Sen jälkeen kun Anneli Jäätteenmäki ilmoitti jättävänsä pääministerin tuolin lisäksi myös keskustan puheenjohtajan tehtävät, on pidetty itsestään selvänä, että puolueen puheenjohtajaksi nousee pääministeri Matti Vanhanen. Mutta kun viikot kuluvat, eikä Vanhanen ole vahvistanut edes ehdokkuuttaan, keskustan kentällä ja muuallakin on syntynyt spekulointia myös muista vaihtoehdoista.
Ainakin Etelä-Pohjanmaan ja Pirkanmaan keskustaväen piireissä elätellään yhä toiveita, että Anneli Jäätteenmäki jatkaisi Irak-skandaalista huolimatta keskustan puheenjohtajana. Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Jarmo Korhonen korostaa, että Jäätteenmäellä on yhä keskustan kenttäväen luottamus takanaan. Hän on julkisen ryöpytyksen seurauksena saanut varsinkin naisväen sympatiat puolelleen.
Vanhasen ja Jäätteenmäen lisäksi keskustan puheenjohtajaehdokkaana on mainittu myös nykyinen puoluesihteeri Eero Lankia, joka piti pystyssä puoluettaan kriittisinä päivinä. Hän antoi myös puoluejohdosta ainoana loppuun saakka julkisen tukensa puheenjohtajalle. Vanhanen, Mauri Pekkarinen, Seppo Kääriäinen ja monet muut keskustapoliitikot olivat laukeamista odottavan juhannuspommin viime hetkillä täysin hiljaa.
Jotkut "kylähullut" saattavat haikailla myös Esko Ahon ja jopa Paavo Väyrysen paluuyritystä puoluejohtoon, mutta nämä jäävät täysin epärealistisiksi haihatteluiksi jo siitäkin syystä, etteivät Aho ja Väyrynen ole Suomen eduskunnassa. Sama koskee Olli Rehniä, joka tosin ilman Rusi-kampanjaansa olisi nyt paitsi kansanedustaja, myös ilmeisesti maan pääministeri!
Suomen politiikkaa tehdään eduskunnassa ja hallituksessa. Sen jälkeen kun Matti Vanhanen suostui pääministeriksi, olisi varsin outoa, ellei hän lähtisi puolueensa puheenjohtajaehdokkaaksi. Sitä paitsi Vanhanen pyrki samaan tehtävään jo viime kesän puoluekokouksessa.
Vanhasella on tässä tilanteessa epäilemättä myös keskustan kentän enemmistön selvä tuki. Puolueen pää-äänenkannattajan Suomenmaan kyselyn mukaan lähes kaikki piirijohtajat kannattavat Vanhasta puheenjohtajaksi. Vaikka keskustan kenttä saattaa joskus käyttäytyä hyvinkin itsenäisesti ja äänestää johtajansa kumoon, nyt Vanhasen kannatus on varmasti laajaa ja aitoa.
Vanhanen ei voita mitään sillä, että hän pihtaa ehdokkuuttaan mahdollisimman lähelle lokakuun ylimääräistä puoluekokousta. Päinvastoin ilmoituksen pitkittäminen vain vahvistaa kuvaa lusmuilevasta, vaatimattomasta ja ylivarovaisesta poliitikosta.
