Pääkirjoitukset

Toimittaja Kai Aulion maailman ympäristöpäivän aliokirjoitus: Ryöstökalastus köyhdyttää maailman meriä

TS/Arto Takala<br />Maailman ympäristöpäivää vietetään tänään 5. kesäkuuta. YK:n yleiskokouksen vuonna 1972 perustama teemapäivä kiinnittää tänä vuonna huomiota meriin ja valtameriin.
TS/Arto Takala
Maailman ympäristöpäivää vietetään tänään 5. kesäkuuta. YK:n yleiskokouksen vuonna 1972 perustama teemapäivä kiinnittää tänä vuonna huomiota meriin ja valtameriin.

Kala on ollut ikimuistoisista ajoista ihmiskunnan tärkeimpiä eläinperäisten valkuaisaineiden lähteitä, jonka merkitys on aivan ratkaiseva varsinkin monien kehitysmaiden asukkaille. Kalan kulutus onkin lisääntynyt rajusti, osin suoraan väestönkasvun mutta myös kulutustottumuksien muutosten myötä.

YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) tuoreen State of World Fisheries and Aquaculture( Maailman kalastus ja vesiviljely ) -raportin mukaan ihmiskunnan ravinnokseen käyttämän kalan määrä kaksinkertaistui vuoden 1976 50 miljoonasta tonnista vuoden 1990 95,5 miljoonaan tonniin. Näiden kulutuslukujen lisäksi ihmiskunta ottaa meristä kalaa muiden lihantuotanto- ja turkiseläinten rehuksi noin 30 miljoonaa tonnia vuodessa. FAO-raportin mukaan tätä nykyä ainakin miljardi ihmistä saa valtaosan valkuaistarpeestaan kalaravinnosta, joten jatkuva merten tuotantokyky on elinehto väestön terveelle kehitykselle.

Jatkuvasti kasvavaan kysyntään on vastattu lisäämällä kalastusalusten määrää ja pyydysten kokoa. Suurten, ns. teolliseen pyyntiin ja kalan jalostukseen jo merellä kykenevien pyyntialusten määrä nousi vuosien 1970 ja 1990 välillä 585 000 laivasta nykyiseen noin 1,2 miljoonaan merillä seilaavaan tuotantolaitokseen. Valtaosa tästä pyyntikapasiteetin lisäyksestä toteutettiin rikkaiden teollisuusmaiden omille kalastajilleen myöntämillä valtiollisilla avustuksilla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Pyyntitehon nopea kasvattaminen johti samalla ensi kerran historiassa tilanteeseen, jossa ihminen pystyy karsimaan merten kalavaroja paikallisten kantojen tai jopa lajien tuhoutumisen partaalle.

Tuttu turska jo tosi ahdingossa

Viime aikoina otsikoissa ollut ryöstökalastuksen kaikille teoriassa tuttu, mutta vain harvoille käytännön herkkupöydistä tuttu, esimerkki ovat kaviaaria tuottavat Kaspianmeren sampilajit, joita uhkaa lähivuosikymmeninä jopa sukupuuttoon kuoleminen. Ongelman tunnustavat sekä luontoväki että valtioiden viranomaiset, mutta jo tehtyjen pyyntirajoitusten ja -suositusten valvonta on olematonta. Siksi jopa 30 vuotta sukukypsyysikään vaativa sampi ja sen myötä kaviaari saattavat kadota lopullisesti.

Yksi vakavimmin ryöstökalastetuista lajeista on pohjoisella Atlantilla - sekä Pohjanmerellä että Newfoundlandin edustalla - tehokkaimmilla välineillä pyydettävä turska, jonka kannat ovat uusimpien arvioiden mukaan kutistuneet peräti 70 prosenttia kolmessa vuosikymmenessä.

1970-luvun alussa turskasaaliit nousivat 3,1 miljoonaan tonniin, mutta vuoden 2000 pyyntimäärä jäi tehostuneesta pyynnistä ja huolimatta 0,95 miljoonaan tonniin. Meitä lähimmällä turskan pääpyyntialueella Pohjanmerellä turskasaaliit ovat tätä nykyä enää neljäsosa määrästä, joka saatiin 15 vuotta sitten.

Noin puolet maailman turskasaaliista kalastetaan pohjoisella Barentsinmerellä, jonka kalakannat ovat tähän asti kestäneet jatkuvasti tehostuneen pyynnin, mutta asiantuntijoiden mukaan samanlainen kalakantojen - ja samalla saaliiden - romahdus on nähtävissä kuin Pohjanmerellä ja Pohjois-Amerikan itärannikolla, mikäli pyyntiä ei aleta rajoittaa.

Itämerellä vakavimmin kalastuksella vaarannettavia ovat lohen alkuperäiset luonnonkannat, joiden häviäminen estetään kansainvälisillä, kaikkien rantavaltioiden hyväksymillä vuosittaisilla pyyntikiintiöillä.

Valaat eivät vie kalastajien saaliita

Valtamerien taloudellisesti tärkeimpien kalakantojen viimeisten vuosikymmenien romahduksesta on usein syytetty merien luontaisia kalastajia eli valaita. Viimeksi Norja päätti pari viikkoa sitten kolminkertaistaa lahtivalaiden pyynnin vastoin kansainvälisiä sopimuksia ja suosituksia. 1 800 valaan pyyntiä norjalaiset puolustavat sanomalla suurten merinisäkkäiden aiheuttavan kalastajille ahdinkoa romuttamalla kalakantoja. Ympäristöjärjestöt tai biologitutkijat eivät tällaista kilpailutilannetta tunnusta, ja uunituore kanadalaistutkimus tukee tätä näkemystä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tosin merinisäkkäiden ravinnokseen käyttämät kalamäärät ovat ihmisen pyytämiin saaliisiin verrattuina valtavia. Brittiläisen Kolumbian yliopiston meribiologin Kristin Kaschnerin mukaan valaat ja muut merinisäkkäät syövät vuosittain kalaa peräti 800 miljoonaa tonnia, mikä on 10 kertaa enemmän kuin ihmisen harjoittamassa ammattimaisessa kalastuselinkeinossa pyydetään. Mutta ihmiset ja valaat hankkivat kalansa tyystin eri alueilta, Kaschner osoitti vast'ikään kehitetyllä mallillaan.

Kanadalaistutkimus selvitti kala- ja valaskantojen suhteita jakamalla maapallon merialueet kaikkiaan 180 000 suorakulmaiseen tarkastelulohkoon, joiden eläinkantojen suhteita verrattiin käytettävissä olevilla saalis- ja kartoitustiedoilla. Tarkastelu oli perusteellisin tästä aiheesta koskaan tehty analyysi, sillä Kaschnerin seurantaan otettiin tiedot 115 eri puolilla maailman meriä elävän nisäkkään suosimista elinpaikoista.

Kaschenerin mukaan 99 prosenttia merien suurikokoisten nisäkkäiden syömästä kalasta otetaan alueilta, joilla ei ole ihmisen taloudelle merkittävää kalastusta. Vastaavasti 80 prosenttia ammattikalastuksen saaliista pyydetään alueilta, joilla ei ole merkittäviä merinisäkkäiden populaatioita.

Lähes puolta merten kalavaroista riistetään

Uusimman ja alan luotettavimman lähteen, FAO-raportin mukaan lähes joka toiseen (47 prosenttiin lajeista) kaikista ihmisen taloudelle tärkeistä kalalajeista kohdistuu saalistuspaine, jonka ylittäminen aiheuttaisi merten tärkeimpien luonnonvarojen romahduksen.

Ryöstöpyynnistä, jonka seurauksena kalakannat ovat jo heikentyneet ja uhkaavat taantua vähintään vuosikymmeniksi, kärsii 28 prosenttia taloudellisesti tärkeistä kalakannoista. Näiden kalojen määrät ovat jo alamäessä, joka syvenee nopeasti, mikäli kalastusmääriä ei vähennetä ja tiettyjen lajien ja kalastusalueiden suojelua ei toteuteta viipymättä. Neljäsosa ihmistä ravintolähteenä kiinnostavista kalakannoista on edelleen niin hyvässä kunnossa, että kalastusta voidaan jatkaa nykytasolla tai jopa harkitusti lisätä, FAO-raportti toteaa.

Merten luonnonvaroja riistävää pyyntiä harjoitetaan kaikilla valtamerillä. Uusimman yhteenvedon mukaan sekä EU-alueen että Yhdysvaltain merialueiden kalakannoista 30 prosenttia kärsii pyynnistä, jonka tehokkuus ylittää kalalajien luontaisen lisääntymispotentiaalin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Suurimmat kalat katoavat meristä

Liian suurten määrien lisäksi ryöstökalastuksen toinen haitallinen seuraus on valikoiva, vain suurimpiin yksilöihin kohdistuva pyynti. Kanadalaistutkija Ransom Myersin mukaan valtamerien suurikokoisten petokalojen määrä on pudonnut yli 90 prosentilla ns. teollisen kalastuselinkeinon yleistymisen myötä.

Isokokoisten ja vahvimpien yksilöiden poistaminen heikentää koko paikallisen populaation lisääntymistehoa, mutta lisäksi valikoivalla pyynnillä on suuri vaikutus koko eliöyhteisön rakenteeseen. Jos ravintoverkkojen huipulla olevat pedot poistetaan, näiden normaaliin ruokavalioon kuuluvat pienempiä kaloja sekä planktonia syövät lajit tulevat "luonnottoman yleisiksi". Tämä puolestaan johtaa tiettyjen ravintokohteiden vähenemiseen ja tämän seurauksena koko yhteisön kasvun ja tuottokyvyn taantumiseen.

Viidesosa saaliista menee täysin hukkaan

Mahdollisimman suureen pyyntitehoon kehitetyt kalastusvälineet kuten troolit ottavat saaliikseen valikoimatta kaiken reitilleen joutuneen eläimistön. Kalastuslaivastot nostavat vedestä paljon sellaisiakin otuksia, joita ei yritetty tai edes haluttu pyytää. Tämä ns. sivusaalis heitetään takaisin mereen, mutta valtaosa ei-halutuista otuksista on kuollut tai vahingoittunut kohtalokkaasti jo troolin aiheuttamassa valtavassa paineessa, joten nämä kalat ja muut merenelävät menehtyvät.

Uusimman FAO-arvion mukaan maailman merillä kalastavien laivastojen pyytämästä saaliista noin viidesosa - eli 20 miljoonaa tonnia vuodessa - on ei-toivottua ja nopeasti hylättävää lajistoa.

Kalaston huvetessa myös linnut kärsivät

Maailman merien biologisten rikkauksien ryöstö vaikuttaa paitsi itse saalistuskohteeseen myös koko meriekosysteemin rakenteeseen. Yksi dramaattisimmista suuria yhteisöjä järkyttäneistä esimerkeistä on Tyynellä valtamerellä Perun rannikon edustalla harjoitettava anjoviksen pyynti. Anjovis on ollut vuosikymmeniä maailman kalastuselinkeinon tärkein pyyntikohde. Vuosi vuodelta tehostunut teollinen pyynti on romuttanut anjoviskantoja rajusti, ja tämän muutoksen seurauksena myös kalaa ravinnokseen käyttävä merilintukanta on kärsinyt vakavia tappioita.

Kalifornian yliopiston tutkijoiden kehittämässä mallissa on selvitetty merialueen luontaisten muutosten kuten veden lämpötilan ja tuulisuuden muutosten ja toisaalta ihmistoiminnan vaikutusten osuudet meren kala- ja lintukantoihin. Perun rannikon kalakannat voimistuivat nopeasti viime vuosisadan alussa merivirtojen muutosten tuotua aikaisempaa enemmän ravinteitä näille vesille.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ravinteisuuden muutokset heijastuivat välittömästi lintukannoissa, kun meren kalavarat vahvistuivat ja takasivat loppumattoman ravinnonlähteen muun muassa merimetsoille, suulille ja pingviineille. Miljoonien lintujen yhteisöistä tuli sittemmin Perun kansantalouden tukipylväs, kun maa myi ennen kemianteollisuuden kehittämiä valmisteiden läpimurtoa kuivan ilmaston saarille kertyneitä valtavia guano- eli linnunlantavarastojaan maatilatalouden lannoitteiksi kaikkialle maailmaan.

Mutta muutaman viime vuosikymmenen aikana teollinen anjoviksen kalastus on riistäytynyt luonnon kestokykyä rajummaksi. Lisääntyneen pyynnin romuttaman anjoviskannan mukana myös alueen merilintuyhdyskunnat romahtivat noin 20 miljoonan yksilön huipputasolta noin viiteen miljoonaan lintuun. Monilla rannikon lintusaarilla ei elä enää yhtään lintua.

Ongelmat tunnetaan, mutta ei vielä tunnusteta

Ryöstöpyyntiin ja kalakantojen heikkenemiseen pitäisi olla käytössä jo tunnetut lääkkeet, sillä 192 valtion edustajat sopivat elokuussa 2020 yhteisestä ohjelmasta merien luonnonvarojen turvaamisessa. Tavoitteena on saattaa kalastus ekologisesti kestävälle pohjalle kuluvan vuosikymmenen aikana, ja vuoteen 2012 mennessä rannikkovaltioiden tulee vahvistaa riittävä määrä mereisiä suojelualueita.

Kiireisin tavoite on kuitenkin liian suureksi kasvaneen kalastuslaivaston karsiminen, jossa esimerkiksi Euroopan unioni käyttää miljoonia euroja jopa moderneimpien alusten romutuskorvauksiin. Tällainen toiminta on valtioille hankalaa paitsi suurten kustannusten myös esimerkiksi kalastajien lisääntyvän työttömyyden takia.

Maailmanlaajuisesti hyväksyttyyn yhtenäiseen säätelyyn ei varmasti päästä vielä vuosikausiin, jos milloinkaan.

Kirjoittaja on Turun Sanomien ympäristötoimittaja.

KAI AULIO

TS/Jonny Holmen<br />Toimittaja Kai Aulio
TS/Jonny Holmen
Toimittaja Kai Aulio