Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni: Haasteita riittää, tekijät häipyvät

ARI VALJAKKA

Viikon kuluttua Euroopan unioni on laajentunut 15 maan yhteenliittymästä 25 maan organisaatioksi, jolla on valtavat haasteet hoidettavanaan. Liiankin suuret rakennukselle, jonka entisetkin nurkat horjuvat samaan aikaan kun taloa laajennetaan radikaalilla tavalla.

Ainakin lyhyellä ajanjaksolla laajentuva unioni heikkenee entisestään talousyksikkönä. Tunnuslukuja tarkastellessa näkee, miten syvältä uudet jäsenmaat kiipeävät mukaan EU-veneeseen. Vanhat jäsenmaat saavat luvan kiskoa uusia tulijoita yli laidan kuivattelemaan sosialismin turmelemia varusteita.

Uudet maat otetaan mukaan "tasavertaisina" kumppaneina, vaikka niistä tehdäänkin kaksinaamaisesti toisen luokan matkustajia rakentamalla portteja, kuten työvoiman vapaan liikkuvuuden estäminen määräajaksi.

Uudet mukaantulijat sekoittavat puolestaan vanhojen jäsenmaiden sisäisiä rakenteita hyväksikäyttäen porsaanreikiä ja omia vero- ym. ratkaisujaan, esimerkkinä Viron ja Suomen suhteet.

EU:n väärin ajoitettu laajeneminen ja eri maissa elinkeinoelämälle säädetyt erilaiset toimintaedellytykset synnyttävät itserakennetun Kiina-ilmiön Euroopan sisälle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan, kun tuotanto ja työ hakevat vanhan mantereen sisältä oman maan oloja edullisemmat maisemat. Eniten tästä kärsivät korkean sosiaaliturvan ja verotuksen Pohjoismaat, joiden pienet kansantaloudet ovat haavoittuvimpia osia kokonaisketjussa.

Poliittisella rintamalla maailman tilanne on vielä enemmän sekaisin. Yhdysvallat on Irakin loukussa, joka näyttää syvenevän päivä päivältä. Euroopan suhde tilanteeseen on hajallaan, ja Venäjän ja Kiinan mietteet ovat arvoituksellisia. Ainakin niitä helpottaa se, että kun Irak vie maailman mielenkiinnon, Moskova voi operoida rauhassa Tshetsheniassa ja Kiina kuristaa ihmisoikeuksia vaativia kansalaisiaan.

Kaiken kukkuraksi EU:n sisäinen mahtava missio, unionin uuden perustuslain läpivieminen, on suurissa vaikeuksissa. Dokumentti synnytettiin pihtisynnytyksellä vuonna 2000. Kolme vuorokautta Nizzan kokouksesta, jossa laajenemisesta sovittiin, päästiin sopimukseen siitä, mistä oli sovittu.

Nyt sopimus joutuu vielä kansanäänestykseen monessa maassa. Britannian äänestyksen odotettavissa oleva murskatuomio houkuttelee muidenkin maiden kansalaisia jyrkentämään omaa suhtautumistaan asiaan.

Ylläkuvattu riittänee osoittamaan millaisessa kriisissä Euroopan unioni on. Ongelmista selviäminen vaatii kaikkien jäsenmaiden ja ennen kaikkea organisaation johtoon palkatun parhaan asiantuntemuksen hellittämätöntä ponnistelua. Valitettavasti ulospäin nämä ponnistelut eivät näy ainakaan puolelle miljardille EU-kansalaiselle.

Itse asiassa näyttää siltä kuin asioista vastuussa oleva operatiivinen johto, Euroopan unionin komissio, pakenisi vastuutaan puuhastellen aivan muiden asioiden kuin päätehtävänsä parissa.

On syntynyt vaikutelma kuin Romano Prodin johdolla toimiva EU:n komissio olisi keskittynyt viimeisen vuoden ajan lähinnä komissaarien jatkopestien turvaamiseen. Prodi itse on aktivoitunut kotimaansa Italian sisäpolitiikassa.

Kreikan, Espanjan ja Ranskan komissaarit ovat jo jättäneet tehtävänsä ja Suomen komissaari Erkki Liikanen on saanut luvan ottaa vastaan uudet tehtävänsä Suomen Pankin johtajana heinäkuussa, neljä kuukautta ennen Brysselin toimikautensa päättymistä. Kiire on käsittämätön, kun varamiesjärjestelmällä olisi päästy tilanteen yli.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Joka tapauksessa neljäsosa komission jäsenistä on jäänyt ahteriin laivastaan ennen kuin määräaikaispesti on edes päättynyt.

Komissaareille valtavien ongelmien hoitaminen on varmaan turhauttavaa Brysselin byrokratian, monien ristipaineiden ja epämääräisen poliittisen tuen keskellä. Siitä huolimatta mikään muu organisaatio ei hyväksyisi työntekijöilleen mahdollisuutta hakea vuodenkin verran avoimesti uutta työpaikkaa samaan aikaan, kun vanhasta sopimuksesta viidesosa on jäljellä.

Moraalista krapulaa, jos komissaareilla sellaista on, lievittävät luonnollisesti edelleen juoksevat palkat ja eläkkeet vanhoistakin viroista.