantamiseen ja menettelykysymyksiin, asiakaslähtöiseen näkökulmaan.

Hallintolainkäytön osalta on muistettava, että menettely tuomioistuinasteissa on eräänlainen jäävuoren huippu. Korkein hallinto-oikeus ratkaisee vuodessa 4 000 asiaa, hallinto-oikeudet 20 000 ja hallintoviranomaiset ensi asteessa yhteensä miljoonia vero-, sosiaali-, ympäristö-, kunnallis-, elinkeino- ja muita asioita. Hallintomenettelyn ja virheiden oikaisun kehittämisellä ensi asteessa on ollut suuri merkitys oikeusturvalle.

Alueelliset hallinto-oikeudet ovat kokonaisuuden kannalta avainasemassa, muutoksenhakuasteina suuren vastuun kantajia. Kun toivotaan henkilöstörakenteiden uudistamista ja tuomaripainotteiseen työskentelytapaan siirtymistä taikka ratkaisukokoonpanojen keventämistä henkilöstömenojen säästämiseksi, on aina vastapainona kysyttävä, miten oikeusturva, menettelyn tehokkuus ja vastuu yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta on kannettavissa. Korkeimman hallinto-oikeuden kannalta toivon uudistushankkeisiin riittävää kaukonäköisyyttä. Vuosikymmeniä olen ollut mukana hallintotuomioistuinlaitoksemme vahvistamisessa. Nyt se on kansainvälisestikin korkealla tasolla ja sitä käydään kaukaakin muista maista katsomassa.

Kirjoitus on osa korkeimman hallintooikeuden presidentin Pekka Hallbergin puheesta XIV Tuomaripäivillä 22.10. Helsingissä.

PEKKA HALLBERG