Pääkirjoitus

Toinen pääkirjoitus: Tervettä järkeä kalan syöntiin

Elintarvike- ja terveysviranomaiset ovat taas kerran julkaisseet suosituksensa luonnonvaraisten kalojen syöntirajoituksista. Ja jälleen kerran kalaruokien ystävät kysyvät hämmentyneenä, kumpi on terveellisempää syödä vai olla syömättä.

Kala on ravintoketjun lenkki, johon luontoympäristön kemialliset epäpuhtaudet harmillisesti kasautuvat. Vaikka Suomi on satsannut paljon sekä sisä- että ulkovesien suojelemiseen, erilaiset epäorgaaniset jäämät näyttävät lisääntyvän molemmissa kaiken aikaa.

Uusimpien tutkimusten mukaan Itämeren lohessa ja isoissa silakoissa saattaa olla niin paljon dioksiineja ja PCB-yhdisteitä, ettei niitä pitäisi syödä useammin kuin 1 - 2 kertaa kuukaudessa. Sama rajoitussuositus on annettu sisävesien petokaloista ja merihauesta. Niistä on löydetty riskimääriä metyylielohopeaa.

Etenkin lasten, nuorten, raskaana olevien ja hedelmällisyysikäikäisten tulisi ottaa huomioon riskikalojen syöntirajoitukset. Toisaalta jäämävaaraa voi vähentää esimerkiksi nylkemällä kala, jolloin sen rasvaan kerääntyneistä myrkyistä poistuu jopa kolmannes.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Suosituksia antavien viranomaisten tarkoitus on epäilemättä vilpitön. Käytännössä valistus voi kuitenkin saada aikaan enemmän pahaa kuin hyvää. Näin käy, jos kuluttajat alkavat siirtyä monipuolisesti terveelliseksi tiedetystä kalasta lihaan tai muihin ravinto-opillisesti vähemmän terveellisiin vaihtoehtoihin.

Toivottavasti kuluttajat osaavat suhtautua syöntisuosituksiin terveellä talonpoikasjärjellä. Jäämäpitoisuuksien riskit on määritelty niin tiukkojen raja-arvojen mukaan, ettei normaalimääriä eri kalalajeja syövien tarvitse olla huolissaan. Sitä paitsi aika harvoin kenenkään lautaselle taitaa uida yli 17 senttimetriä pitkä silakka.

Hyvä on muistaa sekin, etteivät rajoitukset koske kasvatettuja, eikä rehuilla ruokittuja kaloja kuten kirjolohta ja Norjan lohta, jotka ovat kala-aterioiden perussuosikkeja ainakin lounaisessa Suomessa.