Kunnallisvaaleissa alkoi lupaavasti käydä toteen se, minkä perään viime vuosina on usein ja hartaasti haikailtu: politiikka tekee paluuta politiikkaan. Hajuttomista ja mauttomista puolueista kuoriutui vaalikampanjan loppusuoralla lähes aatteellisia julistajia, jotka ponnekkaasti tekivät pesäeroa vastustajiinsa.
Pisimmän korren kunnallispolitiikan ideologisoinnissa vetivät sosiaalidemokraatit, joiden maalaama uhkakuva kunnan hyvinvointipalvelujen yksityistämisestä upposi äänestäjiin ja aktivoi puolueen peruskannattajat uurnille. Sdp nousi runsaan 24 prosentin ääniosuudella ohi keskustan maan suurimmaksi puolueeksi.
Tämänkertaisia kuntavaaleja leimasi tavallista vahvempi yleispoliittinen lataus. Tuoreet hallituskumppanit Sdp ja keskustan varoivat visusti haastamasta toisiaan. Kokoomus sen sijaan näytti olevan etenkin demareille vapaata riista siitäkin huolimatta, että puolueilla on monissa kunnissa vahva yhteistyön perinne ja sitoumus.
Kokoomuksen uusi puheenjohtaja Jyrki Katainen joutui nyt samaan tapaan altavastaajaksi kuin eduskuntavaaleissa hänen edeltäjänsä Ville Itälä. Sdp ja keskusta syyttivät Itälää verotuksen keventämisvaateista julkisten palvelujen kustannuksella. Hallitusyhteistyönsä alkajaisiksi samat puolueet käynnistivät kiireemmän kaupalla toimet verotuksen keventämiseksi.
Tapahtuuko takinkääntö yhtä sujuvasti kunnallisten palvelujen kohdalla, jää nähtäväksi. Vaalitomun laskeuduttua voittajat joutunevat joka tapauksessa myöntämään, ettei ratkaisevaa ole palvelujen tuottamistapa, vaan laatu ja kustannustehokkuus.
On harhaanjohtavaa pelotella yksityistämisellä, kun kysymys on todellisuudessa palvelujen ostamisesta tai ulkoistamisesta. Kunta kantaa aina viime kädessä vastuun palvelujen laadusta, saatavuudesta ja hinnasta riippumatta siitä, kuka ne tuottaa.
Kataisen sinnikkäästi puolustama tehokkuuden, laadun ja tuottajavastuun linja herätti äänestäjissä vastakaikua. Yli 21 prosentin ääniosuutta voi pitää torjuntavoittona kokoomukselle, jonka menestys sekä eduskuntavaaleissa ja viime aikojen mielipidekyselyissä ennakoi selvästi heikompia lukemia.
Jos Katainen selviytyi tulikasteestaan hyvin, helpotuksesta kelpaa huokaista myös keskustan puheenjohtajan Matti Vanhasen. Varovaisen ponnettomasta vaalikampanjasta ja pääministerin vaalitenttiesteistä huolimatta keskusta säilytti asemansa Suomen kuntien todellisena vallanpitäjänä.
Kokonaisuutena ottaen puolueiden kannatuksen siirtymät jäivät suhteellisen vähäisiksi. Vihreille tosin kävi niin kuin usein aiemminkin; gallupsuosio ei kantanut uurnille asti. Vasemmistoliitto puolestaan onnistui patoamaan puoluetta uhanneen kannatuskadon.
Kunnallisvaalien valtakunnallinen äänestysprosentti 58,6 on hieman vuoden 2000 lukemaa parempi, mutta edelleen luvattoman heikko. Näin alhaisen osallistumistason demokratioita joutuu EU:ssa hakemaan Iberian niemimaalta asti.
