Tohtori Olli Rehn ihmetteli viime kuussa Suomen Kuvalehden artikkelin mukaan, miksi suojelupoliisi on jumiutunut professori Alpo Rusin jahtaamiseen, vaikka se johtaa selvästikin umpikujaan. Miksi se ei selvittele julkisuudessakin näkyviä selviä viitteitä muista asiakirjavuodoista ja ehkä jopa vuotajien tuntomerkeistä?
On turha kiivailla siitä, miksi Supo ei ole julkaissut Stasin nimilistoja. Niissä on tietysti samanlaisia koston, kateuden ja jäynänteon tuotteita kuin ne vihjeet, jotka usuttivat Supon Alpo Rusin kimppuun.
Sellaisia juorulistoja ei ole ennenkään julkistettu. Mutta tämä ei oikeuta Supoa tyytymään vain kassakaappinsa vartiointiin.
Suojelupoliisi on olemassa sitä varten, että se katselee ja kuuntelee yhteiskunnassa liikkuvia valtion turvallisuuteen mahdollisesti liittyviä tietoja, väitteitä - juorujakin - ja selvittää, onko joissakin niistä sen verran perää, että niitä täytyy selvitellä.
Yleisradion MOT-toimitus on jo kauan sitten hankkinut ja julkaissut kotisivullaan listan 290:stä DDR:lle luovutetusta asiakirjasta sekä niitä luovuttaneiden agenttien tunnuksista ja peitenimistä. Tiedot perustuvat Stasin arkiston Sira-nauhoihin.
Listalta näkee heti, että ulkoministeriön toimialaan liittyvät 1980-luvulla Stasille kulkeutuneet asiakirjat kasautuvat mielenkiintoisesti eräiden peitenimien kohdille. Asiakirjojen aihepiireistä ja luovutuspäivistä voi melkein lukea, missä virassa esimerkiksi agentit Steffen, Franke ja Pohlmann ovat olleet asiakirjoja luovuttaessaan.
Pitkään näytti siltä, että tällainen yhteensattuma ei olisi herättänyt poliisitutkijoiden huomiota. Historiantutkijan lukiessa listaa se suorastaan huutaa sieltä. Vieläkään ei ole kunnollista selvyyttä siitä, onko Supo selvittänyt näin ilmeistä viitettä, ja mitä on saatu selville.
Ainakaan alkuun pääsy ei ole vaikeaa. Tukkimiehen kirjanpito paljastaa parissakymmenessä minuutissa seuraavaa:
Agentti Pohlmann (XV2576/77) on luovuttanut vuoden 1979 lopulta lähtien seitsemän vuoden ajan seitsemäntoista asiakirjaa, joista kahdeksan koskee DDR:n asioita.
Agentti Franke (XV/2575/77) on 1980-luvun alussa ollut aktiivinen runsaan vuoden. Hän on luovuttanut kymmenen asiakirjaa, joista kuusi käsittelee Puolaa.
Agentti Steffen (XV/772/68) on vuodesta 1978 lähtien neljän vuoden ajan luovuttanut kaksitoista dokumenttia, joista seitsemän koskee Puolan asioita.
Onko todella niin, että tällaiset ajankohtien ja aiheiden kasaumat eivät herätä poliisitutkijoissa mitään ajatuksia?
Luulisi, että 1980-luvun alkupuolen valtiokalentereita selaamalla ilmenisi melko helposti, ketkä ihmiset niinä aikoina ovat olleet sellaisissa viroissa, joissa ovat käsitelleet aihepiiriltään samanlaisia asiakirjoja kuin MOT:n dokumenttilistalla olevat.
Poliisiosaamisen luulisi auttavan siitä eteenpäin. Mitään ei vaan näytä tapahtuneen.
Supo on kertonut salaisten vihjeiden perusteella Alpo Rusiin kohdistuneista epäilyistä, jotka osoittautuivat perättömiksi.
Nettisivuilla on kaikkien luettavissa luettelo Stasille luovutetuista asiakirjoista ja niiden luovuttajista. Jos tällaisen julkisen tiedon herättämien vahvojen epäilyjen johdosta on ryhdytty toimiin, siitä on kerrottava, vaikka mitään rikokseen viittaavaa ei olisi todettu.
Muuten syntyy vaikutelma, että Supo ryntäilee päättömästi salaisten väärien vihjeiden perässä ja jättää huomiotta julkiset varsin vakavilta näyttävät tiedot.
Miksi Supo jättää tutkimatta agenttinimikkeitä, joiden tuntomerkit - melkeinpä nimilaput ja osoitteet - suorastaan hyppäävät silmille MOT-toimituksen julkistamasta listasta.
Miksi Supo toimii Stasi-asioissa täysin eri tavoin kuin näyttää aiemmin toimineen kaikissa muissa asioissa? Ketä suojelupoliisi suojelee?
