Pääkirjoitus 16.6.2003: Kaksinaismoraali vaivaa
USA:n suhdetta sotarikoksiin
YK:n turvallisuusneuvosto myönsi torstaina vuoden jatkoajan Yhdysvaltain sotilaita koskevalle syytesuojalle. Syytesuoja estää yhdysvaltalaisten tuomisen sotarikoksia käsittelevän kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n eteen. Yhdysvallat, joka ei ole liittynyt ICC:n perustaneeseen sopimukseen, on vaatinut, ettei sen kansalaisia saa syyttää tuomioistuimen edessä. Lisäksi maa pyrkii painostamaan muita maita kahdenkeskisiin sopimuksiin, joilla yhdysvaltalaissotilaille myönnettäisiin pysyvä syytesuoja.
Turvallisuusneuvoston päätös syntyi äänin 12-0. Kolme jäsenmaata, Saksa, Ranska ja Syyria, kuitenkin pidättyi äänestyksestä. Ennen äänestystä YK:n pääsihteeri Kofi Annan ennätti varoittaa, ettei syytesuojan myöntämisestä Yhdysvaltain sotilaille kansainvälisen rikostuomioistuimen edessä saa tulla "vuosittaista rutiinia".
Annanin varoitus on syytä pitää mielessä, sillä Yhdysvaltain itselleen vaatima erivapaus kansainvälisiä sotarikoksia koskevissa jutuissa on yksi räikeimpiä esimerkkejä maan nykyhallinnon harjoittamasta uudesta ulkopoliittisesta opista, jota leimaa miltei rajaton usko oman toiminnan oikeutukseen ja moraaliseen ylemmyyteen maailman muihin kulttuureihin nähden.
Oppi on erityisen räikeässä ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että samalla kun presidentti George W. Bushin hallinto haluaa suojata omat sotilaansa syytetoimilta, se ei näytä olevan valmis myöntämään Guantanamon tukikohdassa pitämilleen vangeille mitään kansainvälisesti tunnustettua oikeusturvaa. Guantanamon vangit on pidetty Afganistanin sodan päättymisestä asti Yhdysvaltain Kuubassa sijaitsevassa laivastotukikohdassa sillä äärimmäisen kyynisellä verukkeella, että koska Guantanamo ei virallisesti sijaitse Yhdysvaltain alueella ei Yhdysvaltain viranomaisia sido vankien kohtelussa edes Yhdysvaltain oma lainsäädäntö.
Näin ollen Guantanamon vangit ovat amerikkalaisselityksen mukaan suoraan Yhdysvaltain nykyhallinnon ja ennen muuta presidentti George W. Bushin armoilla. Kolmenkymmenen vangin on jo kerrottu yrittäneen Guantanamossa itsemurhaa, ja koska vankeja on 42 maasta, Yhdysvaltain toiminta herättää laajaa närkästystä eri puolilla maailmaa.
Viimeisimpien tietojen mukaan Bushin hallinto on valmistelemassa vankejaan vastaan salaisia oikeudenkäyntejä, ja näitä varten on Guantanamoon tarkoitus rakentaa lähiaikoina oikeustalo, vankila ja - oireellista kyllä - teloituskammio.
Syyskuun 11. päivän iskuihin liittyvän kostonhalun ohella Yhdysvaltain nykyhallintoa kannustaa kaksinaismoraaliin sotarikoskysymyksissä se tosiseikka, että Bushin hallinnon työkalupakissa sotilaalliset iskut eri puolille maailmaa ovat yksi keskeisistä ulkopolitiikan tekemiseen varatuista välineistä. Koska Bushin hallinto on julistanut ns. ennaltaehkäisevät hyökkäyssodat oikeudekseen YK:n siunauksesta välittämättä, se haluaa myös varmistaa, ettei tällaisiin sotiin osallistuvia yksittäisiä yhdysvaltalaissotilaita voida taistelujen päätyttyä hakea kansainväliseen vastuuseen teoistaan.
Ajatus on omalla tavallaan looginen, mutta - kuten moni muukin asia Bushin hallinnon omaksumissa periaatteissa - pohjimmiltaan Yhdysvaltain omaa arvovaltaa syvästi vaurioittava. Viime vuosiin asti Yhdysvaltain arvovalta etenkin Euroopassa perustui sen Vanhalla mantereella harjoittaman, pohjimmiltaan varsin oikeamieliseksi tunnustetun politiikan herättämään kunnioitukseen. Nykypresidenttinsä johdolla maa on nopeasti kadottamassa perinteistään arvokkaimmat ja uhkaa muuttua enenevästi silkasta omahyväisyydestä ja omavaltaisuudesta ammentavaksi maaksi, joka - kuten aikanaan Neuvostoliitto - on oman johtonsa mielestä ideologisesti aina oikeassa, näyttivätpä teot miten mielivaltaisilta tahansa.
Yhdysvaltain nykyhallinnon valitsema tie on pitkän päälle kestämätön, ja siksi on syytä toivoa, että Washingtonissa pääsevät myös sotarikoskysymyksissä mahdollisimman nopeasti vallalle nykyisiä tasapainoisemmat ajatukset - tulivatpa ne sitten hallituksen tai opposition piiristä.
