Pääkirjoitus 14.6.2003: Rauhansuunnitelman pelastaminen
vaatii nopeita toimia Yhdysvalloilta
Lähi-idässä toivo ja epätoivo seuraavat usein nopeassa tahdissa toisiaan. Juuri äsken toiveet rauhasta olivat korkealla, kun Israelin ja palestiinalaisten pääministerit sekä Yhdysvaltain presidentti vakuuttivat Jordanian kuninkaan kesäpalatsin terassilla Akabassa sitoutumistaan rauhan aikaansaamiseen Israelin ja palestiinalaisten välillä. Nyt, kun tuosta historialliseksi mainitusta tilaisuudesta on kulunut vain runsas viikko, näyttävät rauhantoiveet olevan pirstaleina ja väkivallan kierre on pahempi kuin aikoihin.
Tiekartaksi kutsutun Yhdysvaltain johdolla laaditun rauhansuunnitelman törmääminen palestiinalaisten äärijärjestöjen vastarintaan ei ollut mikään yllätys. Odotettavissa oli, että islamistiset taistelujärjestöt Hamas ja Jihad, jotka eivät ole mukana rauhanponnisteluissa, pyrkivät sabotoimaan rauhansuunnitelman toteuttamista.
Näin myös tapahtui. Sama kaava on toistunut kerta toisensa jälkeen. Israel on aina valmis vastaamaan rajuilla kostotoimilla ääriainesten provokaatioon. Tällaisessa tilanteessa rauhalle ei jää elintilaa. Kovan linjan islamistit hallitsevat tilannetta mielensä mukaan. Lähi-idän osapuolet eivät näytä oppivan menneisyydestä mitään.
Olisi odottanut, että Israel olisi tässä herkässä tilanteessa luopunut edes islamistijohtajien murhista, joita se on harrastanut marraskuusta 2000 lähtien. Tämän taktiikan eduista ei ole selkeää näyttöä. Sen sijaan salamurhat ovat katkeroittaneet entisestään palestiinalaisia ja lisänneet äärijärjestöjen kannatusta. Israel ei myöskään näytä piittaavan näiden ohjuksilla tehtyjen iskujen yhteydessä kuolevista siviileistä. Esimerkiksi viime torstaina Israelin tekemien neljän iskun yhteydessä kuoli ainakin 12 ulkopuolista, muun muassa kaksivuotias lapsi.
Erityistä vihaa Hamasin piirissä on herättänyt Israelin yritys murhata ohjuksilla järjestön korkeimpiin johtajiin lukeutuva Abdel Aziz Rantisi. Murhayritys varmisti, että kantaansa pohtinut Hamas jatkaa rauhanprosessin vastustamista. Samalla järjestö kehotti jäseniään täysimittaiseen hyökkäykseen Israelia vastaan ja neuvoi ulkomaalaisia lähtemään maasta.
Kiristynyt tilanne on saanut Israelin pääministerin Ariel Sharonin vähättelemään palestiinalaista kollegaansa Mahmud Abbasia kutsumalla tätä itkupilliksi, joka ei pysty estämään Hamasin itsemurhaiskuja. Yritys saattaa Abbas naurunalaiseksi on viimeinen teko, jota rauhansuunnitelmaan sitoutuneelta Sharonilta odottaisi. Sitä paitsi Sharon on itse tehnyt parhaansa heikentääkseen palestiinalaishallinnon toimintakykyä.
Abbas ei aivan ilmeisesti pysty käytössään olevilla resursseilla pysäyttämään palestiinalaisten itsemurhaiskuja. Keinot rauhansuunnitelman saattamiseen uudelleen raiteilleen ovat Yhdysvalloilla. Israelin liittolaisena ja tärkeänä rahoittajana Yhdysvalloilla on mahdollisuus painostaa Israelia pidättäytymään kohtuuttomasta väkivallan käytöstä, mikä voisi rauhoittaa tilanteen. Luulisi myös arvovaltansa peliin pistäneen presidentti George W. Bushin olevan vihdoin valmis iskemään tämän kortin pöytään.
