Pääkirjoitus

Kai Torven aliokirjoitus: EU:n liittovaltiokehitys ei miellytä suomalaisia

TS/
TS/

Euroopan unionin perussopimuksia ollaan parhaillaan uusimassa. Nykyinen puheenjohtajamaa Irlanti on asettanut tavoitteeksi saada uuden perustuslaillisen sopimuksen hyväksytyksi puheenjohtajuuskautensa aikana eli ensi kesäkuun loppuun mennessä.

Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva on juuri julkistetussa asennetutkimuksessaan "Turvassa EU:ssa - kaukana kavala maailma" selvittänyt suomalaisten näkemyksiä muun muassa siitä, mihin suuntaan unionia olisi perussopimuksia uusittaessa kehitettävä.

Suomalaisten valtaosa toivoo ennen kaikkea, että EU:n rakenne ja toiminta olisi yksinkertaista ja selkeää. Tämä vaatimus sai eniten kannatusta esitetystä 20 perustuslaillista sopimusta koskevasta väittämästä, siihen yhtyy yhdeksän kymmenestä vastaajasta (ks. oheinen kuvio).

EU:n toiminnan avoimuuden lisääminen on lähes yhtä suosittu vaatimus kuin yksinkertaisuus, lähes 90 prosenttia vaatii sitä. Selkeyttä halutaan myös unionin ja kansallisten hallitusten toimivaltarajoihin, tällaista määrittelyä toivoo yli 80 prosenttia vastaajista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Yksi osoitus avoimuuden ja selkeyden puutteesta unionin toiminnassa on, että kansalaiset eivät koe saavansa perussopimusten uudistamisprosessista riittävästi tietoa. Vain vajaa kolmannes arvioi, että luotettavaa tietoa on riittävästi saatavilla, useampi kuin kaksi viidestä on eri mieltä.

EU-asioista yleensä saatavaan tietoon ollaan selvästi tyytyväisempiä, yli 40 prosenttia arvioi sen riittäväksi, vaikka tämäkin osuus on laskenut kahden vuoden takaisesta oltuaan tuolloin lähes 50 prosenttia.

Europarlamentti tunnetaan huonosti

Toinen asia, johon suomalaiset haluaisivat EU:n toiminnassa muutosta on europarlamentin asema. Kolme viidestä haluaisi, että komissiosta tehtäisiin parlamentin luottamusta nauttiva hallitus, ja lähes yhtä usea haluaisi komission puheenjohtajan valittavaksi vaalilla parlamentissa. Tavoitteena olisi siis selkeä parlamentaarinen järjestelmä, johon kotimaan politiikassakin on totuttu.

Europarlamentin asemasta unionin lainsäädäntöprosessissa ollaan epätietoisempia. Useampi kuin kaksi viidestä haluaisi antaa lainsäädäntövallan parlamentille, mutta lähes yhtä moni ei osaa ottaa asiaan kantaa.

Parlamentin aseman vahvistamishalut tuntuvat jossakin määrin yllättäviltä sitä taustaa vasten, etteivät suomalaiset katso tuntevansa tämän elimen toimintaa eivätkä erityisesti arvosta sitä.

Tutkimuksessa esitettyyn erillisväittämään "Minulla ei ole minkäänlaista kuvaa siitä, mitä maamme edustajat europarlamentissa ovat tehneet tai ylipäätään aikovat tehdä" yhtyi 58 prosenttia kansalaisista. Toisessa kohdassa vain 39 prosenttia arvioi, että europarlamenttivaalien poliittinen merkitys kasvaisi tulevaisuudessa, ja tämä osuus on laskenut kymmenellä prosenttiyksiköllä syksystä 1996, jolloin asiaa kysyttiin ensimmäisen kerran.

Monet suomalaiset myös vähättelevät parlamentin roolia unionin päätöksentekoprosessissa, runsas kolmannes pitää sitä vain keskustelukerhona ja toisaalta lähes kaksi viidestä ei osaa lausua mielipidettään tästä asiasta.

Parlamentin huonoa tuntemusta kuvastaa sekin, että mielipiteet parlamentin roolista eivät ole juurikaan muuttuneet kahdeksan vuoden takaisesta, vaikka tällä välin parlamentin asemaa on vahvistettu sekä Amsterdamin että Nizzan sopimuksissa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tieto tästä ei näytä saavuttaneen kansalaisia. Ehkä tässäkin ongelmana on EU:n puutteellinen avoimuus, tai sitten kansalaiset eivät yksinkertaisesti välitä ottaa asioista selvää.

Kiinnostus EU-asioihin onkin vähentynyt jäsenyysneuvottelujen ajoista. Nyt vain joka kymmenes ilmoittaa seuraavansa aktiivisesti EU-jäsenyyteemme liittyviä asioita, kun jäsenyyshakemuksen jättämisen aikaan keväällä 1992 näin sanoi joka kolmas.

Muilta osin suomalaiset eivät juurikaan toivo muutoksia EU:n nykyiseen rakenteeseen ja toimintaan. Selvimmin torjutaan unionin kehittäminen liittovaltioksi, vain noin joka kymmenes kannattaa sitä kahden kolmanneksen vastustaessa. Vahvaa presidenttiä - selvästi federalistista instituutiota - kannattaa vain hieman useampi.

Nykymuotoisen EU:n säilyttämishalut tulevat selvimmin esiin, kun kysymykset liittyvät suoraan joidenkin tämänhetkisten instituutioiden tai toimintatapojen ylläpitämiseen.

Jokaisen jäsenmaan oikeuden omaan komissaariin haluaa säilyttää 86 prosenttia ja kaikkien jäsenmaiden kesken kiertävän puheenjohtajuuden 80 prosenttia vastaajista. Mahdollisimman löyhänä yhteenliittymänä unionin haluaisi pitää kolme viidestä.

Neljännes haluaa luopua eurosta

Nykyisenkaltaisen EU:n kannatusta kuvastaa myös se, etteivät kansalaiset halua purkaa EU:n olemassa olevia rakenteita. Eurosta luopumista toivoo vain neljännes ja toisaalta runsas kaksi kolmannesta haluaisi kaikkien EU:n maiden liittyvän euroalueeseen.

Perussopimusten uudistamiseen liittyy tietysti kysymys siitä, mitkä politiikkalohkot kuuluvat unionin, mitkä kansallisten hallitusten toimivaltaan. Suomalaiset olisivat halukkaimpia siirtämään ulko- ja sosiaalipolitiikan unionin hoidettavaksi, mutta näissäkin yhteisen politiikan kannattajia on vain niukasti enemmän kuin vastustajia.

Yhteinen puolustus jakaa vastaajat kahteen yhtä suureen leiriin, kun taas verotuksen siirtämistä EU:ssa enemmistöpäätöksin tehtäväksi vastustaa runsas puolet.

Suomalaiset eivät pääsääntöisesti siis halua kehittää EU:ta nykyistä olennaisesti tiiviimmäksi yhteenliittymäksi, eivätkä ainakaan liittovaltioksi. Tämän kanssa jonkinlaisessa ristiriidassa on kuitenkin se, että ylikansallisen europarlamentin asemaa haluttaisiin vahvistaa. Toisaalta lopullisen päätösvallan haluaisi pitää kansallisilla hallituksilla kaksi kolmesta. Suomalaiset eivät siis näytä osaavan päättää, pitäisikö unionia kehittää hallitustenvälisenä liittona vai painottaa yhteisöllisyyttä, päätöksentekoa ylikansallisissa elimissä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että suomalaiset suhtautuvat EU:n rakenteen ja toiminnan kehittämiseen varsin konservatiivisesti. Kovin suuria muutoksia ei haluta. Onko kyseessä tyytyväisyys nykytilaan vai muutoksen pelko?

Eräät tutkimuksen muut osat puhuvat sen puolesta, että suomalaiset olisivat kotoutuneet unionin jäsenyyteen, ja se koettaisiin omaksi toisella tavalla kuin jäsenyyden alkuaikoina. Esimerkiksi vaatimus Suomen eroamisesta EU:sta sai nyt vähemmän kannatusta kuin kertaakaan aikaisemmin Evan jäsenyyden kestäessä vuosittain tekemissä mittauksissa. Euroopan unioni ei ehkä ole suomalaisille onnela, mutta se hyväksytään laajasti myönteiseksi elämisen kehikoksi.

Kirjoittaja toimii tutkimusasiamiehenä Elinkeinoelämän valtuuskunnassa Evassa, jossa hän vastaa asennetutkimuksista.

KAI TORVI