Toinen pääkirjoitus 13.7. 2003:
Ruotsin asia on meidän
Suomalaisten on riennettävä auttamaan Emu-pulassa olevia ruotsalaisia veljiään. Sen verran länsinaapureissamme on vielä isoveliasennetta, että suoranaisia neuvoja on parasta välttää ja kertoa vain tosiasioita.
On Suomenkin etu, että Ruotsi liittyisi Euroopan talous- ja rahaliiton Emun kolmanteen vaiheeseen ja ottaisi käyttöön euron. Tämä olisi sekä poliittisesti että taloudellisesti hyödyllistä. Yhteinen raha on sisämarkkinoiden kannalta niin olennainen asia, että todellisesta EU:n täysjäsenyydestä ei voida puhua, jos Emu hylätään.
Ruotsin syyskuun 14. päivänä järjestettävän Emu-kansanäänestyksen tulos olisi selvä, jos hallitus olisi yksimielisesti kyllä-kannalla, ja jos myös ammattiyhdistysliike olisi saatu tukemaan tätä kantaa. Nyt puolue ja hallituskin ovat hajallaan Emu-asiassa, mikä vie pontta pääministeri Göran Perssonin kampanjoinnilta.
On outoa ja epäviisasta, että Persson ei ole tähän mennessä suostunut ammattijärjestöjen vaatimien puskurirahastojen perustamiseen, joista meillä on hyviä kokemuksia. Ainakin Suomen puskurijärjestelmästä pitäisi nyt antaa Ruotsiin oikeaa tietoa.
Persson ei uskaltanut sopia Emu-puskureista, koska politiikan oikealla laidalla niitä pidetään lopetettujen palkansaajarahastojen kaltaisena kansankapitalismina. Suomen puskurimallissa ei tällaisesta ole kyse, vaan suhdanteiden tasaamisesta eläke- ja työttömyysrahastojen avulla.
Tähänastisesta suomalaisavusta mieluisin Ruotsin sosiaalidemokraateille on ollut SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen todistelu, että sopimuspolitiikan merkitys on Emu-oloissa kasvanut ja siten ay-liikkeen asema on vahvistunut.
Myös kuluttaja-asioista vastaavien viranomaisten kannattaisi piipahtaa Ruotsin puolella todistamassa, ettei euro ole sellaisenaan aiheuttanut hintojen nousua. Yleinen käsitys ruotsalaisten keskuudessa näyttää olevan, että hinnat kallistuvat euroon siirryttäessä.
