AIMO MASSINEN
Vapaus kuuluu ihmisen perusoikeuksiin periaatteessa, mutta käytännössä me rakennamme ympärillemme vapaaehtoisesti henkisiä häkkejä koko ajan lisää. Meitä holhotaan ja vangitaan jopa puolelta.
Kaikki alkaa olla enemmän tai vähemmän kiellettyä. Jos toimintaamme ei rajoiteta lailla ja asetuksilla, sitä tekee lähiympäristömme holhoavilla asenteilla.
Vuosikymmeniä sitten lähinnä vasemmistolaista maailmankuvaa haukuttiin holhousyhteiskunnaksi, mutta nykyään kieltojen ja rajoitusten virta vyöryy nimenomaan oikealta, arvokonservatismista.
Maailmalla esimerkkiä näyttää "vapaa" USA, jossa kansalaisvapauksia kontrolloidaan niin, että elämä alkaa käydä sietämättömäksi. Suomessa holhoavat asenteet kumpuavat varsinkin Pohjanmaalta.
Yhdysvalloissa erityisesti terrorismin ja kasvaneen rikollisuuden takia, siis turvallisuuden nimissä, viranomaiset esittävät mitä ihmeellisimpiä rajoituksia vapaaseen liikkumiseen. Ulkomaalaisilta aletaan kohta vaatia koko henkilöhistorian paljastamista, ennen kuin maahantulolupa heltiää.
Ihmisiä luokitellaan heidän ihonvärinsä tai etnisen taustansa perusteella riskiryhmiin, vähemmän tai enemmän vaarallisiin ihmisiin. Sama ilmiö leviää myös muihin maihin, meillekin. Kun pitäisi puuttua terrorismin ja vihanpidon syihin, niitä päinvastoin lietsotaan lisää talouden kuilujen kasvattamisella ja niin sanotulla ennaltaehkäisevällä sodankäynnillä.
Kun kansalaisvapauksia aletaan rajoittaa, siitä ei tule loppua. Enää ei edes rahalla saa vapautta. Rikkaankin on eristäydyttävä vahvojen muurien, vartijoiden ja valvontakameroiden suojaan.
Suomessakin nuorille suositellaan ulkonaliikkumiskieltoa iltayhdeksän jälkeen oikein kunnallisten valtuustopäätösten voimin. Vain diktatuureissa ja entisissä sosialistimaissa pystyttiin samanlaiseen "suojeluun". Milloin tulevat ilmiantajat: - Haa, teidän penskanne ovat vielä ulkona, minäpä kerron heti kunnan viranomaisille!
Jos lapsilla ei ole kotona heistä huolta pitäviä ja välittäviä vanhempia, voi olla parempikin, että he pysyvät sieltä poissa mahdollisimman paljon. Ei ole ainakaan kunnan tehtävä ryhtyä laatimaan asukkailleen yksityiskohtaisia elämäntapaohjeita - valvonnasta puhumattakaan.
Lasten ohjaaminen on ennen kaikkea perheiden oma asia, jota koulun kasvatustyö on tukemassa. Viranomaisia tarvitaan mukaan vasta kriisitilanteissa. Tosin silloinkin lasten vanhemmat ovat avainasemassa. Pyrkimykset lasten rikosoikeudellisen ikärajan laskemisestakin ovat tämän vastuun väistelyä.
Yhteiskunta pyrkii ohjaamaan heikkoa ihmistä kaikenlaisilla kielloilla. Ihmisen omaan vastuuntuntoon ja harkintaan jätetään yhä vähemmän tilaa.
Terveydelle vaarallinen tupakointi on tehty lähes mahdottomaksi useimmissa paikoissa. Tupakointi on tietenkin älytöntä, mutta eikö ihminen saa olla tyhmä ilman hirvittävää holhoustakin?
Alkoholia toisaalta vapautetaan ja toisaalta annostellaan. Jos joku haluaa humaltua vasta aamuyöllä, eikö se ole turvallisempaa tehdä ravintolassa kuin yksityisissä tiloissa?
Ihmisen perusvietti seksi pyritään kieltämään ainakin niin sanottuna maksullisena. Kuka sen kaupallisuuden määrittää ja kuka sitä valvoo?
Varsinkin lapsia pitää suojella pornolta ja seksiväkivallalta, mutta prostituutiota eivät viranomaiset pysty koskaan lopettamaan. Niin paljon ei maailmasta poliiseja löydy. Kielletty seksi menee vain viranomaisilta piiloon, jolloin toiminnan kielteiset sivuilmiöt korostuvat. Näin sanotaan käyneen Ruotsissakin.
Aivan uuden ulottuvuuden ihmisen holhoamiseen on tuonut uusi tekniikka. Me olemme kohta koko ajan viranomaisten televisioruudun suorassa lähetyksessä. Valvontakameroita on kaikkialla.
Vanhuksille pannaan laitoksissa valvontaranneke. Näin säästetään kuluja ja vältetään ihmisen kosketus. Meillä muilla on kännykkämme, joka koko ajan tarvittaessa rekisteröi, minkälaisia polkuja kuljemme.
Tuskin menee kovin monta vuosikymmentä, kun meillä jokaisella on ranteessa terveyskello, joka reaaliajassa mittaa elintoimintojemme kunnon ja laskee samalla todennäköisen, jäljellä olevan elinaikamme.
Millainen on sisäisen ahdistuksemme määrä ja mielenterveytemme tila sellaisessa yhteiskunnassa, josta George Orwell maalaili aikanaan välähdyksenomaisia kauhukuvia?
Mihin tämä maailma on oikein menossa, kun vapauden kaiho soi enää vankiloissa ja vanhassa Hiski Salomaan levyssä? Fundamentaalisten uskontojen kahlitsevat voimat hallitsevat yhä laajempia ihmismassoja. EU:n kasvava byrokratia on meidän kiusanamme.
Vain markkinavoimille, kansainväliselle pääomalle, näyttää olevan tie toistaiseksi auki taivasta myöten.
