Pääkirjoitus 19.6.2003: Jäätteenmäen pääministerin uralle onneton loppunäytös
Pääministeri Anneli Jäätteenmäen eduskunnalle antama ilmoitus ulkoministeriön salaisen Irak-muistion tietovuodosta sai dramaattisen jälkinäytöksen. Parlamentaarinen menettely, jonka piti puhdistaa pöytä, lastasi sen kukkuroilleen Jäätteenmäelle kohtalokasta painolastia.
Jos pääministeri jää verekseltään kiinni siitä, että hän puhuu eduskunnan edessä perättömiä niin vakavassa asiassa kuin tasavallan presidentin entisen neuvonantajan Martti Mannisen todistuksen mukaan eilen tapahtui, käsillä on vain yksi johtopäätös: pääministerillä ei ole edellytyksiä jatkaa vaativassa tehtävässään. Tämän totesivat illalla sekä Sdp:n että keskustan eduskuntaryhmä ja lopulta myös pääministeri Anneli Jäätteenmäki itse.
Hallituspuolueet reagoivat äkäisesti kärjistyneeseen kriisiin sen vaatimalla ripeydellä. Vaikka tilanne oli etenkin keskustalle äärimmäisen kiusallinen ja hämmentävä, ratkaisusta sopimista helpotti yhteinen etu ja käsitys siitä, että luottamuspula kohdistui vain pääministerin henkilöön, ei hallitukseen.
Punamultayhteistyön tulevaisuus ratkeaa muodollisesti juhannuspyhien jälkeen, kun puolue-elimet ottavat siihen kantaa. Eduskunta on kutsuttu koolle tiistaiksi äänestämään pääministeristä ja kuulemaan uuden hallituksen tiedonanto.
Ennakointien perusteella vaikuttaa siltä, että uusi hallitus jatkaa vanhalla pohjalla ja paljolti vanhalla miehityksellä. Pääministeriksi on vahvimmin ehdolla keskustan varapuheenjohtaja, puolustusministeri Matti Vanhanen. Sdp:llä ei liene tarvetta pyrkiä voimasuhteiden muuttamiseen, semminkin, kun sen henkinen ote on keskustan vastoinkäymisten jälkeen vain väkevöitynyt.
Hallituskriisistä pyritään pois lyhintä ja kivuttominta tietä. Samalla luodaan käytäntöä siitä, miten uutta perustuslakia sovelletaan parlamentaarisessa ongelmakohdassa. Pahimmillaan edessä voivat olla takavuosikymmeniltä tutut hajoitusvaalit, jotka nykyisessä talous- ja työllisyystilanteessa olisivat epätoivottavin vaihtoehto. Riittävästi poikkeustilaa on jo siinä, että Suomi joutuu lähettämään tärkeään Thessalonikin huippukokoukseen poliittisesti ramman joukkueen.
Jäätteenmäki kävi jättämässä hallituksensa eronpyynnön tasavallan presidentille Kultarannassa vielä keskiviikkoiltana. Vain pari kuukautta ehätti kulua siitä, kun maamme ensimmäinen naispääministeri ja samaa sukupuolta edustava presidentti todistivat hallituksen nimitystilaisuudessa käsi kädessä historiallista tapahtumaa.
Jäätteenmäen pääministerin ura sai kohtuuttoman nopean ja onnettoman lopun. Eron syy on hyvin poikkeuksellinen Suomen poliittisessa historiassa. Osuvasti on sanottu, että turvautumalla vaalikampanjassa kyseenalaiseen Irak-korttiin, hän astui itse asettamaansa miinaan eikä kyennyt estämään sen räjähtämistä omille silmille.
Sen sijaan, että Jäätteenmäki olisi viimein avoimesti kertonut kaiken ja myöntänyt tekonsa ja erheensä, hän yritti pääministerin ilmoituksessa selittää tapahtunutta itsensä kannalta parhain päin. Rikoksella hankitun tiedon hyväksikäyttäminen vaalitaistelussa muuttui pääministerin puheessa yleväksi haluksi saattaa ulkopolitiikan tosiasiat kansalaisten tietoon.
Martti Mannisen eilinen vastaveto romahdutti lopullisesti Jäätteenmäen poliittisen uskottavuuden. Toisaalta saattaa vain kuvitella, millaisia tuntoja kolmea presidenttiä palvelleen virkamiehen oma menettely on herättänyt presidentti Tarja Halosessa ja hänen edeltäjissään.
