"Yli kolme vuotta kestäneet taistelut Koreassa päättänyt aseleposopimus allekirjoitettiin Panmunjomissa maanantaina (27.7.) kello 3 Suomen aikaa. Jo muutamia tunteja ennen rintamilla vallitsi täydellinen hiljaisuus, vaikka virallinen 'tuli lakkaa' -komento annettiin vasta 12 tuntia allekirjoittamisen jälkeen. Vihollisuuksien lopettaminen oli ensimmäinen toimenpide kolmivaiheisesta aselevon toteutumisesta. Seuraava on sotavankien vaihto ja kotiuttaminen ja kolmas 90 päivän kuluessa alkava poliittinen konferenssi. Maanantaina allekirjoitettu sopimus on luonteeltaan yksinomaan sotilasasiakirja, joka takaa vihollisuuksien keskeyttämisen siksi, kunnes lopullinen ratkaisu poliittisessa konferenssissa saavutetaan."
Tämä Turun Sanomien pääjuttu 28.7. 1953 oli tavanomaista sodan päättymisen selvittelyä. Allekirjoitustilaisuudesta kerrottiin erikoinen yksityiskohta; hiljaisen tapahtuman rikkoi äkkiä pohjoiskorealaisten valtuuskunnasta kuulunut äänekäs nauru, mutta he eivät selittäneet hilpeyttään millään tavalla.
Aselevosta oli neuvoteltu runsaat kaksi vuotta. Sopimuksen allekirjoittivat YK:n joukkojen komentaja kenraali Mark Clark , Pohjois-Korean marsalkka Kim Il Sung ja kiinalaisten joukkojen komentaja marsalkka Peng Teh-huai .
Sotahistorioitsijat, kuten Tauno Kuosa , ovat luonnehtineet sotaa suursodaksi niin käytettyjen joukkojen kuin sotamateriaalinkin perusteella.
Taistelu oli ollut kovaa heinäkuun jälkipuolelle saakka, sillä kommunistit olivat käynnistäneet suurhyökkäyksen ja onnistuneetkin työntämään rintamalinjaa edukseen kymmenkunta kilometriä.
Ihmistappiot olivat hirvittävät, sillä Kiinan ja Pohjois-Korean kaatuneet lasketaan jopa 1,3 miljoonaksi ja YK:n menetykset haavoittuneineen yli 400 000 mieheksi. Eräs tilasto kertoo, että sodan tappiot kuolleina ja haavoittuneina olivat kaksi miljoonaa henkeä. Joidenkin lähteiden mukaan menetykset kaksinkertaistuvat siviiliuhreineen. Sota olikin ollut lento- ja pommitussotaa pahimmillaan.
Korea jäi rauhanteossa edelleen jaetuksi 38. leveysasteen kohdalta. Tuon aikainen rintamalinja määrättiin sotilaalliseksi demarkaatiolinjaksi, jonka molemmille puolille tuli demilitarisoitu vyöhyke.
Koreiden tilanne oli vaikea. Etelässä oli sodan päättyessä kaksi miljoonaa pakolaista, joista puolet oli Pohjois-Koreasta.
Yhdysvallat oli Etelä-Korean pääavustaja edelleenkin. Maiden välillä oli avustus- ja puolustussopimus.
Yhdysvaltain ulkoministeri John Foster Dullesin mielestä Korean sota oli ainutlaatuinen maailmanhistoriassa; olihan siinä kansainvälien järjestö ryhtynyt ensi kertaa vastustamaan hyökkäystä voimalla voimaa vastaan. Korean koko niemimaa olisi ehkä tänäkin päivänä kommunistien käsissä ilman YK:n väliintuloa.
Tauno Kuosa on arvioinut, että YK pelasti sodan avulla myös oman olemassaolonsa. Se olisi menettänyt arvovaltansa, ellei se peruskirjansa mukaan olisi ryhtynyt vastustamaan selvää hyökkäystä. YK:n määrätietoisuus patosi kommunistien hankkeita myös muualla maailmassa.
Kuosan mukaan sota antoi sysäyksen myös suvaitsemattomuuden lisääntymiselle niin Kiinassa kuin Yhdysvalloissa.
Kiinan kommunistijohto ryhtyi vainoamaan liikemiesjohtoa ja älymystöä. Yhdysvalloissa sota aktivoi republikaanisen senaattori Joseph McCarthyn kommunistivainoa.
McCarthy oli saanut lisää statusta vuoden 1953 alussa puheenjohtajana senaatin valiokunnassa, joka selvitti epäamerikkalaista toimintaa eri ilmenemismuodoissaan. Tutkinta kohdistui liittovaltion virkamiehistä, armeijaan ja maahanmuuttajiin. Myös mm. kumouksellisia kirjoja takavarikoitiin.
Yhdysvalloissa presidentti Dwight D. Eisenhoweria syytettiin löysistä otteista tai vaalitaistelussa häntä tukeneen McCarthyn suosimisesta. Maan ammattiyhdistysten keskusjärjestö CIO ryhtyi osaltaan kesällä 1953 kovaan taisteluun McCarthyn "ahdasmielisyyttä, suvaitsemattomuutta ja moraalittomuutta" vastaan, sanoi järjestön puheenjohtaja Walter Reuter .
Reuter tuki presidentti Eisenhowerin veljen Arthurin toimintaa. Tämä oli verrannut McCarthya jopa Adolf Hitleriin .
Lehtiuutisen mukaan elokuussa 1953 ilmestyi em. senaatin sisäisen turvallisuuden alivaliokunnan raportti. Siinä sanottiin, että Neuvostoliiton salaiset asiamiehet toimivat jatkuvasti hallituksen ministeriöissä ja ovat jatkuvana vaarana maan turvallisuudelle. Kommunistit pesiytyivät koneistoon 1930-luvun lamasta lähtien, aluksi taloudellisia ja hätäapua käsitteleviin laitoksiin, sitten puolustus- ja ulkoasiainministeriöihin.
VELI JUNTTILA
(02) 269 3326
veli.junttila@turunsanomat.fi
