Merkille pantavan moni on vaatinut tiedonjulkistamispalkintoa Anneli Jäätteenmäelle ja salaisten Irak-tietojen luovuttajalle Martti Manniselle , kun heidän koettiin paljastaneen kansakunnalle pääministeri Paavo Lipposen vehkeilyt presidentti George W. Bushin kanssa. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta tekee viisaasti, jos se lomien jälkeen pölyn laskeuduttua selvittää vielä, mitä todella sanottiin ja mikä on urbaania legendaa.
Palattuani europarlamentista osaan arvostaa sitä, että eduskunnalla on rajoittamaton tiedonsaantioikeus. Ulkoasiainvaliokunta ja EU-asioissa myös suuri valiokunta saavat hallitukselta salaisimmatkin ulkopoliittiset paperit, näin määrää uusi perustuslaki.
Minua ja muita uusia kansanedustajia huvitettiin suuressa valiokunnassa kertomalla, että valiokunta käyttää rajoittamatonta tiedonsaantioikeuttaan pidättyväisesti. Ilmeisesti tässä on onnistuttu, koska edellisellä vaalikaudella yksikään salaisen tiedon vuoto ei johtanut suureen valiokuntaan.
Eduskunnan rajoittamaton tiedonsaantioikeus on kansainvälisesti ainutlaatuinen. Euroopan parlamenttiin perustettiin pitkien ministerineuvoston kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen nelihenkinen erikoiselin, jolle avataan tarkasti valvotuissa oloissa ne unionin turvallisuuden ja puolustuksen salat, joita ministerineuvosto katsoo parlamentaarikkojen tarvitsevan.
Suomalaiselle tämän valiojoukon jäsenyys tarjoutuu keskimäärin joka kolmaskymmenes vuosi, joten parlamentaarisesta tiedonsaantioikeudesta ei voi puhua.
Pääministerin erosta syntynyt hämmennys paljasti, että moni kansanedustaja on autuaan tietämätön tiedonsaantioikeuksistaan. Yksittäisellä kansanedustajalla ne eivät ole aivan yhtä laajat kuin valiokunnilla tai eduskunnan muilla toimielimillä, vaan hänelle on toimitettava "edustajantoimen hoitamiseksi tarpeellisia tietoja, jotka eivät ole salassa pidettäviä eivätkä koske valmisteilla olevaa valtion talousarvioesitystä".
Anneli Jäätteenmäki itse viittasi eroaan edeltäneessä eduskuntapuheessaan uuteen perustuslakiin palauttaessaan mieliin vaalien alla käytyä Irak-keskustelua. Hän totesi viime eduskuntavaalien olleen "ensimmäiset uuden perustuslain aikana, jolloin hallitus on osaltaan eduskunnalle parlamentaarisessa vastuussa myös ulkopolitiikassa".
Suuren valiokunnan jäsenenä hänellä olisikin ollut mahdollisuus saada pääministeri Lipposelta tarkkoja selvityksiä tämän keskusteluista Washingtonissa. Hän olisi myös voinut yrittää saada valiokunnan pyytämään ulkoministeriöltä niistä laaditut asiakirjat. Tosin valiokunnan jäsenten olisi tullut sitoutua noudattamaan salaisten asiakirjojen osalta "vaiteliaisuutta", kuten termi kuuluu.
Tapahtumista olisi kuitenkin syntynyt totuudenmukainen kuva, joka välittyisi myös julkisuuteen. Pääministerihän ottaisi tavattoman riskin, jos alkaisi sepittää eduskunnassa tarinoita. Taitavat kansanedustajat kyllä saavat totuuden selville, ja näin toteutuu hallituksen parlamentaarinen vastuu ulkopolitiikassa.
Sen sijaan että Anneli Jäätteenmäki olisi tarttunut perustuslakiin, hän turvautui luottohenkilöönsä presidentin kansliassa. Ulkopolitiikan salaisten asiakirjojen harmaat jakelulistat ja suurten puolueiden luottovirkamiesten vuodot ovat nähtävästi olleet osa ulkopolitiikan konsensusta - aikaa, jolloin presidentti oli ulkopolitiikan yksinvaltias, valtion turvallisuuden ainoa takaaja.
Tähän käytäntöön viitattaneen, kun sanotaan, että oppositiojohtaja kyllä saa tarvitsemansa salaisetkin tiedot. Perustuslakimme ei muuten tunne oppositiojohtajan käsitettä, vaan hänen erityisen tiedonsaantioikeutensa tulee toteutua eduskunnan jäsenenä.
Suomessa pitäisi ottaa oppia Ruotsista, jossa tehdään jatkuvasti "valtaselvityksiä". Meillä ei ole tohdittu tutkia, mitkä tahot ja ketkä ihmiset käyttävät valtaa yhteiskunnassamme. Valtaselvitys toisi päivänvaloon myös epäviralliset verkostot ja poikkeukselliset vaikutustavat, joihin tietojen vuotaminen olennaisesti liittyy.
Kansalaiset kyselevät aivan oikein, eikö ulkopolitiikastakin saa jo keskustella ja onko niin moniin papereihin vieläkin lyötävä salaisen leima. Ulkoministeriön pitäisi viipymättä tarkastella todellista salaamisen tarvetta siitä lähtökohdasta, että ulkopolitiikkakin on paljolti riisuttu mystiikasta.
Uudehko julkisuuslaki suojaa valitettavasti aivan turhan laveasti "kansainvälisiä suhteita". Anneli-gate voi nyt avata tämän keskustelun, ja silloin se on tehnyt Suomelle suuren palveluksen.
HEIDI HAUTALA
