Pääkirjoitus

Persson on nostanut Ruotsin
USA-suhteet uudelle tasolle

LK/REUTERS<br />Ruotsin pääministeri Göran Persson (vas.) vieraili jo toistamiseen presidentti George W. Bushin luona Valkoisessa talossa.
LK/REUTERS
Ruotsin pääministeri Göran Persson (vas.) vieraili jo toistamiseen presidentti George W. Bushin luona Valkoisessa talossa.

Samaan aikaan kun Suomessa syvennyttiin keskustelemaan siitä, onko presidentti Tarja Halonen paneutunut riittävästi hoitamaan Suomen suhteita Yhdysvaltoihin, pistäytyi naapurimaa Ruotsin pääministeri Göran Persson jo kolmannen kerran Valkoisessa talossa. Tähän ei aiemmin ole yltänyt yksikään Ruotsin pääministeri. Kerran Persson oli presidentti Bill Clintonin vieraana ja kaksi kertaa hänet on kutsunut George W. Bush. Halonen on ollut Bushin vieraana kerran.

Perssonin kaudella Ruotsi on ryhtynyt tosissaan lämmittämään suhteitaan maailman ainoaan supervaltaan. Töitä onkin ollut tehtävä hartiavoimin, sillä pääministeri Olof Palmen aikana 1970-luvulla Ruotsin ja Yhdysvaltain suhteet pääsivät hyytymään pahasti Ruotsin otettua Vietnamin sodan aikana roolin jonkinlaisena maailman omanatuntona. Vasta 1990-luvulla suhteet ovat merkittävästi parantuneet.

Normaalille tasolle ruotsalaiset katsovat Yhdysvaltain-suhteidensa asettuneen vasta joulukuussa 2001, kun Persson tapasi ensimmäisen kerran Bushin Valkoisessa talossa. Tapaamista edelsi Bushin Perssonille lähettämä henkilökohtainen kirje, jossa Bush kiitti lämpimästi Perssonia siitä, että tämä oli niin monta kertaa ilmaissut osanottonsa syyskuun terrori-iskujen vuoksi. Perssonin osoittama myötätunto nosti hänet ilmeisestikin erityiseen asemaan Bushin silmissä. Sama tapahtui Bushin ja presidentti Vladimir Putinin välillä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Perssonin keskiviikkoisen vierailun alla Ruotsin valtalehti Dagens Nyheter opasti pääministeriä mieluumminkin kuuntelemaan kuin puhumaan. Tämä ei estänyt kuitenkaan Perssonia vaatimasta tiukasti Bushilta Guantanamossa Yhdysvaltain vankina olevan Ruotsin kansalaisen vapauttamista tai asettamista syytteeseen. Persson on myös kritisoinut aiemmin jyrkästi Yhdysvaltain itsekästä Irakin-politiikkaa, joka jättää YK:n sivustakatsojaksi.

Persson on osoittanut, että Yhdysvaltain-suhteiden hoito ei edellytä vaikenemista epäkohdista. Niistä voi puhua silloin, kun tarvetta on. Vierailun jälkeen Persson saattoi kertoa, että entistä parempi ilmapiiri on muodostumassa Ruotsin ja Yhdysvaltain välille. Ilmapiiriä ei varmasti huonontanut Perssonin arvio Bushista älykkäänä, hyvin valmistautuneena ja tarkkana keskustelukumppanina.

Suomalaisten ei välttämättä tarvitse verrata omia USA-suhteitaan Ruotsin aktiiviseen Yhdysvaltain-politiikkaan. Suomi, toisin kuin Ruotsi, hoiti suhteensa Yhdysvaltoihin hyvin myös kylmän sodan kaudella. Niinpä Ruotsilla on nyt kova tarve päästä eroon Palmen politiikan tuomista rasitteista ja vakuuttaa, että Ruotsi on nykyisin jotakin aivan muuta kuin 1970-luvulla.

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö myös suomalaisten poliittisten päättäjien pitäisi huolehtia jatkuvasti henkilökohtaisista suhteistaan amerikkalaispoliitikkoihin ja luoda uusia kontakteja. Vaikka teknologia tarjoaakin hyvät mahdollisuudet yhteydenpitoon, henkilökohtaisia suhteita se ei korvaa.