Pääkirjoitus

Rantaradan kunnostuksesta
tulossa ikuisuusprojekti

TS/Marttiina Sairanen<br />Rantarata on edelleen liian heikkokuntoinen nopeille junille.
TS/Marttiina Sairanen
Rantarata on edelleen liian heikkokuntoinen nopeille junille.

VR:n kaavailut asettavat Turun seudun liikenneyhteyksien kehittämisprojektit yhä kummallisempaan valoon. Satoja miljoonia euroja maksaneen peruskorjauksen jälkeen rantarata on yhä kelvoton, ja sen takia Pendolino-vuoroja aiotaan karsia rajusti.

Vuoden 2006 aikataulusuunnittelun yhteydessä VR on radan heikon kunnon takia joutunut pohtimaan nykyisten neljän-viiden päivittäisen Pendolino-vuoron rajoittamista yhteen. Päätöksiä ei toki vielä ole tehty, ja huoltovarikon sijainti Turussa varmistanee, ettei italialaisjunien liikennöinti radalla kokonaan lopahda.

Tilannetta ei voi kuin hämmästellä. Mihin ovat kadonneet rantaradan peruskorjaukseen ja sähköistykseen käytetyt 340 miljoonaa euroa, kaksi miljardia entistä markkaa? Eikö näillä rahoilla saatu rataa sellaiseen kuntoon, että se vastaisi nykyliikenteen tarpeita vajaa kymmenen vuotta peruskorjauksen valmistumisen jälkeen? Vuonna 1995 järjestetyissä juhlissa peruskorjattua rataa luonnehdittiin valtakunnan nykyaikaisimmaksi.

Ihmettelyä herättää myös VR:n Pendolino-strategia. Nämä nopeat junat tuotiin ensin Turun-Helsingin radalle. Tarkoituksena oli saada matka-aika noin puoleentoista tuntiin. Ilmeisesti VR:ssä uskottiin tavoitteen saavutettavuuteen ja radan riittävään kuntoon.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Käytännössä Pendolinojen matka-aika on edelleen sama kuin Intercity2-junien. Kalliimmille lipunhinnoille ei ole matkustajan kannalta mitään perusteluja, sillä varustetasoltaan ja väljyydeltään Intercity2-juna on jopa parempi. Vasta yhdeksän vuotta rantaradan Pendolino-liikennöinnin aloittamisen jälkeen VR:ssä on havaittu, että junilla ei voi ajaa riittävän nopeasti.

Rantaradan ikuiselta näyttävä peruskorjaustarve nostaa väkisinkin uudelleen esiin Espoo-Lohja-Salo eli Elsa-oikoradan, jonka hylkääminen 1970-luvun puolivälissä oli liikennepolitiikan pahimpia virheratkaisuja. Koska nykyinen rata ei näytä millään rahalla tulevan kuntoon, olisi Elsa otettava suunnittelupöydälle, kuten maaherra Rauno Saari alkuvuodesta ehdotti.

Tietenkin nykyinen rata on tulevaisuuden ratkaisuja odotettaessa pidettävä sellaisessa kunnossa, ettei Turun seutu jää mottiin. Vaihtoehtona oikoradalle olisi toisen kiskoparin rakentaminen vähintään Turku-Salo -välille, mutta sekin olisi kallista eikä poistaisi kaikkia nopean liikenteen tulppia.

Elsa kaatui Länsi-Uudenmaan alueiden ja pääkaupunkiseudun nurkkakuntaiseen vastustukseen. Tällaiset syyt eivät ole hyväksyttäviä, varsinkaan nyt, kun valtakunnan tasapainoinen kehittäminen on ainakin juhlapuheissa entistä tärkeämpi tavoite.

Liikenneyhteyksien turvaaminen on alueen kansanedustajien, Varsinais-Suomen liiton ja muiden paikallisten organisaatioiden tärkeimpiä tehtäviä. Hoidosta ei voida antaa korkeaa arvosanaa, sillä mitään ei ole saatu aikaan ilman vuosikymmenien vääntöä. Pahinta on, että omatkin rivit rakoilevat eikä yhtenäistä näkemystä ole.