Eduskunta valitsi eilen maallemme jälleen uuden pääministerin. Valinta oli jo toinen tänä keväänä, ja se tehtiin nimenomaan eduskunnassa siitä huolimatta, että monien mielestä varsinainen pääministerivaali käytiin jo kevään eduskuntavaaleissa.
Ajatus eduskuntavaaleista nimenomaan pääministerivaaleina syntyi ensin Sdp:n ja sitten keskustan puoluetoimistossa. Molempien puolueiden puheenjohtajat esiteltiin kansalaisille pääministeriehdokkaina ja pääministerikisassa oli etenkin vaalikamppailun loppusuoralla suoranaista kaksintaistelun tuntua.
Kaksintaistelu on tunnetusti vaarallinen ja helposti kuolemaan johtava laji.
Nyt kun eduskuntavaaleista on kulunut reilut kolme kuukautta, tilanne onkin se, että kumpikaan kevään pääministerikandidaateista ei ole pääministeri eikä edes valtioneuvoston jäsen, vaikka heidän puolueensa hallituksessa ovatkin. Sen sijaan pääministerinä on henkilö, joka oli jo maalisvaaleissa ehdolla ainoastaan eduskuntaan - aivan niin kuin olivat Anneli Jäätteenmäki ja Paavo Lipponenkin .
Vallitseva tilanne on tietysti aivan lainmukainen, sillä pääministerin valinta kuuluu perustuslain mukaan ainoastaan ja vain 200:lle eduskuntaan valitulle kansanedustajalle eikä kenellekään muulle. Ei, vaikka joidenkin puolueiden kampanjatoimistoissa kuinka väitettäisiin toisin.
Eduskuntavaalien väkisin tehtyä "pääministerinvaaliluonnetta" on kuitenkin kaiken tapahtuneen valossa syytä tarkastella kriittisesti. Niistä on alkanut demokratian kannalta monella tapaa vaarallinen matka.
Jos matka jatkuu nykyisen kaltaisena, poliittisia ruumiita kertyy helposti lisää. Nythän niitä on vasta yksi, Anneli Jäätteenmäki. Mutta miekkaan tarttumalla miekkaan voivat hukkua myös monet muut.
Irak-kortin varomattoman käytön hinta oli Jäätteenmäelle kova. Seuraavaksi senkkaa ruvetaan luultavasti ottamaan Lipposen vaalien alla esittämistä EU:n elintarvikevirastoa koskeneista puheista - ja melko varmasti myös jostain muusta.
Elintarvikevirastossa ei ollut kyse salaisen tiedon käytöstä vaaliaseena, mutta siinäkin ulkomailla tapahtuneesta asiasta puhuttiin vähintäänkin muunneltua totuutta. Jälkeenpäinhän on käynyt ilmi, että mitään sopimusta viraston sijaintipaikasta Suomen ja Italian välillä ei ollut olemassakaan. Oli vain kasa epämääräisiä puheita - ja halu vaikuttaa vaalien lopputulokseen.
Politiikka on kilpailua vallasta. Silloin kun kilpailu saa kärjistyneen kaksintaistelun luonteen, panokset käyvät helposti liian koviksi ja ylilyöntien vaara on ilmeinen, kun kiveäkään ei jätetä kääntämättä - ei ennen eikä jälkeen vaalien.
Sellaisesta kehityskulusta ei hyödy kukaan, ei varsinkaan, kun nyt nähtyjen kaltaiset ylilyönnit jättävät alleen monet muut jokapäiväisen elämän kannalta tärkeät ja olennaiset asiat. Siksi eduskuntavaalit on mielestäni jatkossakin syytä pitää nimenomaan eduskuntavaaleina. Mikään muu ei ole demokratialle kunniaksi.
Suvi-Anne Siimes
