Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni 27.4.2003:
Sosiaalidemokraatit menivät vaalien jälkeisessä tappiotunnelman itseruoskinnassaan loukkuun, josta kokoomus välttyi sisäisen kurinsa ansiosta. Ajatuskin syyllistää puheenjohtaja Ville Itälää tukahdutettiin heti vaaliyönä, ja puolue aloitti oppositiotaipaleensa ulkoisesti yhtenäisenä.
Eduskunnassa Itälä todisti tällä viikolla joukoilleen, että itsekuri kannatti. Hallitusohjelman yli 50 selvitykseen viitaten Itälä saattoi todeta hallituksen siirtyneen tekemisen meiningistä selvittämisen meininkiin vieläpä sumu- eli sulle-mulle jakohengessä. Oppositiojohtaja on syntynyt, todettiin yhteisesti.
Demarit sen sijaan ovat median säestämänä ripotelleet tuhkaa päälleen sen johdosta, että puolueen puheenjohtaja Paavo Lipponen nousi tasavallan hierarkian kakkoseksi, eduskunnan puhemieheksi.
Oma väki ei ole oppinut tuntemaan valtiomiestasolle noussutta, kansainvälisessä kentässä tunnetuinta suomalaispoliitikkoa sen vertaa, että olisi uskonut mitä Paavo heille sanoi. Pääministeri liputti heti vaalituloksen selvittyä lähipiirilleen ja luotetuilleen, eräille jopa pari kolme kertaa selkeästi, ettei hän lähde Jäätteenmäen hallitukseen epärealististen lupausten takuumieheksi.
Keskustan lupaukset hallitusohjelmaksi, mm. sosiaaliturvan nosto samalla kun verotusta alennettaisiin, eivät Lipposen mielestä olleet tästä maailmasta. Suoraselkäistä savolaismiestä tällainen pohjalainen epärehellisyys suututti. Paavon tuntevat tietävät, ettei hän pura suuttumustaan narisemalla vaan on mieluummin sanomatta mitään.
Lisäksi Lipposen mielestä juristin koulutuksen saaneen Anneli Jäätteenmäen arviointikyky petti pahoin, kun hän julkisti luottamuksellisia valtakunnan ulkopolitiikan hoitoon liittyviä asioita verkkosivuillaan. Sen päälle Jäätteenmäki ripotti suolaa haavalle väittämällä raportteihin tukeutuen, miten pääministeri rakastaa liikaa amerikkalaisia.
Hallitusneuvotteluissa Lipponen piti huolen puolueensa eduista. Hän itsekin yllättyi neuvottelujen "helppoudesta", kun hallituskumppani antoi kaikessa periksi ja hallitus syntyi ylinopeudella.
Lipposen kalenterissa neuvotteluille oli varattu aikaa vappuun asti. Sillä mielellä perheellekin oli luvattu jo reilu kuukausi aiemmin Lapin matka, joka osuikin keskelle neuvottelumyllyä. Lopputuloksesta ei aiheutunut kenellekään vahinkoa, vaikka asiasta mökää pidettiinkin.
Nyt kannetaan huolta siitä, miten sama mies pystyy hoitamaan sekä puolueensa puheenjohtajuuden että heiluttamaan eduskunnan puhemiehen nuijaa. Luulen että helposti, vaikka totta on, ettei Lipponen voi osallistua eduskunnassa käytävään keskusteluun eikä käyttää kansanedustajalle kuuluvaa äänioikeuttaan.
Mutta onhan puolueella vara-Paavonsa, puoluesihteeri Eero Heinäluoma , jonka perustehtävä on nimenomaan puoluekoneen rasvaus ja demarikantojen esiintuominen parlamentissa.
Minkä Eero arvovallassa ja kokemuksessa Paavolle häviää, sen hänen kykynsä taktikkona ja mediamanipulaattorina korvaavat. Puheenjohtajalle riittää kyllä kotoisia ja kansainvälisiä lavoja mielipiteittensä julkistamiseen.
Lipposen mollaamisessa innokkaimpia ovat olleet turkulaisdemarit. Keskiviikkoiseen piirikokoukseen asti näytti siltä, että Lipposella ei ole Varsinais-Suomessa omiensa joukossa yhtään ymmärtäjää. Oli mielenkiintoista, että Lipposelle kokouksessa annettu lievä tuki meni tyystin ohi paikalta raportoineelta Demarin toimittajalta. Sen sijaan puolueen äänenkannattaja lainasi viljalti demaripiirin puheenjohtaja Mikko Sedigin kemiläiselle ex-opetusministeri Maija Raskille osoittamia kiitoksia turkulaisten yliopistojen asioiden hoidosta.
On uskomatonta, miten turkulaisdemarit ovat pilanneet suhteensa puolueensa valtakunnan päättäjiin jopa niin, että täkäläiset sossut putosivat ministerilistoilta.
Varsinais-Suomen kannalta on surkeaa, että maan keskeisen teollisuusalueen demareilla ei ole työpaikkojen puolustajaa hallituksessa, kun täältä ei mukaan ole mahtunut edes yhtä erityisavustajaa. Mutta duunarit saivat mitä tilasivat, kun eivät päästäneet läpi virallisen linjan ykkösdemareita, jos niitä täällä on.
Lipponen ei tätä hallitusta nurin potki, jos ei sitä erityisesti tuekaan. Jäätteenmäelle on syytä toivoa menestystä päätehtävässään, työttömyyden hoidossa. Valitettavasti näyttää siltä, että uusia keinoja ei tämän jättiongelman ratkaisuksi löydy. Pääministerin lienee kaivettava "paperiksi muiden joukossa" leimaamansa Sailaksen mietintö esiin roskakoristaan.
ARI VALJAKKA
(02) 269 3250
ari.valjakka@turunsanomat.fi
