Toinen pääkirjoitus 25.6. 2003: Turun parkkihalleja ei löydetä
Turkuun on 1980-luvun loppupuolelta saakka rakennettu useita pysäköintilaitoksia. Ne ovat syntyneet ilman yhtenäistä ja pitkäjänteistä suunnittelua hyvin moninaisten vaiheiden jälkeen. Suuri osa turkulaisista autoilijoita ei ole vieläkään löytänyt parkkihalleja, jotka kumisevat tyhjyyttään samaan aikaan, kun kadunvarren pysäköintiruutuihin jonotetaan.
Pysäköintilaitosten omistajat ja toiminnan pyörittäjät puhuvat varovaisesti menestyksestään. Rivien välistä ilmenee, että useimmat Turun suurimmista parkkihalleista eivät ole saavuttaneet riittävää käyttöastetta ja taloudellista kannattavuutta.
Pysäköintilaitosten hitaan omaksumisen taustalla on monia tekijöitä. Keskeinen alhaisen käyttöasteen syy lienee turkulainen pikkukaupunkiasenne, jonka mukaan autolla on päästävä maan pinnalla muutaman askeleen päähän tavoitteesta.
Turkulaisilla pysäköintitiloilla on useita omistajia. Se on hyvä kilpailun kannalta, mutta haitta yhtenäisen tehokkaan markkinoinnin kannalta. Entistä useampi turkulainen saattaisi löytää hallit, jos niistä tiedotettaisiin tehokkaammin. Vapaista tiloista kertovat opastetaulut ovat askel oikeaan suuntaan. Niitä tarvittaisiin nopeasti lisää.
Aiheellisesti voidaan kysyä, ovatko Turun pysäköintitilat oikeissa paikoissa, ja ovatko ne helposti tavoitettavissa. Esimerkiksi uusimman Puolalanmäen alla sijaitsevan P-Louhen sisäänkäynti on osoittautunut ongelmalliseksi. Käyttö olisi runsaampaa, jos sisäänajo olisi mahdollista useasta paikasta.
Vastaisuudessa parkkitilojen rakentamiseen tarvitaan parempaa suunnittelua ja harkintaa. Elävöitystä kaipaavassa Turun keskustassa on monia rakennushankkeita, joiden toteutus on kiinni järkevistä pysäköintiratkaisuista. Tonttikohtaiset uudet hankkeet on sallittava, vaikka P-Louhelle annettiin kyseenalainen kilpailusuoja vuoteen 2007 saakka.
